EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1252, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1252,

annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024,

puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

1. Yleiskatsaus

Otsikko	Sääntely
1 LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET	1 LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET
2 LUKU STRATEGISET JA KRIITTISET RAAKA-AINEET	2 LUKU STRATEGISET JA KRIITTISET RAAKA-AINEET
3 LUKU UNIONIN RAAKA-AINEIDEN ARVOKETJUN VAHVISTAMINEN	3 LUKU UNIONIN RAAKA-AINEIDEN ARVOKETJUN VAHVISTAMINEN
4 LUKU RISKIEN SEURANTA JA HALLINTA	4 LUKU RISKIEN SEURANTA JA HALLINTA
5 LUKU KESTÄVYYS	5 LUKU KESTÄVYYS
6 LUKU HALLINNOINTI	6 LUKU HALLINNOINTI
7 LUKU SÄÄDÖSVALLAN SIIRTÄMINEN JA KOMITEAMENETTELY	7 LUKU SÄÄDÖSVALLAN SIIRTÄMINEN JA KOMITEAMENETTELY
8 LUKU MUUTOKSET	8 LUKU MUUTOKSET
9 LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET	9 LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET
LIITE I Strategiset raaka-aineet	LIITE I Strategiset raaka-aineet 1 jakso Strategisten raaka-aineiden luettelo Seuraavia raaka-aineita pidetään strategisina: a) bauksiitti/alumiinioksidi/alumiini b) vismutti c) boori – metallurginen laatu d) koboltti e) kupari f) gallium g) germanium h) litium – akkulaatu i) magnesiummetalli j) mangaani – akkulaatu k) grafiitti – akkulaatu l) nikkeli – akkulaatu m) platinaryhmän metallit n) magneettien harvinaiset maametallit (Nd, Pr, Tb, Dy, Gd, Sm ja Ce) o) piimetalli p) titaanimetalli q) volframi 2 jakso Menetelmä strategisten raaka-aineiden valitsemiseksi 1. Strateginen merkitys määritetään sen perusteella, millainen merkitys raaka-aineella on vihreän ja digitaalisen siirtymän sekä puolustus-, ilmailu- ja avaruussovellusten kannalta, seuraavien perusteiden mukaisesti: a) sellaisten strategisten teknologioiden määrä, joissa käytetään raaka-ainetta tuotantopanoksena; b) asiaankuuluvien strategisten teknologioiden valmistukseen tarvittavan raaka-aineen määrä; c) asiaankuuluvien strategisten teknologioiden odotettu maailmanlaajuinen kysyntä. 2. Ennustettu kysynnän kasvu (DF/C,τ ) lasketaan seuraavasti: jossa DFτ on raaka-aineen maailmanlaajuista vuotuista kysyntää vuonna τ koskeva ennuste; GSτο on raaka-aineen maailmanlaajuinen vuosituotanto viitejaksolla, τ0 . 3. Tuotannon lisäämisen vaikeus määritetään ottaen huomioon vähintään seuraavat seikat: a) raaka-aineen nykyisen maailmanlaajuisen vuosituotannon laajuus; b) raaka-aineen varanto-tuotantosuhde, joka perustuu taloudellisesti louhittavissa olevien geologisten luonnonvarojen tiedossa oleviin varantoihin ja nykyiseen maailmanlaajuiseen vuosituotantoon; c) toimituskapasiteettia lisäävien uusien hankkeiden toteutumisajat, kun saatavilla on luotettavaa tietoa.
LIITE II Kriittiset raaka-aineet	LIITE II Kriittiset raaka-aineet 1 jakso Kriittisten raaka-aineiden luettelo Seuraavia raaka-aineita pidetään kriittisinä: a) antimoni b) arseeni c) bauksiitti/alumiinioksidi/alumiini d) baryytti e) beryllium f) vismutti g) boori h) koboltti i) koksihiili j) kupari k) maasälpä l) fluorisälpä m) gallium n) germanium o) hafnium p) helium q) raskaat harvinaiset maametallit r) kevyet harvinaiset maametallit s) litium t) magnesium u) mangaani v) grafiitti w) nikkeli – akkulaatu x) niobium y) raakafosfaatti z) fosfori aa) platinaryhmän metallit ab) skandium ac) piimetalli ad) strontium ae) tantaali af) titaanimetalli ag) volframi ah) vanadiini 2 jakso Taloudellisen merkityksen ja toimitusvarmuuteen liittyvän riskin laskeminen 1. Arvioidun raaka-aineen taloudellinen merkitys (EI) lasketaan seuraavasti: jossa s tarkoittaa NACE-luokituksen kaksinumerotason mukaisia talouden toimialoja; As on arvioidun raaka-aineen loppukäytön osuus tietyllä NACE-luokituksen kaksinumerotason mukaisella toimialalla (käytettävä unionin arvoja, jos ne ovat saatavilla, ja muussa tapauksessa maailmanlaajuisia osuuksia); Qs on arvonlisä asiaankuuluvalla NACE-luokituksen kaksinumerotason mukaisella toimialalla osuutena koko kansantaloudesta; SIEI on taloudelliseen merkitykseen liittyvä korvattavuusindeksi. 