81 artikla Rahoitusjärjestelyt

1.   Kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön yksi tai useampi rahoitusjärjestely sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuviranomainen saa käytettäviinsä riittävästi varoja kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevien kolmansien maiden yritysten unionissa toimivien sivuliikkeiden ennakkoon tai jälkikäteen suorittamista rahoitusosuuksista tai niiden yhdistelmistä, jotta se voi kattaa vähintään 57 artiklassa tarkoitetun erotuksen maksamisen osakkeenomistajille, vakuutuksenottajille, edunsaajille, korvauksenhakijoille tai muille velkojille.

Jäsenvaltiot voivat säätää mahdollisuudesta käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja rahoitusjärjestelyjä myös kriisinratkaisuvälineiden käyttöön liittyvien muiden kustannusten kattamiseen, siltä osin kuin rahoitusjärjestelyjen käyttö on tarpeen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi.

Jäsenvaltiot voivat käyttää rahoitusjärjestelyissään samaa hallintorakennetta kuin vakuutustakuujärjestelmissään ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (26).

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoitusjärjestelyjä käytettäessä noudatetaan 22 artiklassa säädettyjä periaatteita.

3.   Jos kriisinratkaisun kohteena oleva yritys toimii unionissa sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, sen jäsenvaltion rahoitusjärjestelyä, jossa yritykselle on myönnetty toimilupa, on käytettävä korvausten maksamiseen osakkeenomistajille, vakuutuksenottajille, edunsaajille, korvauksenhakijoille tai muille velkojille 57 artiklan mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava perustetuista rahoitusjärjestelyistä komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle.