1. Jäsenvaltioiden on varmistettava kriisinratkaisun kohteena olevan yrityksen tai 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen, jonka katsotaan täyttävän 19 artiklan 1 kohdassa tai 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuedellytykset, että tavanomaista maksukyvyttömyysmenettelyä ei aloiteta muutoin kuin kriisinratkaisuviranomaisen aloitteesta ja että päätös 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetun yhteisön asettamisesta tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn tehdään vain kriisinratkaisuviranomaisen suostumuksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 64 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamista.