EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2024/1226, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2024, unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelystä ja direktiivin (EU) 2018/1673 muuttamisesta

(1)

Unionin rajoittavien toimenpiteiden tehokkaan soveltamisen ja sisämarkkinoiden eheyden varmistamiseksi sekä korkean turvallisuustason saavuttamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella on tarpeen vahvistaa vähimmäissäännöt, jotka koskevat unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelyä.

(2)

Unionin rajoittavat toimenpiteet, kuten varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevat toimenpiteet, varojen ja taloudellisten resurssien saataville asettamista koskevat kiellot ja maahanpääsyä jäsenvaltion alueelle tai kauttakulkua jäsenvaltion alueen kautta koskevat kiellot sekä alakohtaiset taloudelliset ja rahoitukselliset toimenpiteet ja asevientikiellot, ovat keskeinen väline Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa vahvistettujen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden edistämisessä. Näitä tavoitteita ovat esimerkiksi unionin arvojen, turvallisuuden, riippumattomuuden ja koskemattomuuden turvaaminen, demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden lujittaminen ja tukeminen sekä rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan päämäärien ja periaatteiden mukaisesti.

(3)

Unionin rajoittavien toimenpiteiden tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen, että jäsenvaltioissa on käytössä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia kyseisten unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomisesta ja että niissä on vahvistettu velvoitteita, jotka koskevat esimerkiksi ilmoittamista. Lisäksi on tarpeen, että kyseisiä seuraamuksia sovelletaan myös unionin rajoittavien toimenpiteiden kiertämiseen.

(4)

Unionin rajoittavien toimenpiteiden tehokas soveltaminen edellyttää yhteisiä vähimmäissääntöjä, jotka koskevat unionin rajoittavia toimenpiteitä rikkovan rikollisen toiminnan määritelmiä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällainen toiminta on rikos, kun se tehdään tahallisesti ja kun se rikkoo kieltoa tai velvoitetta, joka muodostaa unionin rajoittavan toimenpiteen tai josta säädetään unionin rajoittavan toimenpiteen täytäntöönpanemiseksi annetussa kansallisessa säännöksessä, jos kyseisen toimenpiteen kansallista täytäntöönpanoa edellytetään. Tietyn toiminnan olisi oltava rikos myös silloin, kun se on tehty törkeästä huolimattomuudesta. Tässä direktiivissä määriteltyjen rikosten osalta ”törkeän huolimattomuuden” käsitettä olisi tulkittava kansallisen lainsäädännön mukaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen asiaan liittyvä oikeuskäytäntö huomioon ottaen. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, että sellainen unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkominen, johon liittyvien varojen, taloudellisten resurssien, tavaroiden, palveluiden, liiketoimien tai muiden toimintojen arvo on alle 10 000 euroa, ei olisi rikos. Tiettyjen rikkomusten jättäminen tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ei vaikuta unionin rajoittavista toimenpiteistä annetuissa säädöksissä vahvistettuihin velvoitteisiin, joilla varmistetaan, että rikkomuksista voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia tai muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia.

(5)

Unionin rajoittavista toimenpiteistä annetuissa säädöksissä voidaan säätää vapautuksista tai poikkeuksista niissä säädettyihin kieltoihin. Toimintaa, johon joko sovelletaan unionin rajoittavista toimenpiteistä annetussa säädöksessä säädettyä vapautusta tai jonka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet unionin rajoittavista toimenpiteistä annetun säädöksen mukaisella poikkeuksella, ei olisi pidettävä unionin rajoittavan toimenpiteen rikkomisena.

(6)

Unionin rajoittavien toimenpiteiden tehokas soveltaminen edellyttää erityisesti yhteisiä vähimmäissääntöjä, jotka koskevat asiaankuuluvissa neuvoston asetuksissa säädettyjen, varojen tai taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden rikkomista. Kyseisiin toimenpiteisiin sisältyvät kielto asettaa varoja tai taloudellisia resursseja suoraan tai välillisesti sellaisten luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi, jotka ovat varojen tai taloudellisten resurssien jäädyttämisen kohteena, sekä velvoite jäädyttää kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat näille henkilöille, yhteisöille tai elimille taikka ovat näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa.

(7)

Unionin rajoittaviin toimenpiteisiin kuuluvat maahanpääsyä koskevat rajoitukset (matkustuskiellot), joiden olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan. Tällaiset toimenpiteet, joista yleensä säädetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklan nojalla annetulla neuvoston päätöksellä ja jotka pannaan täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä, edellyttävät, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet estääkseen rajoittavissa toimenpiteissä nimettyjen henkilöiden pääsyn jäsenvaltion alueen kaikkiin osiin tai heidän kauttakulkunsa sen alueen kaikkien osien kautta.

(8)

Jäsenvaltioita kannustetaan kiinnittämään erityistä huomiota kansalaisuuden ja oleskeluluvan myöntämisen mekanismeihin, jotta estetään henkilöitä, jotka ovat unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena, käyttämästä kyseisiä mekanismeja tällaisten unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen.

(9)

Kaikenlaisten liiketoimien, myös rahoitustoimien, toteuttamisen tai jatkamisen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2009/81/EY (4), 2014/23/EU (5), 2014/24/EU (6) tai 2014/25/EU (7) soveltamisalaan kuuluvien julkisia hankintoja koskevien sopimusten tai käyttöoikeussopimusten tekemisen tai täytäntöönpanon jatkamisen kolmannen valtion, kolmannen valtion elinten taikka kolmannen valtion tai kolmannen valtion elinten suoraan tai välillisesti omistamien tai niiden määräysvallassa olevien yhteisöjen ja elinten kanssa olisi oltava rikos, jos kyseisen toiminnan kieltäminen tai rajoittaminen muodostaa unionin rajoittavan toimenpiteen.

(10)

Unionin rajoittaviin toimenpiteisiin kuuluu kielto käydä tavaroilla tai palveluilla kauppaa tai tuoda, viedä, myydä, hankkia, siirtää, passittaa tai kuljettaa niitä. Tällaisten kieltojen rikkomisen olisi oltava rikos, myös silloin, kun tavarat tuodaan tai viedään kolmannesta maasta tai kolmanteen maahan niiden siirtämiseksi määräpaikkaan, jonka osalta kielto tuoda, viedä, myydä, hankkia, siirtää, passittaa tai kuljettaa kyseisiä tavaroita muodostaa unionin rajoittavan toimenpiteen. Myös teknisen avun, välityspalvelujen, vakuutusten ja muiden kyseisiin tavaroihin tai palveluihin liittyvien palvelujen tarjoamisen suoraan tai välillisesti olisi myös oltava rikos. Tätä varten ”tavaroiden” käsitteeseen kuuluvat tuotteet, kuten sotilasteknologia ja puolustustarvikkeet, tavarat, ohjelmistot ja teknologia, jotka sisältyvät neuvostossa 20 päivänä helmikuuta 2023 hyväksyttyyn Euroopan unionin yhteiseen puolustustarvikeluetteloon (8) tai jotka luetellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/821 (9) liitteissä I ja IV.

(11)

Unionin rajoittaviin toimenpiteisiin kuuluvat alakohtaiset taloudelliset ja rahoitukselliset toimenpiteet, jotka koskevat rahoituspalvelujen tarjoamista tai rahoitustoiminnan harjoittamista. Tällaisiin rahoituspalveluihin ja rahoitustoimintaan lukeutuvat muun muassa rahoitus ja rahoitusapu, sijoitusten ja sijoituspalvelujen tarjoaminen, siirtokelpoisten arvopapereiden ja rahamarkkinavälineiden liikkeeseenlaskeminen, talletusten vastaanottaminen, erikoistuneiden rahaliikenteen sanomanvälityspalvelujen tarjoaminen, setelikauppa, luottoluokituspalvelujen tarjoaminen ja kryptovarojen ja -lompakoiden tarjoaminen. Kyseisten alakohtaisten taloudellisten ja rahoituksellisten toimenpiteiden rikkomisen olisi oltava rikos.

(12)

Unionin rajoittaviin toimenpiteisiin kuuluvat alakohtaiset taloudelliset ja rahoitukselliset toimenpiteet, jotka koskevat muiden palvelujen kuin rahoituspalvelujen tarjoamista. Tällaisiin palveluihin lukeutuu muun muassa oikeudellisten neuvontapalveluiden, trustipalveluiden, suhdetoimintapalveluiden, laskentatoimen, tilintarkastus-, kirjanpito- ja veroneuvontapalveluiden, liiketoiminnan ja liikkeenjohdon konsultoinnin, tietoteknisen konsultoinnin, lähetystoimintapalveluiden ja arkkitehti- ja insinööripalveluiden tarjoaminen. Kyseisten alakohtaisten taloudellisten ja rahoituksellisten toimenpiteiden rikkomisen olisi oltava rikos.

(13)

Minkään tämän direktiivin säännöksen ei pitäisi katsoa asettavan luonnollisille henkilöille velvoitteita, jotka rajoittaisivat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 (10) 7 artiklassa niiden jäsenvaltioiden osalta, joita se sitoo, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 48 artiklassa vahvistettua oikeutta olla todistamatta itseään vastaan ja oikeutta vaieta.

(14)

Unionin rajoittavien toimenpiteiden tehokas soveltaminen edellyttää yhteisiä vähimmäissääntöjä, jotka koskevat sellaisten rikosten määrittelyä, joilla kierretään unionin rajoittavia toimenpiteitä.

(15)

Yksi esimerkki unionin rajoittavien toimenpiteiden kiertämisestä on se yhä yleistyvä käytäntö, että unionin rajoittavissa toimenpiteissä nimetyt henkilöt, yhteisöt ja elimet käyttävät, siirtävät kolmannelle osapuolelle tai muutoin luovuttavat varoja tai taloudellisia resursseja, jotka ovat suoraan tai välillisesti kyseisten nimettyjen henkilöiden, yhteisöjen tai elinten omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa, kyseisten varojen tai taloudellisten resurssien peittelemiseksi. Unionin rajoittavien toimenpiteiden kiertämiseksi katsotaan lisäksi väärien tai harhaanjohtavien tietojen antaminen, myös puutteellisten asiaankuuluvien tietojen antaminen, sen peittelemiseksi, että unionin rajoittavissa toimenpiteissä nimetty henkilö, yhteisö tai elin on niiden varojen tai taloudellisten resurssien, joihin sovelletaan unionin rajoittavia toimenpiteitä, lopullinen omistaja tai edunsaaja. Sen vuoksi kyseisen toiminnan, jolla kierretään unionin rajoittavia toimenpiteitä, olisi oltava rikos tämän direktiivin nojalla.

(16)

Unionin rajoittavista toimenpiteistä annetuissa säädöksissä säädetyn, toimivaltaisille hallintoviranomaisille ilmoittamista koskevan velvoitteen noudattamatta jättämisen olisi oltava rikos tämän direktiivin nojalla.

(17)

Unionin rajoittavien toimenpiteiden tehokas soveltaminen edellyttää yhteisiä vähimmäissääntöjä, jotka koskevat sellaisten rikosten määrittelyä, joilla rikotaan tai jätetään täyttämättä toimivaltaisten viranomaisten tietyn toiminnan harjoittamiseen myöntämien lupien mukaisesti sovellettavia erityisedellytyksiä, jos kyseinen toiminta tällaisen luvan puuttuessa katsotaan sellaisen kiellon tai rajoituksen rikkomiseksi, joka muodostaa unionin rajoittavan toimenpiteen. Minkä tahansa ilman lupaa harjoitettavan toiminnan voitaisiin tapauksen olosuhteista riippuen katsoa rikkovan unionin rajoittavia toimenpiteitä, jotka muodostuvat varojen tai taloudellisten resurssien jäädyttämisestä, matkustuskielloista, asevientikielloista tai muista alakohtaisista taloudellisista ja rahoituksellista toimenpiteistä.

(18)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava jäsenvaltioiden määrittelemiin oikeusalan ammattilaisiin, ja heille tulisi määrätä velvoite ilmoittaa unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomisesta, kun he tarjoavat palveluita, kuten oikeudellisia palveluja, rahoituspalveluja ja kaupankäyntipalveluja, ammatillisen toimintansa yhteydessä. On olemassa selvä riski siitä, että kyseisten oikeusalan ammattilaisten palveluja käytetään väärin eli unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomista varten. Olisi kuitenkin säädettävä poikkeuksista velvoitteeseen ilmoittaa tiedot, jotka he ovat vastaanottaneet asiakkaaltaan tai saaneet hänestä tietää selvittäessään asiakkaansa oikeudellista asemaa tai puolustaessaan tai edustaessaan kyseistä asiakasta oikeuskäsittelyssä tai oikeuskäsittelyyn liittyen, mukaan lukien tällaisen oikeuskäsittelyn vireillepanoa tai välttämistä koskeva neuvonta. Tällaiseen oikeudelliseen neuvontaan olisi näin ollen sovellettava salassapitovelvollisuutta, paitsi jos oikeusalan ammattilainen osallistuu tarkoituksellisesti unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen, jos oikeudellista neuvontaa annetaan unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomista varten tai jos oikeusalan ammattilainen tietää, että asiakas pyytää oikeudellista neuvontaa unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomista varten.

(19)

Unionin rajoittavat toimenpiteet eivät saisi johtaa luotto- ja finanssilaitosten asiakkaiden syrjintään tai siihen, että heidät suljetaan perusteettomasti rahoituspalvelujen ulkopuolelle.

(20)

Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole säätää rikoksena rangaistavaksi avun tarpeessa oleville henkilöille annettavaa humanitaarista apua tai ihmisten perustarpeita tukevia toimia, joita annetaan tasapuolisuuden, inhimillisyyden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden periaatteiden ja soveltuvin osin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti.

(21)

Tässä direktiivissä tarkoitettuun rikokseen yllyttäminen ja siinä avunanto olisi säädettävä rikoksena rangaistavaksi. Myös tiettyjen tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten yritys olisi säädettävä rikoksena rangaistavaksi.

(22)

Luonnollisille henkilöille unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvistä tässä direktiivissä määritellyistä rikoksista määrättävien seuraamusten olisi oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia. Tätä varten olisi vahvistettava luonnollisille henkilöille määrättävän vankeusrangaistuksen enimmäiskeston vähimmäistasot. Rikosoikeudellisissa menettelyissä olisi oltava käytettävissä myös lisäseuraamuksia tai -toimenpiteitä.

(23)

Koska unionin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan myös oikeushenkilöihin, tällaisten oikeushenkilöiden olisi oltava vastuussa unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvistä tässä direktiivissä määritellyistä rikoksista. Oikeushenkilöllä tarkoitetaan siten oikeussubjektia, jolla on tämä asema sovellettavan lainsäädännön perusteella, ei kuitenkaan valtioita tai julkisyhteisöjä niiden käyttäessä julkiseen valtaan liittyviä oikeuksia eikä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä. Jotta tämän direktiivin tavoitteet saavutettaisiin, niiden jäsenvaltioiden, joiden lainsäädännössä säädetään oikeushenkilöiden rikosoikeudellisesta vastuusta, olisi varmistettava, että niiden lainsäädännössä säädetään tässä direktiivissä vahvistettujen rikosoikeudellisten seuraamusten tehokkaista, varoittavista ja oikeasuhteisista tyypeistä ja tasoista. Jotta tämän direktiivin tavoitteet saavutettaisiin, niiden jäsenvaltioiden, joiden lainsäädännössä ei säädetä oikeushenkilöiden rikosoikeudellisesta vastuusta, olisi varmistettava, että niiden lainsäädännössä säädetään tässä direktiivissä vahvistettujen muiden kuin rikosoikeudellisten seuraamusten tehokkaista, varoittavista ja oikeasuhteisista tyypeistä ja tasoista. Tässä direktiivissä säädettyjen, siinä määritellyistä rikoksista määrättävien sakkojen enimmäistasoja olisi sovellettava ainakin tällaisten rikosten vakavimpiin muotoihin. Toiminnan vakavuus sekä kyseisten oikeushenkilöiden yksilölliset, taloudelliset ja muut olosuhteet on tärkeää ottaa huomioon sen varmistamiseksi, että määrättävä seuraamus on tehokas, varoittava ja oikeasuhteinen. Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa sakkojen enimmäistasot joko prosenttiosuutena asianomaisen oikeushenkilön maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta tai kiinteinä määrinä. Kun jäsenvaltiot saattavat tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, niiden olisi päätettävä, kumpaa kyseisestä kahdesta vaihtoehdosta ne käyttävät.

(24)

Jos jäsenvaltiot valitsevat oikeushenkilön maailmanlaajuiseen kokonaisliikevaihtoon perustuvan kriteerin käyttöönoton oikeushenkilöille määrättävien sakkojen määrittämisessä, niiden olisi päätettävä, lasketaanko kyseinen liikevaihto rikoksen tekemistä edeltäneen tilikauden vai sakon määräämispäätöstä edeltäneen tilikauden perusteella. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava sääntöjen vahvistamista sellaisia tapauksia varten, joissa sakon määrää ei ole mahdollista vahvistaa käyttäen perusteena oikeushenkilön maailmanlaajuista kokonaisliikevaihtoa rikoksen tekemistä edeltäneellä tilikaudella tai sakon määräämispäätöstä edeltäneellä tilikaudella. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa huomioon muita kriteerejä, kuten maailmanlaajuinen kokonaisliikevaihto muulla tilikaudella. Jos kyseisiin sääntöihin sisältyy sakkojen kiinteiden määrien vahvistaminen, ei pitäisi olla tarpeen, että kyseisten määrien enimmäistasot saavuttavat tasot, jotka vahvistetaan tässä direktiivissä kiinteinä määrinä vahvistettua sakkojen enimmäistasoa koskevaksi vähimmäisvaatimukseksi.

(25)

Jos jäsenvaltiot valitsevat kiinteinä määrinä vahvistettavan sakkojen enimmäistason, tällaiset tasot olisi vahvistettava kansallisessa lainsäädännössä. Tällaisten sakkojen korkeimpia tasoja olisi sovellettava taloudellisesti vahvojen oikeushenkilöiden tekemien tässä direktiivissä määritettyjen rikosten vakavimpiin muotoihin. Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää kyseisten sakkojen korkeimpien tasojen laskentamenetelmä, mukana lukien niitä koskevat erityisedellytykset. Jäsenvaltioita kehotetaan tarkastelemaan säännöllisesti kiinteinä määrinä vahvistettuja sakkojen tasoja suhteessa inflaatioasteisiin ja muihin rahan arvon vaihteluihin kansallisessa lainsäädännössään säädettyjä menettelyjä noudattaen. Jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö ei ole euro, olisi säädettävä oman valuuttansa määräisistä sakkojen enimmäistasoista, jotka vastaavat tässä direktiivissä määritettyjä euromääräisiä tasoja sen voimaantulopäivänä. Kyseisiä jäsenvaltioita kehotetaan tarkastelemaan säännöllisesti sakkojen tasoja myös suhteessa valuuttakurssin kehitykseen.

(26)

Sakkojen enimmäistason vahvistaminen ei rajoita tuomarien tai tuomioistuinten harkintavaltaa määrätä rikosoikeudellisissa menettelyissä asianmukaisia seuraamuksia yksittäistapauksissa. Koska tässä direktiivissä ei vahvisteta sakkojen vähimmäistasoja, tuomarien tai tuomioistuinten olisi joka tapauksessa määrättävä asianmukaisia seuraamuksia asianomaisen oikeushenkilön yksilölliset, taloudelliset ja muut olosuhteet sekä toiminnan vakavuus huomioon ottaen.

(27)

Määrättyjä seuraamustasoja olisi edelleen lähennettävä ja tällaisten tasojen vaikuttavuutta edistettävä ottamalla käyttöön yhteisiä raskauttavia asianhaaroja, jotka kansallisen lainsäädännön asiaan liittyvien säännösten mukaisesti vastaavat tehdyn rikoksen vakavuutta. ”Raskauttavien asianhaarojen” käsitteen olisi ymmärrettävä tarkoittavan joko tosiseikkoja, joiden perusteella kansallinen tuomari tai tuomioistuin voi määrätä samasta rikoksesta ankarampia rangaistuksia kuin siitä tavallisesti määrättäisiin ilman tällaisia tosiseikkoja, tai mahdollisuutta käsitellä useita rikoksia kumulatiivisesti seuraamuksen tason nostamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että raskauttavina asianhaaroina voidaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti pitää vähintään yhtä seuraavista olosuhteista: rikos on tehty osana neuvoston puitepäätöksessä 2008/841/YOS (11) määritellyn rikollisjärjestön toimintaa; rikokseen on liittynyt väärien tai väärennettyjen asiakirjojen käyttöä; rikoksen on tehnyt ammattimainen palveluntarjoaja tällaisen ammattimaisen palveluntarjoajan ammatillisten velvollisuuksien vastaisesti; rikoksen on tehnyt tehtäviään suorittaessaan julkisen viran haltija, joka voi olla mikä tahansa asiaankuuluva julkisen viran haltija riippumatta siitä, onko hän virkasuhteessa unionissa, jäsenvaltioissa vai kolmansissa maissa, tai muu julkista tehtävää hoitava henkilö; rikos on tuottanut tai sen on odotettu tuottavan merkittäviä taloudellisia hyötyjä, tai sen avulla on vältetty huomattavia menoja, joko suoraan tai välillisesti; rikoksentekijä on tuhonnut todisteita tai pelotellut todistajia tai kantelijoita tai vaikuttanut heihin; tai kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on aiemmin tuomittu lainvoiman saaneella tuomiolla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vähintään yksi kyseisistä raskauttavista asianhaaroista säädetään mahdolliseksi raskauttavaksi asianhaaraksi niiden oikeusjärjestelmässä raskauttaviin asianhaaroihin sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Joka tapauksessa olisi jatkossakin oltava tuomarin tai tuomioistuimen harkintavallassa päättää, kovennetaanko tuomiota, kunkin yksittäistapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lieventävinä asianhaaroina voidaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti pitää vähintään yhtä seuraavista olosuhteista: rikoksentekijä toimittaa toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne eivät muutoin olisi voineet saada, ja auttaa niitä tunnistamaan tai tuomaan oikeuden eteen muita rikoksentekijöitä; tai rikoksentekijä toimittaa toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne eivät muutoin olisi voineet saada, ja auttaa niitä löytämään todisteita. Lieventäviä asianhaaroja arvioitaessa olisi jatkossakin oltava tuomarin tai tuomioistuimen harkintavallassa päättää, lievennetäänkö tuomiota, kunkin yksittäistapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen. Kyseisiä olosuhteita voisivat olla esimerkiksi rikoksentekijän toimittamien tietojen luonne, niiden toimittamisen ajoitus ja niiden laajuus sekä se, missä määrin rikoksentekijä on tehnyt yhteistyötä.

(29)

Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen, joka toteutetaan unionin rajoittavilla toimenpiteillä, on luonteeltaan hallinnollinen toimenpide. Siksi se olisi erotettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/42/EU (12) tarkoitetuista, luonteeltaan rikosoikeudellisista jäädyttämistoimenpiteistä. Jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava tässä direktiivissä tarkoitettuihin rikoksiin liittyvien rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen. Jäsenvaltioiden, joita direktiivi 2014/42/EU sitoo, olisi tehtävä niin kyseisen direktiivin mukaisesti. Etenkin tilanteissa, joissa nimetty henkilö tai nimetyn yhteisön tai elimen edustaja tekee tiettyjä rikoksia tai osallistuu tiettyihin rikoksiin, jotka liittyvät unionin rajoittavan toimenpiteen kiertämiseen, on tarpeen mahdollistaa unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen, vaikka niitä ei katsottaisi direktiivissä 2014/42/EU tarkoitetuiksi rikoksentekovälineiksi tai rikoshyödyiksi. Näissä tapauksissa nimetty henkilö, yhteisö tai elin voi peittelemisen ansiosta jatkaa unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien peiteltyjen varojen tai taloudellisten resurssien käyttämistä ja täysimääräistä hyödyntämistä tai luovuttaa ne. Tällaiset varat tai taloudelliset resurssit olisi sen vuoksi jäädytettävä ja tuomittava menetetyksi direktiivin 2014/42/EU mukaisesti. Vilpittömässä mielessä toimineiden kolmansien osapuolten oikeuksia ei tulisi rajoittaa.

(30)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava vanhentumisaikoja koskevat säännöt, jotka ovat tarpeen unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten torjumiseksi tehokkaasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joissa ei aseteta tutkintaa, syytteeseenpanoa ja täytäntöönpanoa koskevia vanhentumisaikoja. Jäsenvaltioiden sallitaan tämän direktiivin nojalla asettaa tässä direktiivissä säädettyjä vanhentumisaikoja lyhyemmistä vanhentumisajoista edellyttäen, että niiden oikeusjärjestelmissä tällaiset lyhyemmät vanhentumisajat voidaan keskeyttää tai pysäyttää sellaisten toimien vuoksi, jotka voidaan täsmentää kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(31)

Kun otetaan huomioon rikoksentekijöiden maailmanlaajuinen toiminta sekä tässä direktiivissä määriteltyjen rikosten rajatylittävä luonne ja mahdollisuus suorittaa rajatylittäviä tutkintatoimia, jäsenvaltioiden olisi määritettävä lainkäyttövaltansa tällaisten rikosten torjumiseksi tehokkaasti.

(32)

Jotta voidaan varmistaa unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomisten tutkinnan ja syytteeseenpanon tehokkuus, jäsenvaltioiden olisi asetettava toimivaltaisten viranomaisten saataville tehokkaita tutkintakeinoja, kuten niiden kansallisessa lainsäädännössä saatavilla olevat keinot järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikostapausten torjumiseksi, jos ja siltä osin kuin kyseisten keinojen käyttö on asianmukaista ja oikeassa suhteessa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen rikosten luonteeseen ja vakavuuteen. Tällaisia keinoja voisivat olla kuuntelu, tarkkailu, mukaan lukien tekninen tarkkailu, valvotut läpilaskut, pankkitilien seuranta ja muut rahoituksen tutkintaan liittyvät välineet. Kyseisiä keinoja olisi käytettävä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja perusoikeuskirjaa kaikilta osin noudattaen. On välttämätöntä, että oikeutta henkilötietojen suojaan kunnioitetaan.

(33)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (13) 4 artiklassa tarkoitetut henkilöt, jotka ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille tietoa unionin rajoittavien toimenpiteiden jo toteutetuista, meneillään olevista tai suunnitelluista rikkomisista sekä yrityksistä kiertää rajoittavia toimenpiteitä ja jotka ovat saaneet kyseiset tiedot työhön liittyvän toimintansa yhteydessä, ovat vaarassa joutua vastatoimien kohteeksi siinä yhteydessä. Unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden ilmoitukset voivat lujittaa unionin rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoa tarjoamalla tietoja, jotka liittyvät esimerkiksi tosiseikkoihin, jotka koskevat unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomisia, rikkomisiin liittyviä olosuhteita sekä rikkomisiin osallistuvia yksityishenkilöitä, yrityksiä ja kolmansia maita. Sen vuoksi olisi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset järjestelyt, joiden avulla tällaiset ilmoittavat henkilöt voivat käyttää luottamuksellisia kanavia, tehdä ilmoituksia toimivaltaisille viranomaisille ja joiden avulla heitä voidaan suojella kostotoimilta. Sitä varten olisi säädettävä, että unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomisesta ilmoittamiseen ja rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelemiseen sovelletaan direktiiviä (EU) 2019/1937 siinä vahvistetuin edellytyksin.

(34)

Jotta voidaan varmistaa tehokas, yhtenäinen ja johdonmukainen täytäntöönpanojärjestelmä, jäsenvaltioiden olisi organisoitava sisäinen yhteistyö ja viestintä kaikkien hallinnolliseen ja rikosoikeudelliseen täytäntöönpanoon osallistuvien toimivaltaisten viranomaistensa kesken.

(35)

Unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomisten tehokkaan tutkinnan ja syytteeseenpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään Europolin, Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston välityksellä ja niiden kanssa kunkin toimivaltuuksien puitteissa ja sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi myös jaettava keskenään ja komission kanssa tietoa käytännön kysymyksistä. Komissio voisi tarvittaessa perustaa asiantuntijoiden ja toimijoiden verkoston, jonka kautta voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja antaa apua jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotta voidaan helpottaa unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten tutkintaa. Tällaiseen apuun ei pitäisi kuulua komission osallistuminen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamiin yksittäisiä rikostapauksia koskevaan tutkintaan ja syytteeseenpanoon, eikä sen pitäisi ymmärtää sisältävän komission taloudellista tukea tai muuta talousarviositoumusta.

(36)

Jotta tässä direktiivissä määriteltyihin rikoksiin voitaisiin puuttua tehokkaasti, on tarpeen, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset keräävät täsmällisiä, johdonmukaisia ja vertailukelpoisia tilastotietoja kyseisistä rikoksista. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että käytössä on riittävä järjestelmä, jonka avulla voidaan kirjata, tuottaa ja toimittaa olemassa olevia tilastotietoja tässä direktiivissä määritellyistä rikoksista. Jäsenvaltioiden on tärkeää hyödyntää kyseisiä tilastotietoja täytäntöönpanotoimien strategisessa ja operatiivisessa suunnittelussa, unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten laajuuden ja suuntausten analysoinnissa sekä kansalaisille suunnattavassa tiedotuksessa. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyviä menettelyjä koskevia asiaankuuluvia tilastotietoja, jotka poimitaan keskitetyllä tai hajautetulla tasolla koko jäsenvaltiossa jo olemassa olevista tiedoista. Komission olisi säännöllisesti arvioitava jäsenvaltioiden toimittamia tilastotietoja ja julkaistava arviointinsa tulokset kertomuksessa.

(37)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2018/1673 (14) tehtävällä muutoksella olisi varmistettava, että unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkominen katsotaan rahanpesun esirikokseksi kyseisen direktiivin mukaisesti.

(38)

Unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen osallistuneet yksityishenkilöt ja oikeushenkilöt on saatettava kiireesti vastuuseen teoistaan, minkä vuoksi jäsenvaltioiden olisi saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 12 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(39)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(40)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on 3 päivänä maaliskuuta 2023 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat yhteisten vähimmäissääntöjen säätäminen unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten määrittelystä sekä mahdollisuudesta määrätä tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia rikosoikeudellisia seuraamuksia unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvistä rikoksista, kun otetaan huomioon, että unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkominen on luontaisesti rajatylittävää toimintaa ja että rikkomisella voidaan heikentää unionin tavoitteiden, kuten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämisen, saavuttamista ja unionin yhteisten arvojen vaalimista, vaan ne voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(42)

Jäsenvaltioiden olisi tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä varmistettava, että epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia kunnioitetaan. Tältä osin tämän direktiivin mukaiset velvoitteet eivät vaikuta jäsenvaltioiden velvoitteisiin, jotka perustuvat rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavia prosessuaalisia oikeuksia koskevaan unionin oikeuteen, etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveihin 2010/64/EU (15), 2012/13/EU (16), 2013/48/EU (17), (EU) 2016/343, (EU) 2016/800 (18) ja (EU) 2016/1919 (19).

(43)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, myös oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, henkilötietojen suojaa, elinkeinovapautta, omistusoikeutta, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, syyttömyysolettamaa ja oikeutta puolustukseen, mukaan lukien oikeus olla todistamatta itseään vastaan ja oikeus vaieta, laillisuusperiaatetta ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatetta, mukaan lukien rikosoikeudellisten seuraamusten taannehtivuuskiellon periaate, sekä kaksoisrangaistavuuden kiellon periaatetta (ne bis in idem). Tällä direktiivillä pyritään varmistamaan, että kyseisiä oikeuksia ja periaatteita kunnioitetaan täysimääräisesti, ja se on pantava täytäntöön vastaavasti,