EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2020/2184, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(1)

Neuvoston direktiiviä 98/83/EY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (5). Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Direktiivissä 98/83/EY asetettiin oikeudelliset puitteet, joiden tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saastumisesta aiheutuvilta haitallisilta vaikutuksilta varmistamalla, että vesi on terveellistä ja puhdasta. Tällä direktiivillä olisi oltava sama tavoite, ja sillä olisi parannettava tällaisen veden saatavuutta kaikille unionissa. Tämän vuoksi on tarpeen vahvistaa unionin tasolla ne vähimmäisvaatimukset, jotka kyseiseen käyttöön tarkoitetun veden olisi täytettävä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi ei sisällä pieneliöitä tai loisia tai mitään aineita sellaisina määrinä tai pitoisuuksina, joista tietyissä tapauksissa voi olla vaaraa ihmisten terveydelle, ja että se täyttää mainitut vähimmäisvaatimukset.

(3)

On tarpeen jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle luontaiset kivennäisvedet sekä lääkinnälliseen tarkoitukseen käytettävät vedet, sillä luontaiset kivennäisvedet kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/54/EY (6) soveltamisalaan ja lääkinnälliseen tarkoitukseen käytettävät vedet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (7) soveltamisalaan. Direktiivissä 2009/54/EY käsitellään kuitenkin sekä kivennäisvesiä että lähdevesiä, ja niistä ainoastaan kivennäisvedet olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiivin 2009/54/EY 9 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti lähdevesien olisi noudatettava tätä direktiiviä, ja mikrobiologisten vaatimusten osalta lähdevesien olisi noudatettava direktiiviä 2009/54/EY. Kun kyseessä on myyntiin tarkoitettu pullotettu tai säiliöihin pakattu taikka elintarviketeollisuudessa tai elintarvikkeiden valmistuksessa tai käsittelyssä käytetty ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi, tällaisen veden olisi periaatteessa noudatettava edelleen tätä direktiiviä vaatimustenmukaisuuden määrittelykohtaan eli hanaan saakka, ja sitä olisi tämän määrittelykohdan jälkeen pidettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (8) mukaisesti elintarvikkeena, jos se on tarkoitettu tai jos sen voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi.

Lisäksi elintarvikealan toimijat, joilla on oma vedenlähde ja jotka käyttävät sitä nimenomaan liiketoimintaansa varten, olisi voitava vapauttaa tämän direktiivin noudattamisesta edellyttäen, että ne noudattavat erityisesti vaarojen analysoinnin ja kriittisten valvontapisteiden periaatteita koskevia asiaankuuluvia velvoitteita ja asiaan liittyvän unionin elintarvikelainsäädännön mukaisia korjaavia toimenpiteitä. Elintarvikealan toimijoiden, joilla on oma vedenlähde ja jotka toimivat veden toimittajina, olisi noudatettava tätä direktiiviä samalla tavoin kuin muidenkin veden toimittajien.

(4)

Komissio käynnisti Eurooppalaisen kansalaisaloitteen "Vesi on perusoikeus", jäljempänä ’Right2Water-aloite’, johdosta unionin laajuisen julkisen kuulemisen ja teki sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan REFIT-arvioinnin direktiivistä 98/83/EY. Sen perusteella oli selvää, että tietyt mainitun direktiivin säännökset oli saatettava ajan tasalle. Parantamisen varaa todettiin neljällä alalla: laatuun perustuvien muuttujien arvojen luettelo, riskiperusteisen lähestymistavan rajallinen käyttö, kuluttajatietoja koskevat epätäsmälliset säännökset sekä erot niiden materiaalien hyväksymisjärjestelmissä, jotka joutuvat kosketuksiin ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa, ja tällaisten erojen vaikutukset ihmisten terveyteen. Lisäksi Right2Water-aloitteessa havaittiin erillisenä ongelmana se, että osalla väestöstä, etenkään syrjäytyneillä ryhmillä, ei ole mahdollisuutta saada ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä, ja tällaisen mahdollisuuden tarjoaminen on Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteen 6 mukainen sitoumus.

Lopuksi on todettu yleinen tietoisuuden puute vesivuodoista, jotka johtuvat siitä, että vesi-infrastruktuurin huoltoon ja uudistamiseen ei ole investoitu tarpeeksi, mihin kiinnitettiin huomiota myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 5 päivänä heinäkuuta 2017 antamassa erityiskertomuksessa nro 12/2017 "Juomavesidirektiivin täytäntöönpano: veden laatu ja saatavuus ovat parantuneet Bulgariassa, Unkarissa ja Romaniassa, mutta investointitarpeet ovat yhä huomattavat".

(5)

Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimisto teki vuonna 2017 yksityiskohtaisen arvioinnin muuttujien ja muuttujien arvojen luettelosta, joka sisältyy direktiiviin 98/83/EY, jotta voidaan todeta, onko tarvetta mukauttaa kyseistä luetteloa tekniikan ja tieteen kehitykseen. Kyseisen arvioinnin tulosten perusteella olisi seurattava suolistopatogeeneja ja Legionella-bakteeria sekä lisättävä kuusi kemiallista muuttujaa tai muuttujaryhmää. Kuudesta uudesta muuttujasta tai muuttujaryhmästä neljän osalta olisi asetettava muiden äskettäisten tieteellisten lausuntojen ja ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti muuttujien arvot, jotka ovat WHO:n ehdottamia raja-arvoja tiukempia mutta kuitenkin toteuttamiskelpoisia. Yhden uuden muuttujan osalta edustavien aineiden lukumäärää olisi vähennettävä ja arvoa mukautettava. Kromin osalta arvo on edelleen WHO:n arvioitavana, ja tämän vuoksi olisi sovellettava 15 vuoden siirtymäaikaa, ennen kuin arvo muuttuu tiukemmaksi. Lisäksi WHO suositteli, että kolmea edustavaa hormonaalista haitta-ainetta, joiden arvot ovat 0,1 μg/l bisfenoli A:n osalta, 0,3 μg/l nonyylifenolin osalta ja 1 ng/l beeta-estradiolin osalta, voidaan tarvittaessa pitää vertailuarvoina hormonaalisten haitta-aineiden esiintymisen ja niiden käsittelyn tehokkuuden arvioimiseksi.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) vuonna 2015 antaman lausunnon perusteella päätettiin kuitenkin, että yksi näistä kolmesta yhdisteestä, bisfenoli A, jonka terveyteen perustuva muuttujan arvo on 2,5 μg/l, olisi lisättävä tähän direktiiviin. Lisäksi nonyylifenoli ja beeta-estradioli olisi lisättävä tarkkailtavien aineiden luetteloon, joka komission on määrä vahvistaa tämän direktiivin mukaisesti.

(6)

Lyijyn osalta WHO suositti nykyisen muuttujan arvon säilyttämistä, mutta totesi, että pitoisuuksien olisi oltava niin matalia kuin se on käytännössä mahdollista. Sen vuoksi nykyinen arvo, joka on 10 μg/l, olisi voitava säilyttää 15 vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Muuttujan arvon olisi lyijyn osalta oltava 5 μg/l viimeistään tämän siirtymäkauden lopussa. Lisäksi, koska taloissa ja rakennuksissa nykyisin olevat lyijyputket ovat sitkeä ongelma ja koska jäsenvaltioilla ei aina ole tarvittavia valtuuksia edellyttää kyseisten putkien vaihtamista, 5 μg/l:n arvon olisi säilyttävä tavoitearvona, kun kyse on kiinteistöjen vesijärjestelmiin liittyvistä velvollisuuksista. Kaikkiin ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuviin, tämän direktiivin mukaisesti sallittaviin uusiin materiaaleihin, riippumatta siitä, onko niitä määrä käyttää veden toimituksessa vai kiinteistöjen vesijärjestelmissä, olisi kuitenkin sovellettava arvoa 5 μg/l hanasta.

(7)

Jotta voitaisiin vastata kasvavaan yleiseen huoleen uusien yhdisteiden, kuten hormonaalisten haitta-aineiden, lääkkeiden ja mikromuovien, vaikutuksista ihmisten terveyteen ihmisten käyttöön tarkoitetun veden käytön kautta sekä ottaa huomioon uusia yhdisteitä toimitusketjussa, tässä direktiivissä olisi otettava käyttöön tarkkailtavien aineiden luetteloa hyödyntävä mekanismi. Tarkkailtavien aineiden luetteloa hyödyntävän mekanismin avulla kasvaviin huoliin voidaan vastata dynaamisesti ja joustavasti. Sen avulla voidaan myös seurata uutta tietämystä näiden uusien yhdisteiden merkityksellisyydestä ihmisten terveydelle, ja asianmukaisimmista seurantaa koskevista toimintatavoista ja menetelmistä. Tämä ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä koskeva tarkkailtavien aineiden luetteloa hyödyntävä mekanismi vastaa osaltaan unionin asiaankuuluvia eri toimintapolitiikkoja, sellaisina kuin ne ovat komission 11 päivänä maaliskuuta 2019 antamassa tiedonannossa "Euroopan unionin strateginen lähestymistapa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin", komission 7 päivänä marraskuuta 2018 antamassa tiedonannossa "Kohti kattavaa hormonaalisia haitta-aineita koskevaa Euroopan unionin kehystä" ja neuvoston 26 päivänä kesäkuuta 2019 antamissa päätelmissä "Kestävä kemikaalipolitiikka – kohti unionin strategiaa".

(8)

WHO suositteli myös, että kolmesta muuttujan arvosta tehdään vähemmän tiukkoja ja että viisi muuttujaa poistetaan direktiiviin 98/83/EY sisältyvästä muuttujien ja muuttujien arvojen luettelosta. Kaikkia kyseisiä muutoksia ei kuitenkaan katsota tarpeellisiksi, koska komission direktiivillä (EU) 2015/1787 (9) käyttöön otettu riskiperusteinen lähestymistapa mahdollistaa sen, että veden toimittajat voivat poistaa seurattavien muuttujien luettelosta muuttujan tietyissä olosuhteissa. Käsittelytekniikat kyseisten muuttujien arvojen saavuttamiseksi ovat jo käytössä.

(9)

Tässä direktiivissä vahvistetut muuttujien arvot perustuvat saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon ja ennalta varautumisen periaatteeseen, ja ne on valittu siten, että ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä voidaan turvallisesti käyttää koko ihmisen eliniän ajan; näin varmistetaan terveyden suojelun korkea taso.

(10)

Olisi saavutettava tasapaino mikrobiologisten ja kemiallisten vaarojen estämiseksi, ja tätä tarkoitusta varten ja muuttujien arvojen tulevaa tarkistamista ajatellen ihmisten käyttöön tarkoitettuun veteen sovellettavien muuttujien arvojen vahvistamisen olisi perustuttava kansanterveydellisiin näkökohtiin ja riskinarviointimenetelmään.

(11)

Osoitinmuuttujat eivät vaikuta suoraan kansanterveyteen. Ne ovat kuitenkin tärkeä keino määrittää, miten ihmisten käyttöön tarkoitetun veden tuotanto- ja jakelulaitokset toimivat, ja arvioida veden laatua. Tällaiset muuttujat voivat auttaa tunnistamaan veden käsittelyyn liittyviä toimintahäiriöitä, ja niillä on merkittävä rooli siinä, että lujitetaan ja ylläpidetään kuluttajien luottamusta veden laatuun. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisia muuttujia seurataan.

(12)

Jos se on tarpeen ihmisten terveyden turvaamiseksi niiden alueella, jäsenvaltioiden olisi edellytettävä asettavan ennalta varautumisen periaatteen pohjalta arvoja lisämuuttujille, joita ei ole sisällytetty liitteeseen I.

(13)

Turvallisella ihmisten käyttöön tarkoitetulla vedellä ei tarkoiteta pelkästään sitä, ettei se sisällä haitallisia pieneliöitä ja aineita, vaan myös sitä, että se sisältää jonkin verran luonnollisia kivennäisaineita ja välttämättömiä alkuaineita ottaen huomioon, että demineralisoidun veden tai hyvin vähän välttämättömiä alkuaineita, kuten kalsiumia ja magnesiumia, sisältävän veden pitkäaikainen käyttö voi vaarantaa ihmisen terveyden. Tällaisten kivennäisaineiden tietty määrä vedessä on myös elintärkeää sen varmistamiseksi, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi ei ole aggressiivista tai syövyttävää, ja tällaisen veden maun parantamiseksi. Tällaisten mineraalien vähimmäispitoisuutta pehmennetyssä tai demineralisoidussa vedessä voitaisiin harkita paikallisten olosuhteiden mukaan.

(14)

Ennaltaehkäisevää turvallisuussuunnittelua ja riskiin perustuvia osia tarkasteltiin direktiivissä 98/83/EY ainoastaan rajallisessa määrin. Riskiperusteisen lähestymistavan ensimmäiset osat otettiin käyttöön vuonna 2015 direktiivissä (EU) 2015/1787 siten, että jäsenvaltiot voivat poiketa laatimistaan seurantaohjelmista edellyttäen, että toteutetaan luotettavia riskinarviointeja, jotka voivat perustua WHO:n juomaveden laatua koskeviin suuntaviivoihin, jäljempänä ’WHO:n suuntaviivat’. WHO:n suuntaviivat, joissa esitetään niin sanottu Water Safety Plan -konsepti, myös pienille yhteisöille, ja standardi EN 15975–2, joka koskee juomavesijärjestelmien turvallisuutta, ovat kansainvälisesti tunnustettuja periaatteita, joihin ihmisten käyttöön tarkoitetun veden tuotanto ja jakelu sekä muuttujien seuranta ja määritys tällaisessa vedessä perustuvat. Nämä riskiperusteisen lähestymistavan ensimmäiset osat olisi säilytettävä tässä direktiivissä.

(15)

Sen varmistamiseksi, että direktiivissä (EU) 2015/1787 käyttöönotetut riskiperusteisen lähestymistavan osat eivät rajoitu seurantakysymyksiin, ja jotta voidaan keskittää aikaa ja resursseja merkityksellisiin riskeihin ja kustannustehokkaisiin vedenlähteitä koskeviin toimenpiteisiin sekä välttää merkityksettömiin kysymyksiin liittyviä analyysejä ja vaivannäköä, on syytä ottaa käyttöön veden turvallisuuteen sovellettava kattava riskiperusteinen lähestymistapa, joka kattaa koko toimitusketjun aina vedenmuodostumisalueelta vedenoton, -käsittelyn, -varastoinnin ja -jakelun kautta vaatimustenmukaisuuden määrittelykohtaan asti. Kyseisen lähestymistavan olisi perustuttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (10) perusteella saatuun tietoon ja toteutettuihin toimiin, ja siinä olisi otettava entistä paremmin huomioon ilmastonmuutoksen vaikutus vesivaroihin. Tämän riskiperusteisen lähestymistavan olisi koostuttava kolmesta osasta. Ensimmäinen on vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueisiin liittyvien vaarojen tunnistaminen ("ihmisten käyttöön tarkoitetun veden vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueiden riskinarviointi ja riskienhallinta") WHO:n suuntaviivojen ja Water Safety Plan -käsikirjan mukaisesti. Toinen on veden toimittajan mahdollisuus mukauttaa seuranta pääasiallisiin riskeihin ja toteuttaa toimitusketjussa vedenotosta, -käsittelystä, -varastoinnista ja -jakelusta alkaen havaittujen riskien hallitsemiseksi tarvittavat toimenpiteet ("toimitusjärjestelmän riskinarviointi ja riskienhallinta"). Kolmas on arviointi mahdollisista riskeistä, jotka johtuvat kiinteistöjen vesijärjestelmistä, kuten Legionella tai lyijy ("kiinteistön vesijärjestelmän riskinarviointi"), erityisesti ensisijaisissa tiloissa. Näitä arviointeja olisi tarkistettava säännöllisesti, muun muassa jotta voidaan vastata ilmastosta johtuviin äärimmäisiin sääilmiöihin, ihmisten toiminnan tunnettuihin muutoksiin vedenottoalueella tai vedenlähteistä johtuviin häiriöihin. Riskiperusteisella lähestymistavalla olisi varmistettava tietojen jatkuva vaihto toimivaltaisten viranomaisten ja veden toimittajien välillä.

(16)

Jotta vähennetään niiden veden toimittajien mahdollista hallinnollista taakkaa, jotka toimittavat vettä keskimäärin 10–100 m3 päivässä tai joiden toimitukset kattavat 50–500 ihmistä, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää näille veden toimittajille vapautus toimitusjärjestelmän riskinarvioinnin toteuttamisesta edellyttäen, että suoritetaan tämän direktiivin mukaista säännöllistä seurantaa. Riskiperusteisen lähestymistavan täytäntöönpanoa olisi poikkeuksellisesti mukautettava erityisiin rajoitteisiin, joita liittyy suolanpoistolla vettä käsitteleviin ja matkustajia kuljettaviin merialuksiin. Unionin lipun alla purjehtivat merialukset noudattavat kansainvälistä sääntelykehystä liikkuessaan kansainvälisillä vesillä. Olisi varmistettava, että etusijalle asetetaan voimassa olevat kansainväliset määräykset tai kansainvälisesti tunnustetut standardit, kuten Yhdysvaltojen julkisen terveydenhuoltoviranomaisen kehittämä alusten sanitaatio-ohjelma, jotka ovat yksityiskohtaisempia ja tiukempia ja joita sovelletaan aluksiin kansainvälisillä vesillä.

(17)

Vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueiden riskinarvioinnissa ja riskienhallinnassa olisi sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, ja niitä olisi ohjattava siten, että tarvittavan käsittelyn tasoa vähennetään ihmisten käyttöön tarkoitetun veden tuotannossa esimerkiksi vähentämällä paineita, jotka aiheuttavat ihmisten käyttöön tarkoitetun veden ottoon käytettyjen vesimuodostumien saastumista tai saastumisriskin. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi luonnehdittava vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueita ja tunnistettava vaarat ja vaaratilanteet, jotka voisivat heikentää veden laatua, kuten kyseisiin vedenmuodostumisalueisiin liittyvät mahdolliset pilaantumislähteet.

Kun vaarojen tunnistaminen sitä edellyttää, jäsenvaltioiden olisi seurattava merkityksellisiksi katsomiaan epäpuhtauksia, kuten direktiivin 2000/60/EY mukaisesti tunnistettuja nitraatteja, torjunta-aineita ja lääkkeitä, tai johtuen tällaisten aineiden luontaisesta esiintymisestä vedenottoalueella, kuten arseenin tapauksessa, tai veden toimittajilta saatujen tietojen vuoksi, esimerkiksi kun on kyse tietyn muuttujan pitoisuuden äkillisestä lisääntymisestä raakavedessä. Jos ihmisten käyttöön tarkoitettuun veteen käytetään pintavesiä, jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä riskinarvioinnissaan erityistä huomiota mikromuoveihin ja hormonaalisiin haitta-aineisiin, kuten nonyylifenoliin ja beeta-estradioliin, ja niiden olisi tarvittaessa vaadittava veden toimittajia myös seuraamaan mainittuja ja muita tarkkailtavien aineiden luettelossa olevia muuttujia ja tarvittaessa toteuttamaan niiden osalta käsittelyä, jos niiden katsotaan mahdollisesti vaarantavan ihmisten terveyden. Vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueiden riskinarvioinnin pohjalta olisi toteutettava hallintatoimenpiteitä, joilla ehkäistään tai hallitaan todettuja riskejä, jotta ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatu voidaan turvata. Jos jäsenvaltio havaitsee vaarojen tai vaaratilanteiden tunnistamisen yhteydessä, että vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueilla ei ole jotakin muuttujaa esimerkiksi siksi, että ainetta ei koskaan esiinny pohjavesimuodostumissa tai pintavesimuodostumissa, jäsenvaltion olisi ilmoitettava siitä asiaankuuluville veden toimittajille ja sen olisi voitava sallia niiden vähentää kyseisen muuttujan seurantatiheyttä tai poistaa kyseinen muuttuja seurattavien muuttujien luettelosta toteuttamatta toimitusjärjestelmän riskinarviointia.

(18)

Direktiivissä 2000/60/EY edellytetään, että jäsenvaltiot yksilöivät vesimuodostumat, joita käytetään ihmisten käyttöön tarkoitetun veden ottoon, seuraavat niitä ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, joilla vältetään niiden laadun huononeminen, jotta ihmisten käyttöön kelpaavan veden tuottamisessa vaadittavan puhdistuskäsittelyn tasoa voidaan laskea. Jäsenvaltioiden olisi päällekkäisten velvoitteiden välttämiseksi hyödynnettävä vaarojen ja vaaratilanteiden tunnistamisen yhteydessä direktiivin 2000/60/EY 7 ja 8 artiklan tai muun asiaan liittyvän unionin lainsäädännön mukaisesti saatuja käytettävissä olevia seurantatuloksia, jotka ovat edustavia vedenmuodostumisalueiden osalta. Jos tällaisia seurantatietoja ei kuitenkaan ole saatavilla, merkityksellisten muuttujien, aineiden tai epäpuhtauksien seuranta voitaisiin toteuttaa, jotta voidaan tukea vedenmuodostumisalueiden luonnehdintaa ja arvioida mahdollisia riskejä. Tällainen seuranta olisi toteutettava ottaen huomioon paikalliset tilanteet ja pilaantumislähteet.

(19)

Muuttujien arvoja, jotka tässä direktiivissä on vahvistettu ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadun arvioimiseksi, on noudatettava siinä kohdassa, missä vesi otetaan hanoista, joita käytetään yleensä ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä varten. Kiinteistön vesijärjestelmät saattavat kuitenkin vaikuttaa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatuun. WHO toteaa, että unionissa Legionella aiheuttaa kaikista vesivälitteisistä patogeeneista korkeimman rasituksen terveydelle. Se siirtyy lämpimän veden järjestelmissä hengitysteitse esimerkiksi suihkussa. Se liittyy sen vuoksi selkeästi kiinteistön vesijärjestelmiin. Koska yksipuolinen velvoite seurata kaikkia yksityisiä ja julkisia tiloja tämän patogeenin osalta johtaisi suhteettoman korkeisiin kustannuksiin, tätä kysymystä voidaan paremmin käsitellä kiinteistöjen vesijärjestelmien riskinarvioinnissa. Lisäksi kyseisessä riskinarvioinnissa olisi tarkasteltava mahdollisia riskejä, joita aiheutuu ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa olevista tuotteista ja materiaaleista. Kiinteistöjen vesijärjestelmien riskinarvioinnissa olisi sen vuoksi keskityttävä muun muassa jäsenvaltioiden määrittämien ensisijaisten tilojen, kuten sairaaloiden, terveydenhuollon toimintayksiköiden, vanhainkotien, päiväkotien, koulujen, oppilaitosten, rakennuksien, joissa on majoitustila, ravintoloiden, baarien, urheilu- ja ostoskeskusten, vapaa-ajanviettotilojen, virkistysalueiden, näyttelytilojen, rangaistuslaitosten ja leirintäalueiden, seurantaan sekä kiinteistön vesijärjestelmistä ja niihin liittyvistä tuotteista ja materiaaleista peräisin olevien riskien arviointiin. Tämän riskinarvioinnin perusteella jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet muun muassa sen varmistamiseksi, että on toteutettu asianmukaiset valvonta- ja hallintatoimenpiteet esimerkiksi taudinpurkausten yhteydessä WHO:lta saatujen ohjeiden mukaisesti ja että mahdollisesti haitallisten aineiden siirtyminen rakennustuotteista ei vaaranna ihmisten terveyttä.

(20)

Käsittelyn, laitteiden ja materiaalien laadun varmistamista koskevilla direktiivin 98/83/EY säännöksillä ei onnistuttu luomaan yhdenmukaisia hygieniavaatimuksia ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille. Näin ollen käytössä on kansallisia tuotehyväksyntöjä, joiden vaatimukset vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen. Tämän vuoksi valmistajien on vaikeaa ja kallista markkinoida tuotteitaan kaikkialla unionissa, ja myös jäsenvaltioille aiheutuu kustannuksia. Lisäksi kuluttajien ja veden toimittajien on vaikea tietää, ovatko tuotteet terveysvaatimusten mukaisia. Vahvistamalla tässä direktiivissä yhdenmukaiset vähimmäisvaatimukset ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuville materiaaleille edistetään terveyden suojelun yhtenäisen tason saavuttamista kaikkialla unionissa ja parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa. Tämän lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1020 (11) vahvistetaan tuotteille yleinen unionin laajuinen markkinavalvontamekanismi sen varmistamiseksi, että unionin markkinoilla asetetaan saataville ainoastaan vaatimustenmukaisia tuotteita, jotka täyttävät ne vaatimukset, joilla taataan sellaisten yleisten etujen suojelun korkea taso, kuten terveys ja turvallisuus yleisesti, työterveys ja -turvallisuus, kuluttajansuoja, ympäristönsuojelu ja yleinen turvallisuus. Kyseisessä asetuksessa todetaan, että jos myöhemmin hyväksytään uutta unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä, siinä olisi täsmennettävä, sovelletaanko asetusta (EU) 2019/1020 myös kyseiseen uuteen lainsäädäntöön. Jotta voidaan varmistaa, että asianmukaisia markkinavalvontatoimenpiteitä voidaan toteuttaa sellaisten tuotteiden osalta, joita asetus (EU) 2019/1020 ei vielä koske mutta joihin tämä direktiivi vaikuttaisi, on aiheellista säätää kyseisen asetuksen soveltamisesta tällaisiin tuotteisiin.

(21)

Se, minkälaisia ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit ovat, voi vaikuttaa tällaisen veden laatuun siten, että mahdollisesti haitallisia aineita siirtyy veteen tai että materiaalit lisäävät mikrobien kasvua taikka vaikuttavat veden hajuun, väriin tai makuun. Direktiivin 98/83/EY arvioinnissa havaittiin, että käsittelyn, laitteiden ja materiaalien laadun varmistamista koskevissa säännöksissä annettiin liikaa oikeudellista joustovaraa, mikä johti ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien erilaisiin kansallisiin hyväksymisjärjestelmiin unionissa. Tämän vuoksi on asetettava täsmällisemmät hygieniaa koskevat vähimmäisvaatimukset materiaaleille, joita on tarkoitus käyttää ihmisten käyttöön tarkoitetun veden vedenottoon, käsittelyyn, varastointiin tai jakeluun uusissa laitteistoasennuksissa tai nykyisissä laitteistoissa, kun on kyse korjaustöistä tai laitteistojen uusimisesta, jotta voidaan varmistaa, että ne eivät suoraan tai välillisesti vaaranna ihmisten terveyttä, vaikuta haitallisesti veden väriin, hajuun tai makuun, lisää mikrobien kasvua vedessä tai aiheuta vieraiden aineiden liukenemista veteen suurempina määrinä kuin niiden käyttötarkoituksen mukaan on tarpeellista. Tätä tarkoitusta varten tässä direktiivissä olisi asetettava materiaaleille erityiset hygieniaa koskevat vähimmäisvaatimukset vahvistamalla testaus- ja hyväksymismenetelmät lähtöaineille, koostumuksille ja ainesosille, EU:ssa sallittujen lähtöaineiden, koostumusten ja ainesosien luettelot, jäljempänä ’EU:ssa sallittujen aineiden luettelot’, menetelmät ja menettelyt lähtöaineiden, koostumusten tai ainesosien lisäämiseksi EU:ssa sallittujen aineiden luetteloihin tai niiden lisäämisen tarkastelemiseksi uudelleen sekä testaus- ja hyväksymismenettelyt ja -menetelmät lopullisille materiaaleille, joita käytetään tuotteessa, joka on valmistettu EU:ssa sallittujen aineiden luetteloihin merkittyjen lähtöaineiden, koostumusten tai ainesosien yhdistelmistä.

Jottei innovointia vaikeuteta, komission olisi varmistettava, että tällaiset menettelyt ovat oikeasuhteisia ja etteivät ne aiheuta kohtuutonta taakkaa talouden toimijoille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Tällaiset menettelyt olisi niin pitkälle kuin mahdollista yhdenmukaistettava voimassa olevan unionin tuotelainsäädännön kanssa, jotta vältetään kaksinkertainen rasite velvoittamalla talouden toimijat suorittamaan samalle tuotteelle eri vaatimustenmukaisuuden arviointeja.

(22)

EU:ssa sallittujen aineiden luettelot ovat luetteloita lähtöaineista, koostumuksista tai ainesosista, joiden käyttö on materiaalityypistä (orgaaninen, sementtimäinen, metallinen, emalinen ja keraaminen tai muu epäorgaaninen materiaali) riippuen sallittu materiaalien valmistuksessa, ja näiden luetteloiden olisi tarvittaessa sisällettävä ehdot niiden käytölle ja siirtymien raja-arvot. Jotta lähtöaine, koostumus tai ainesosa voidaan lisätä EU:ssa sallittujen aineiden luetteloihin, olisi edellytettävä riskinarviointia lähtöaineesta, koostumuksesta tai ainesosasta itsestään sekä merkityksellisistä epäpuhtauksista ja ennakoitavissa olevista reaktio- ja hajoamistuotteista aiotussa käyttötarkoituksessa. Hakijan tai kansallisen viranomaisen laatiman riskinarvioinnin olisi katettava terveysriskit, jotka aiheutuvat aineiden mahdollisista siirtymistä epäsuotuisimmissa ennakoitavissa olevissa käyttöolosuhteissa sekä toksisuudesta. Riskinarvioinnin pohjalta EU:ssa sallittujen aineiden luetteloissa olisi tarvittaessa esitettävä lähtöaineen, koostumuksen tai ainesosan eritelmät ja lähtöaineen, koostumuksen tai ainesosan käyttörajoitukset, määrälliset rajoitukset tai siirtymien raja-arvot, mahdolliset epäpuhtaudet ja reaktiotuotteet tai ainesosat, jotta voidaan varmistaa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa olevassa tuotteessa käytettävän lopullisen materiaalin turvallisuus.

Ensimmäisten EU:ssa sallittujen aineiden luetteloiden vahvistamiseksi kansalliset sallittujen lähtöaineiden, koostumusten ja ainesosien luettelot tai muut kansalliset säännökset, tällaisten kansallisten luettelojen ja säännösten vahvistamiseen johtaneet menetelmät ja kuhunkin lähtöaineeseen, koostumukseen ja ainesosaan liittyvät riskinarvioinnit olisi asetettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (12) nojalla perustetun Euroopan kemikaaliviraston, jäljempänä ’kemikaalivirasto’, saataville. Kemikaaliviraston olisi tämän pohjalta suositeltava koottuja luetteloita komissiolle. Kemikaaliviraston olisi tarkasteltava ensimmäisiin EU:ssa sallittujen aineiden luetteloihin merkittyjä aineita, koostumuksia ja ainesosia ja annettava niistä lausunto riittävän ajoissa, jotta komissio voi tarkastella luetteloita uudelleen 15 vuoden kuluessa niiden hyväksymisestä. EU:ssa sallittujen aineiden luetteloiden päivittämistä varten kemikaaliviraston olisi annettava lausuntoja aineiden, koostumusten tai ainesosien lisäämisestä tai poistamisesta.

(23)

Jotta voitaisiin helpottaa tuotteiden yhdenmukaista testausta tämän direktiivin vaatimusten noudattamisen osalta, komission olisi pyydettävä Euroopan standardointikomiteaa (CEN) kehittämään yhdenmukaista testausta ja arviointia koskevat standardit ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille. Vahvistaessaan ja päivittäessään EU:ssa sallittujen aineiden luetteloja komission olisi varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat säädökset tai standardointitoimeksiannot, jotka se hyväksyy muun unionin lainsäädännön nojalla, ovat yhdenmukaisia tämän direktiivin kanssa.

(24)

Lisäksi tällä direktiivillä käyttöön otetun järjestelmän toimivuutta olisi tarkasteltava uudelleen viimeistään yhdeksän vuoden kuluttua päivästä, jona tämä direktiivi on viimeistään saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta voidaan arvioida, suojellaanko ihmisten terveyttä koko unionissa ja onko sisämarkkinoiden toiminta suojattu asianmukaisesti ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa olevien tuotteiden kannalta, hyväksyttyjä materiaaleja käyttäen. Lisäksi olisi arvioitava, tarvitaanko tästä asiasta uusia säädösehdotuksia ottaen huomioon erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1935/2004 (13) ja (EU) N:o 305/2011 (14) arviointien tulokset.

(25)

Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa olevien tuotteiden olisi koostuttava tämän direktiivin mukaisesti hyväksytystä materiaalista tai materiaalien yhdistelmästä. Tässä direktiivissä käsitellään kuitenkin vain tuotteissa käytettyjen materiaalien ja aineiden terveys- ja hygienianäkökohtia siltä osin, kuin kyse on niiden vaikutuksesta ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatuun, sekä lopputuotteiden vaatimustenmukaisuuden testaukseen ja laadunvalvontaan liittyviä sääntöjä. Siinä ei käsitellä muita vaatimuksia, kuten sääntöjä siitä, miten tuotteiden suorituskyky on ilmaistava tai rakenteiden turvallisuutta koskevia sääntöjä, joita voidaan säännellä unionin yhdenmukaistamislainsäädännöllä, kuten asetuksella (EU) N:o 305/2011 tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/426 (15), tai jotka voivat perustua niihin. Se, että terveys- ja hygieniariskeihin liittyviä näkökohtia yhdenmukaistetaan tällä direktiivillä ja turvallisuus- tai muihin riskeihin liittyviä näkökohtia käsitellään unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä, ei johtaisi ristiriitoihin edellyttäen, että kunkin niistä erikseen kattamien riskien välillä ei olisi päällekkäisyyksiä. Asetuksen (EU) N:o 305/2011 ja tämän direktiivin välillä on mahdollinen ristiriita ottaen huomioon, että asetuksen (EU) N:o 305/2011 liitteessä I mainitaan yhtenä rakennuskohteen perusvaatimuksena se, että vaarallisten aineiden päästöjä juomaveteen tai sellaisten aineiden päästöjä, joilla on muu kielteinen vaikutus juomaveteen, vältetään. Tämä päällekkäisyys ei kuitenkaan konkretisoidu, jos asetuksen (EU) N:o 305/2011 nojalla ei anneta standardointitoimeksiantoja, jotka koskevat ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa olevien tuotteiden terveys- tai hygienianäkökohtia.

(26)

On tarpeen varmistaa tämän direktiivin teknisiä, tieteellisiä ja hallinnollisia näkökohtia koskeva tehokas päätöksenteko, koordinointi ja hallinnointi unionin tasolla siltä osin kuin kyse on ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista. Kemikaaliviraston olisi suoritettava tässä direktiivissä määritellyt tehtävät, jotka liittyvät aineiden ja koostumusten arviointiin ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien osalta. Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 76 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla perustetun kemikaaliviraston riskinarviointikomitean olisi näin ollen helpotettava kemikaalivirastolle tässä direktiivissä annettujen tehtävien suorittamista antamalla lausuntoja.

(27)

Raakaveden käsittelyyn voitaisiin käyttää käsittelykemikaaleja ja suodatinaineita, jotta vedestä saataisiin ihmisten käyttöön soveltuvaa. Käsittelykemikaaleista ja suodatinaineista voi kuitenkin aiheutua riskejä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden turvallisuudelle. Tämän vuoksi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden käsittely- ja desinfiointimenettelyillä olisi varmistettava, että käytetään tehokkaita, turvallisia ja asianmukaisesti hallittuja käsittelykemikaaleja ja suodatinaineita niin, että vältetään haittavaikutukset kuluttajien terveyteen. Käsittelykemikaalien ja suodatinaineiden ominaisuuksia, hygieniavaatimuksia ja puhtautta on sen vuoksi arvioitava, eikä niitä pitäisi käyttää enempää kuin on tarpeellista, jotta riskit ihmisten terveydelle vältetään. Käsittelykemikaalit ja suodatinaineet eivät saisi lisätä mikrobien kasvua, ellei se ole tarkoituksellista, kuten edistettäessä mikrobien denitrifikaatiota.

Jäsenvaltioiden olisi taattava käsittelykemikaalien ja suodatinaineiden laadun varmistaminen sanotun rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 (16) soveltamista ja käyttäen voimassa olevia eurooppalaisia standardeja, jos niitä on saatavilla. On olennaista varmistaa, että jokaiseen ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa olevaan tuotteeseen, myös kemiallisesti reagoivien aineiden ja suodatinaineiden säiliöihin, tehdään markkinoille saatettaessa helposti luettava ja pysyvä merkintä, jossa kuluttajille, veden toimittajille, asentajille, viranomaisille ja sääntelyviranomaisille ilmoitetaan, että esine soveltuu käytettäväksi kosketuksissa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa. Lisäksi jäsenvaltiot voivat asetuksen (EU) N:o 528/2012 mukaisesti rajoittaa biosidituotteiden käyttöä tai kieltää sen julkisessa juomavesihuollossa, myös yksittäisissä vesilähteissä.

(28)

Mahdollisen lyijypitoisuuden minimoimiseksi ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä lyijystä tehdyt osat voidaan korvata kiinteistöjen vesijärjestelmissä, erityisesti nykyisten laitteistojen korjaus- tai uusimistöiden yhteydessä. Tällaiset osat olisi korvattava materiaaleilla, jotka täyttävät ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuville materiaaleille tässä direktiivissä vahvistetut vähimmäisvaatimukset. Tämän prosessin vauhdittamiseksi jäsenvaltioiden olisi harkittava ja tarvittaessa toteutettava toimenpiteitä lyijystä tehtyjen osien korvaamiseksi nykyisissä kiinteistöjen vesijärjestelmissä, jos se on taloudellisesti ja teknisesti toteutettavissa.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että laaditaan seurantaohjelmia sen tarkastamiseksi, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Veden toimittajat suorittavat suurimman osan tämän direktiivin tarkoituksia varten suoritettavasta seurannasta. Veden toimittajille olisi suotava tietty joustavuus niiden muuttujien osalta, joita ne seuraavat toimitusjärjestelmän riskinarviointia ja riskienhallintaa varten. Jos muuttujaa ei havaita, veden toimittajien olisi voitava vähentää seurantatiheyttä tai lopettaa kyseisen muuttujan seuranta kokonaan. Toimitusjärjestelmän riskinarviointi ja riskienhallinta olisi toteutettava useimpien muuttujien osalta. Keskeisiä muuttujia olisi kuitenkin aina seurattava tietyllä vähimmäistiheydellä. Tässä direktiivissä asetetaan säännökset pääasiassa seurantatiheydestä vaatimustenmukaisuustarkastuksia varten ja ainoastaan rajallisessa määrin säännöksiä, jotka koskevat seurantaa käyttötarkkailua varten. Lisäseuranta käyttötarkkailua varten voisi olla tarpeen, jotta varmistetaan veden käsittelyn asianmukainen toiminta. Tällaista lisäseurantaa olisi suoritettava veden toimittajien harkinnan mukaan. Tämän osalta veden toimittajat voisivat turvautua WHO:n ohjeisiin ja Water Safety Plan -käsikirjaan.

(30)

Kaikkien veden toimittajien, myös pienten veden toimittajien, olisi noudatettava riskiperusteista lähestymistapaa, koska direktiivin 98/83/EY arviointi osoitti puutteita tavassa, jolla nämä veden toimittajat panevat sen täytäntöön, mikä johtui joskus tarpeettomista seurantatoimista johtuvista kustannuksista. Riskiperusteista lähestymistapaa sovellettaessa olisi otettava huomioon turvallisuusnäkökohdat.

(31)

Niissä tapauksissa, joissa tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia ei ole noudatettu, asianomaisen jäsenvaltion olisi välittömästi tutkittava, mistä tämä johtuu, ja varmistettava, että tarvittaviin toimitetun veden laatua korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytään mahdollisimman pian. Tapauksissa, joissa veden toimituksesta aiheutuu mahdollinen vaara ihmisten terveydelle, kyseisen veden toimitus olisi kiellettävä tai sen käyttöä olisi rajoitettava. Lisäksi, mikäli mikrobiologisia ja kemiallisia muuttujia koskeviin arvoihin liittyviä vähimmäisvaatimuksia ei noudateta, jäsenvaltioiden olisi pidettävä tätä mahdollisena vaarana ihmisten terveydelle, paitsi jos noudattamatta jättäminen katsotaan vähäpätöiseksi. Jos korjaavat toimenpiteet ovat tarpeen ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadun palauttamiseksi, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 2 kohdan mukaisesti olisi ensisijaisiksi katsottava sellaiset toimenpiteet, jotka korjaavat ongelman sen lähteellä.

(32)

Jäsenvaltioilla olisi tietyin edellytyksin ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa oltava lupa jatkaa poikkeusten myöntämistä tämän direktiivin soveltamisesta, ja näiltä osin tällaisia poikkeuksia varten on tarpeen vahvistaa asianmukaiset puitteet edellyttäen, ettei poikkeuksista aiheudu mahdollista vaaraa ihmisten terveydelle ja ettei ihmisten käyttöön tarkoitetun veden jakelusta kyseisellä alueella voida huolehtia millään muulla kohtuulliseksi katsotulla tavalla. Nämä poikkeukset olisi rajoitettava erityistapauksiin. Poikkeuksia, jotka jäsenvaltiot ovat myöntäneet direktiivin 98/83/EY nojalla ja joita edelleen sovelletaan päivänä, jona tämä direktiivi on viimeistään saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, olisi edelleen sovellettava poikkeuksen voimassaolon loppuun saakka ja uusittava tämän direktiivin mukaisesti ainoastaan, jos toista poikkeusta ei ole vielä myönnetty.

(33)

Komissio kehotti 19 päivänä maaliskuuta 2014 antamassaan tiedonannossa eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta "Vesi on perusoikeus! Vesi kuuluu kaikille, se ei ole kaupallinen hyödyke!" jäsenvaltioita varmistamaan vähimmäisvesihuollon saatavuuden kaikille kansalaisille WHO:n suositusten mukaisesti. Se myös sitoutui parantamaan "koko väestön mahdollisuuksia turvallisen juomaveden […] saantiin ympäristöpolitiikan keinoin". Tämä vastaa kestävän kehityksen tavoitteen 6 alatavoitetta "varmistaa turvallisen ja edullisen juomaveden saatavuus kaikille". Käsitelläkseen vedensaantia koskevia näkökohtia, jotka liittyvät laatuun ja saatavuuteen, ja osana vastausta Right2Water-aloitteeseen sekä edistääkseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 20 toteutumista, jonka mukaan "jokaisella on oikeus laadukkaisiin peruspalveluihin, joita ovat esimerkiksi vesihuolto", jäsenvaltioiden olisi puututtava vedensaantiin kansallisella tasolla, mutta samalla niille olisi jätettävä harkintavaltaa sen osalta, millaisia toimenpiteitä toteutetaan. Tämä olisi toteutettava toimilla, joiden tavoitteena on parantaa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saatavuutta kaikille, erityisesti sijoittamalla julkisiin ulko- ja sisätiloihin laitteistoja, jos se on mahdollista teknisesti, sekä vesijohtoveden käytön edistämiseen tähtäävillä toimilla, esimerkiksi kannustamalla ihmisten käyttöön tarkoitetun veden tarjoamiseen ilmaiseksi julkishallinnoissa ja julkisissa rakennuksissa tai sen tarjoamiseen ilmaiseksi tai pientä palvelumaksua vastaan ravintoloissa, ruokaloissa ja ateriapalveluissa.

(34)

Unioni ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toimivaltansa puitteissa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen samalla kun ne tunnustavat, että jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu näiden tavoitteiden saavuttamisessa edistymisen seurannasta ja uudelleentarkastelusta kansallisesti, alueellisesti ja globaalisti. Osa kestävän kehityksen tavoitteista ja oikeus veteen eivät kuulu unionin ympäristö- tai sosiaalipolitiikan piiriin, vaan näiden soveltamisala on luonteeltaan rajoitettu ja täydentävä. Pitäen mielessä unionin toimivallan rajat on kuitenkin asianmukaista varmistaa, että oikeutta veteen koskeva jäsenvaltioiden jatkuva sitoutuminen on tämän direktiivin mukaista samalla kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta. Jäsenvaltiot toteuttavat tältä osin parhaillaan huomattavia toimia ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saatavuuden parantamiseksi. Lisäksi Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) ja WHO:n Euroopan aluetoimiston tekemän vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan, joka on liitetty maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä vuonna 1992 tehtyyn yleissopimukseen ja jonka sopimuspuolia myös monet jäsenvaltiot ovat, tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä parantamalla vesihuoltoa ja vähentämällä veteen liittyviä sairauksia. Jäsenvaltiot voisivat hyödyntää toimintaohjeita, joita kyseisen pöytäkirjan perusteella on laadittu toimintapolitiikan taustan ja veden saatavuutta koskevan lähtötilanteen arvioimiseksi sekä niiden toimien määrittämiseksi, jotka ovat tarpeen, jotta ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saatavuutta kaikille voidaan parantaa.

(35)

Euroopan parlamentti totesi 8 päivänä syyskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa eurooppalaisen kansalaisaloitteen "Vesi on perusoikeus" seurannasta (17), että jäsenvaltioiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota yhteiskunnan haavoittuviin ryhmiin. Vähemmistökulttuurien, kuten romanien ja kiertävien ryhmien (Travellers) erityistilanne, olivatpa ne paikallaan pysyviä tai eivät, ja erityisesti puutteellinen ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saatavuus kyseisten vähemmistöjen parissa, tunnustettiin myös komission 2 päivänä huhtikuuta 2014 antamassa tiedonannossa "Kertomus romanien integraatiota edistäviä strategioita koskevan EU:n puitekehyksen täytäntöönpanosta" sekä neuvoston 9 päivänä joulukuuta 2013 antamassa suosituksessa jäsenvaltiossa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä. Tässä viitekehyksessä on asianmukaista, että jäsenvaltiot kiinnittävät erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin toteuttamalla tarvittavat toimenpiteet ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saatavuuden parantamiseksi kyseisten ryhmien parissa. Olisi tärkeää, että näihin ryhmiin kuuluvat ainakin pakolaiset, nomadiyhteisöt, kodittomat ja vähemmistökulttuurit, kuten romanit ja kiertävät ryhmät, olivatpa ne paikallaan pysyviä tai eivät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta määritellä tällaiset ryhmät. Tällaisia toimenpiteitä, joilla parannetaan veden saatavuutta ja jotka kuuluvat jäsenvaltioiden harkintavaltaan, voisivat olla esimerkiksi vaihtoehtoisten toimitusjärjestelmien, kuten erillisten käsittelylaitteiden, tarjoaminen, vedentoimitus käyttämällä tankkeja, kuten säiliöautoja ja säiliöitä, sekä sen varmistaminen, että leireillä on tarvittava infrastruktuuri.

(36)

Jotta kuluttajat saataisiin tietoisemmiksi vedenkulutuksen vaikutuksista, heidän olisi saatava helposti saatavilla olevalla tavalla, esimerkiksi laskuissaan tai älysovelluksilla, tietoa vuosittain kulutetuista määristä, kulutuksen muuttumisesta ja vertailun kotitalouksien keskimääräiseen kulutukseen, jos nämä tiedot ovat veden toimittajan saatavilla, sekä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden litrahinnasta, mikä mahdollistaa vertailun pullotetun veden hinnan kanssa.

(37)

Vuoteen 2020 ulottuvassa seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa "Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa" (18) edellytetään, että yleisöllä on mahdollisuus saada selkeää ympäristötietoa kansallisella tasolla. Direktiivissä 98/83/EY säädettiin ainoastaan passiivisesta pääsystä tietoihin eli jäsenvaltioiden oli ainoastaan varmistettava, että tiedot olivat käytettävissä. Nämä säännökset olisi sen vuoksi korvattava sen varmistamiseksi, että ajantasaiset tiedot ovat kuluttajien saatavilla verkossa käyttäjäystävällisessä ja soveltuvassa muodossa. Kuluttajien olisi myös voitava pyytää pääsyä näihin tietoihin muilla tavoilla esittämällä perusteltu pyyntö.

(38)

Tämän direktiivin mukaisesti annettavien ajantasaisten tietojen olisi sisällettävä seurantaohjelmien tulokset, tiedot käytetyistä vedenkäsittely- ja desinfiointitavoista, tiedot ihmisten terveydelle merkityksellisten muuttujien arvojen ylittymisestä, asiaankuuluvat tiedot toimitusjärjestelmän riskinarvioinnista ja riskienhallinnasta sekä neuvoja vedenkulutuksen vähentämiseksi ja seisovasta vedestä johtuvien terveysriskien välttämiseksi, mutta myös lisätietoja, joita yleisö voi pitää hyödyllisinä, kuten tiedot indikaattoreista, kuten raudasta, kovuudesta ja mineraaleista, jotka usein vaikuttavat kuluttajien käsityksiin hanavedestä. Koska vesiasioilla on merkitystä kuluttajille, kuluttajien olisi myös annettava pyynnöstä tutustua saatavilla oleviin aikaisempiin tietoihin seurantatuloksista ja arvojen ylityksistä.

(39)

Niiden veden toimittajien osalta, jotka toimittavat vettä vähintään 10 000 m3 päivässä tai joiden toimitukset kattavat vähintään 50 000 ihmistä, verkossa olisi lisäksi oltava saatavilla kuluttajille lisätietoja muun muassa suorituskyvyn tehokkuudesta, vuotojen määristä, omistusrakenteesta ja tariffirakenteesta.

(40)

Merkityksellisiä tietoja koskevilla paremmilla kuluttajatiedoilla ja paremmalla avoimuudella olisi pyrittävä lisäämään kansalaisten luottamusta heille toimitettuun veteen ja vesihuoltopalveluihin, ja niiden olisi lisättävä hanaveden käyttöä juomavetenä, mikä voisi vähentää muovin käyttöä, roskia ja kasvihuonekaasujen päästöjä sekä edistää positiivista vaikutusta ilmastonmuutoksen hillintään ja ympäristöön yleensä.

(41)

Kun seurantatekniikat ovat parantuneet, vuotojen määrä on käynyt yhä selvemmäksi. Jotta voitaisiin parantaa vesi-infrastruktuurin tehokkuutta sekä välttää ihmisten käyttöön tarkoitettujen niukkojen vesivarojen liikakäyttöä, kaikkien jäsenvaltioiden olisi arvioitava vesivuotojen määriä ja vähennettävä niitä, jos ne ylittävät tietyn kynnysarvon.

(42)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/4/EY (19) pyritään takaamaan ympäristötiedon saatavuus jäsenvaltioissa tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa vuonna 1998 tehdyn yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) (20) mukaisesti. Århusin yleissopimus sisältää laajoja velvoitteita, jotka liittyvät sekä siihen, että ympäristötietoja saatetaan saataville pyynnöstä, että siihen, että kyseisiä tietoja levitetään aktiivisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/2/EY (21) on myös laaja soveltamisala, joka kattaa paikkatietojen jakamisen, mukaan lukien eri ympäristöaiheita koskevat tietokokonaisuudet. On tärkeää, että tämän direktiivin säännökset, jotka liittyvät tietojen saantiin ja tiedonvaihtojärjestelyihin, täydentävät kyseisiä direktiivejä eikä niillä luoda erillistä oikeudellista järjestelmää. Tämän vuoksi tämän direktiivin säännöksillä, jotka koskevat tietojen antamista yleisölle sekä täytäntöönpanon seurantaa koskevia tietoa, ei tulisi rajoittaa direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY soveltamista.

(43)

Direktiivissä 98/83/EY ei asetettu raportointivelvoitteita pienille veden toimittajille. Jotta voidaan korjata tämä ja vastata täytäntöönpanoa ja vaatimusten noudattamista koskevien tietojen tarpeeseen, tällä direktiivillä olisi otettava käyttöön uusi järjestelmä, jossa jäsenvaltioita vaaditaan perustamaan, pitämään ajan tasalla ja asettamaan komission ja Euroopan ympäristökeskuksen, jäljempänä ’ympäristökeskus’, saataville tietokokonaisuudet, jotka sisältävät ainoastaan merkittäviä tietoja, kuten muuttujien arvojen ylitykset ja tietyn merkityksen omaavat häiriöt. Tällä olisi varmistettava, että kaikkiin osapuoliin kohdistuva hallinnollinen rasite pysyy mahdollisimman rajallisena. Jotta varmistetaan, että on olemassa asianmukainen infrastruktuuri yleistä saatavuutta, raportointia ja viranomaisten välistä tietojen vaihtoa varten, jäsenvaltioiden olisi laadittava dataeritelmät direktiivin 2007/2/EY ja sen täytäntöönpanosäädösten pohjalta.

(44)

Jäsenvaltioiden raportoimia tietoja ei tarvita ainoastaan vaatimustenmukaisuustarkastuksia varten vaan komissio tarvitsee niitä seuratakseen ja arvioidakseen tätä direktiiviä suhteessa siinä asetettuihin tavoitteisiin, jotta saadaan tietoa mahdollisiin tämän direktiivin tuleviin arviointeihin paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (22) 22 kohdan mukaisesti. Tässä yhteydessä tarvitaan asiaankuuluvaa tietoa, jonka avulla voidaan paremmin arvioida tämän direktiivin tehokkuutta, tuloksellisuutta, merkityksellisyyttä ja unionin tasolla saatavaa lisäarvoa; sen vuoksi tarvitaan asianmukaisia raportointimekanismeja, jotka voivat toimia myös indikaattoreina tämän direktiivin tulevia arviointeja varten.

(45)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan mukaisesti komission olisi tehtävä tästä direktiivistä arviointi tietyn ajan kuluttua päivästä, joka on asetettu sen saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kyseisen arvioinnin olisi perustuttava tämän direktiivin täytäntöönpanon aikana saatuihin kokemuksiin ja kerättyihin tietoihin, käytettävissä oleviin WHO:n suosituksiin sekä merkityksellisiin tieteellisiin, analyyttisiin ja epidemiologisiin tietoihin.

(46)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tällä direktiivillä pyritään erityisesti edistämään periaatteita, jotka liittyvät terveydenhuoltoon, mahdollisuuteen käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan.

(47)

Tämän direktiivin tehokas vaikutus ja sen ihmisten terveyden suojeluun unionin ympäristöpolitiikan puitteissa liittyvä tavoite edellyttävät, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt tai tapauksen mukaan näiden asianmukaisesti perustetut organisaatiot voivat vedota siihen oikeudenkäynnissä ja että kansalliset tuomioistuimet voivat ottaa tämän direktiivin huomioon unionin oikeuden osana voidakseen muun muassa tarvittaessa valvoa kansallisen viranomaisen päätöksiä. Lisäksi unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti varmistettava yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevien oikeuksien oikeussuoja. Lisäksi SEU 19 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

Tämä pätee erityisesti direktiiviin, jonka tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saastumisesta aiheutuvilta haitallisilta vaikutuksilta. Lisäksi Århusin yleissopimuksen mukaisesti niillä, jotka kuuluvat yleisöön, jota asia koskee, olisi oltava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, jotta edistetään yksilön oikeutta elää terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä. Neuvoston päätöksellä (EU) 2018/881 (23) komissiota pyydettiin laatimaan 30 päivään syyskuuta 2019 mennessä tutkimus, ja mikäli aiheellista tutkimuksen perusteella, toimittamaan 30 päivään syyskuuta 2020 mennessä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (24) muuttamisesta ratkaisujen löytämiseksi Århusin yleissopimuksen valvontakomitean asiassa ACCC/C/2008/32 esittämiin päätelmiin. Komissio toimitti tutkimuksen mainittuun määräaikaan mennessä ja totesi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa, että se "aikoo harkita Århusin asetuksen tarkistamista siten, että parannetaan ympäristöön vaikuttavien päätösten laillisuudesta huolissaan olevien kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia hallinnolliseen ja oikeudelliseen muutoksenhakumenettelyyn EU:n tasolla". On tärkeää, että komissio ryhtyy toimiin myös parantaakseen kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen oikeussuojan saatavuutta kansallisissa tuomioistuimissa kaikissa jäsenvaltioissa.

(48)

Jotta tätä direktiiviä voitaisiin mukauttaa tieteen ja tekniikan kehitykseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vuotoja koskevan kynnysarvon vahvistamista, vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevan menettelyn määrittelyä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille, menettelyn vahvistamista hakemuksille, jotka toimitetaan kemikaalivirastolle aineiden lisäämiseksi EU:ssa sallittujen lähtöaineiden, koostumusten tai ainesosien luetteloihin tai niiden poistamiseksi niistä, merkintöjen vahvistamista veden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille, mikromuovien mittausmenetelmän hyväksymistä, liitteen III muuttamista ja bisfenoli A:ta koskevan muuttujan arvon muuttamista liitteessä I olevassa B osassa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. Lisäksi direktiivin 98/83/EY liitteessä I olevan C osan huomautuksessa 10 säädetty valtuutus, joka koskee radioaktiivisten aineiden seurantatiheyksien ja -menetelmien määrittämistä, on vanhentunut neuvoston direktiivin 2013/51/Euratom (25) antamisen vuoksi ja olisi sen vuoksi poistettava. Direktiivin 98/83/EY liitteessä III olevassa A osassa säädetty valtuutus, joka koskee direktiivin muutoksia, ei enää ole tarpeellinen ja se olisi poistettava.

(49)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa lähtöaineiden, koostumusten ja ainesosien testaus- ja hyväksymismenetelmien, EU:ssa sallittujen lähtöaineiden, koostumusten ja ainesosien luettelojen sekä kyseisistä lähtöaineista, koostumuksista ja ainesosista valmistettujen lopullisten materiaalien testaus- ja hyväksymismenettelyjen ja -menetelmien vahvistamiseksi. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tietojen muodon ja esittämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskeville tiedoille, jotka jäsenvaltiot toimittavat ja jotka ympäristökeskus kokoaa, sekä tarkkailtavien aineiden luettelon vahvistamiseksi ja saattamiseksi ajan tasalle. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (26) mukaisesti.

(50)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY (27) soveltamista. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(51)

Jotta veden toimittajilla olisi kaikki tiedot saatavilla niiden aloittaessa toimitusjärjestelmän riskinarvioinnin ja riskienhallinnan toteuttamisen, uusien muuttujien osalta olisi otettava käyttöön kolmen vuoden siirtymäaika. Tällöin jäsenvaltioilla on mahdollisuus suorittaa vaarojen ja vaaratilanteiden tunnistaminen näiden ensimmäisten kolmen vuoden aikana päivästä, jona tämä direktiivi on viimeistään saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja toimittaa veden toimittajille tietoja uusista muuttujista; tällä tavoin vältetään mahdollinen veden toimittajien suorittama tarpeeton seuranta, jos ensimmäisessä vaarojen ja vaaratilanteiden tunnistamisessa havaitaan, ettei muuttujaa ole tarpeen seurata. Kyseisten kolmen ensimmäisen vuoden aikana veden toimittajien olisi kuitenkin toteutettava toimitusjärjestelmän riskinarviointi tai käytettävä olemassa olevia, jo direktiivin (EU) 2015/1787 mukaisesti toteutettuja riskinarviointeja niiden muuttujien osalta, jotka kuuluivat direktiivin 98/83/EY liitteeseen I, koska tiedot kyseisistä muuttujista ovat jo käytettävissä tämän direktiivin tullessa voimaan.

(52)

Direktiivissä 2013/51/Euratom säädetään erityisjärjestelyistä ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevien radioaktiivisten aineiden seuraamiseksi. Tämän vuoksi tässä direktiivissä ei tulisi asettaa radioaktiivisuutta koskevia muuttujien arvoja.

(53)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat ihmisten terveyden suojelu ja ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saatavuuden parantaminen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(54)

Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan aiempien direktiivien säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempiin direktiiveihin.

(55)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä VI olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,