17 artikla Yhteiset päätökset

1.   Ryhmävalvojien, valvontaviranomaisten, ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on pyrittävä saamaan aikaan 8 artiklan 2 kohdassa, 11 artiklan 4 kohdassa ja 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä auttaa ryhmävalvojia, valvontaviranomaisia, ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisia ja kriisinratkaisuviranomaisia saamaan aikaan yhteisen päätöksen asetuksen (EU) N:o 1094/2010 31 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

2.   Jos yhteistä päätöstä seuraavista asioista ei saada aikaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleessa tarkoitetussa määräajassa, ryhmävalvoja tai tapauksen mukaan ryhmätason kriisinratkaisuviranomainen tekee itse niitä koskevan päätöksen:

Ryhmävalvojan tai tapauksen mukaan ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisen tekemä päätös on perusteltava huolellisesti, ja päätöksessä on otettava huomioon muiden valvontaviranomaisten tai tapauksen mukaan kriisinratkaisuviranomaisten 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleessa tarkoitetun määräajan kuluessa esittämät näkemykset ja varaukset. Päätös on toimitettava perimmäiselle emoyritykselle sekä muille asianomaisille viranomaisille.

3.   Jos valvontaviranomaisten tai kriisinratkaisuviranomaisten kesken ei saada aikaan yhteistä päätöstä seuraavista asioista 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleessa tarkoitetussa määräajassa, kukin tytäryrityksen valvontaviranomainen tai tapauksen mukaan kriisinratkaisuviranomainen tekee itse niitä koskevan päätöksen:

4.   Jos kriisinratkaisuviranomaisten kesken ei saada 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti aikaan yhteistä päätöstä ryhmän kriisinratkaisusuunnitelman hyväksymisestä tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleessa tarkoitetussa neljän kuukauden määräajassa, kukin tytäryrityksestä vastaava kriisinratkaisuviranomainen tekee itse tätä koskevan päätöksen sekä laatii kriisinratkaisusuunnitelman lainkäyttöalueellaan sijaitseville yhteisöille ja pitää sen ajan tasalla. Kunkin kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava päätöksestään muille kriisinratkaisukollegion jäsenille.

5.   Valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisten 3 tai 4 kohdan mukaisesti tekemä jokainen päätös on perusteltava kaikilta osin, ja siinä on otettava huomioon muiden valvontaviranomaisten tai tapauksen mukaan kriisinratkaisuviranomaisten, ryhmävalvojien tai ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisten esittämät näkemykset ja varaukset.

6.   Ne valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaiset, jotka eivät ole eri mieltä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetusta päätöksestä, voivat tehdä yhteisen päätöksen sellaisesta ryhmän ennakoivan elvytyksen suunnitelmasta tai ryhmän kriisinratkaisusuunnitelmasta, joka kattaa niiden lainkäyttöalueella sijaitsevat ryhmään kuuluvat yhteisöt.

7.   Jos jokin asianomaisista valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisista on 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleessa tarkoitetun määräajan kuluessa saattanut asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti, asianomaisen ryhmävalvojan, ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisen, valvontaviranomaisen tai kriisinratkaisuviranomaisen on lykättävä tämän artiklan 2, 3 tai 4 kohdan mukaista omaa päätöstään, odotettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tekemän päätöksen mukaisesti. Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleessa tarkoitettu määräaika katsotaan mainitun asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi sovitteluvaiheeksi. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee päätöksensä kuukauden kuluessa. Asiaa ei voi saattaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi sen jälkeen, kun 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleessa tarkoitettu määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös. Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei ole tehnyt päätöstä kuukauden kuluessa siitä, kun asia saatettiin sen käsiteltäväksi, sovelletaan tapauksen mukaan ryhmävalvojan, ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisen tai ryhmän tai yksittäisen tytäryrityksen valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisen tekemää päätöstä.

8.   Valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisten on tunnustettava 8 artiklan 2 kohdassa, 11 artiklan 4 kohdassa, 16 artiklan 4 kohdassa ja tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetut yhteiset päätökset ja tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut päätökset lopullisiksi ja sovellettava niitä asianomaisissa jäsenvaltioissa.

9.   Kun yhteinen päätös tehdään 11 artiklan 4 kohdan nojalla ja ryhmän kriisinratkaisusuunnitelman osalta tämän artiklan 6 kohdan nojalla ja jokin kriisinratkaisuviranomaisista katsoo, että ryhmän kriisinratkaisusuunnitelmaa koskeva erimielisyys on asiasisällöltään sellainen, että se vaikuttaa kyseisen viranomaisen jäsenvaltion finanssipoliittiseen vastuuseen, ryhmän kriisinratkaisuviranomaisen on käynnistettävä ryhmätason kriisinratkaisusuunnitelman uudelleenarviointi.