2. Taloudelliseen merkitykseen liittyvä arvioidun raaka-aineen korvattavuusindeksi (SIEI ) lasketaan sen merkityksellisimpien teollisten sovellusten perusteella seuraavasti: jossa i tarkoittaa yksittäistä korvaavaa raaka-ainetta; a tarkoittaa raaka-aineen yksittäistä sovellusta; SPPi,a;EI on kunkin korvaavan raaka-aineen, i, taloudellisen merkityksen parametri, jossa korvaavaa raaka-ainetta verrataan arvioituun raaka-aineeseen ja joka perustuu tekniseen suorituskykyyn, mukaan lukien toiminnallisuus, ja kustannustehokkuuteen kunkin sovelluksen, a, osalta; Sharea on raaka-aineiden osuus loppukäyttösovelluksessa; Sub_sharei,a on kunkin korvaavan raaka-aineen osaosuus kussakin sovelluksessa. 3. Arvioidun raaka-aineen toimitusvarmuuteen liittyvä riski (SR) lasketaan seuraavasti: jossa GS tarkoittaa arvioidun raaka-aineen maailmanlaajuista vuosituotantoa; EU_sourcing tarkoittaa unionin tosiasiallista tarjonnan hankintaa eli unionin sisäistä tuotantoa ja unioniin suuntautuvaa tuontia kolmansista maista taikka merentakaisista maista tai merentakaisilta alueilta; HHI on Herfindahl-Hirschman-indeksi (jota käytetään sijaismuuttujana kuvaamaan tarjonnan keskittymistä maittain); WGI on skaalattuihin Maailmanpankin Worldwide Governance -indikaattoreihin perustuva indeksi (jota käytetään maan hallintojärjestelmän sijaismuuttujana); tc on WGI:tä mukauttava kaupan parametri, joka määritetään ottaen huomioon mahdolliset vientiverot (joiden vaikutusta voidaan mahdollisesti lieventää voimassa olevalla kauppasopimuksella), fyysiset vientikiintiöt tai maan, c, määräämät vientikiellot. EoLRIR on käytöstäpoiston yhteydessä tapahtuvan kierrätyksen osuus, jolla tarkoitetaan uusioraaka-aineen (vanhasta romusta kierrätettyjen) tuotantopanosten suhdetta raaka-aineen kaikkiin (ensiö- ja uusioraaka-aineen) tuotantopanoksiin; SISR on toimitusvarmuuteen liittyvään riskiin liittyvä korvattavuusindeksi; IR on tuontiriippuvuus. 4. Raaka-aineiden tuontiriippuvuus, IR, lasketaan seuraavasti: 5. Arvioidun raaka-aineen Herfindahl-Hirschman-indeksi (HHIWG I) lasketaan seuraavasti: jossa c tarkoittaa arvioitua raaka-ainetta toimittavia maita; Sc on maan c osuus arvioidun raaka-aineen tarjonnasta (GS tai EU_sourcing); WGIc on maan c skaalattuihin Maailmanpankin Worldwide Governance -indikaattoreihin perustuva indeksi; tc on WGI:tä mukauttava maan kaupan parametri, joka määritetään ottaen huomioon mahdolliset vientiverot (joiden vaikutusta voidaan mahdollisesti lieventää voimassa olevalla kauppasopimuksella), fyysiset vientikiintiöt tai maan c määräämät vientikiellot. 6. Toimitusvarmuuteen liittyvään riskiin liittyvä arvioidun raaka-aineen korvattavuusindeksi (SISR ) lasketaan seuraavasti: jossa i tarkoittaa yksittäistä korvaavaa raaka-ainetta; a tarkoittaa tarkasteltavan raaka-aineen yksittäistä sovellusta; SPPi;SR on kunkin korvaavan raaka-aineen, i, toimitusvarmuuteen liittyvän riskin parametri, joka perustuu sen maailmanlaajuiseen tuotantoon, kriittisyyteen ja taloudelliseen merkitykseen (primaarituote, rinnakkaistuote, sivutuote); Sharea on tarkasteltavien raaka-aineiden osuus loppukäyttösovelluksessa; Sub_sharei,a on kunkin korvaavan raaka-aineen osaosuus kussakin sovelluksessa. 7. Jos rakenteelliset tai tilastolliset muutokset vaikuttavat taloudellisen merkityksen ja toimitusvarmuuteen liittyvän riskin mittaamiseen horisontaalisesti kaikkien arvioitujen raaka-aineiden osalta, vastaavat arvot on korjattava tällaisten muutosten kompensoimiseksi. Tässä jaksossa olevien laskentakaavojen mukaisten laskelmien on perustuttava niiden viiden viimeisimmän vuoden keskiarvoon, joilta tiedot ovat saatavilla. Tietojen ensisijaisuus, laatu ja saatavuus on otettava huomioon.
LIITE III Strategisten hankkeiden tunnustamisperusteiden arviointi	LIITE III Strategisten hankkeiden tunnustamisperusteiden arviointi 1. Se, täyttääkö unionissa toteutettava hanke 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon seuraavat seikat: a) edistääkö hanke 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettujen vertailuarvojen saavuttamista; b) edistääkö hanke unionin kapasiteetin ylläpitämistä tai vahvistamista, osuutena unionin vuotuisesta strategisten raaka-aineiden kulutuksesta, kun otetaan huomioon unionin kulutuksen odotettu kasvu; c) edistääkö hanke unionin tuotantokapasiteetin vahvistamista sellaisten innovatiivisten raaka-aineiden osalta, joilla voidaan korvata strategisia raaka-aineita yhdessä tai useammassa strategisessa teknologiassa, samalla kun toteutetaan toimenpiteitä samanlaisen tai pienemmän ympäristöjalanjäljen saavuttamiseksi kuin korvattavalla strategisella raaka-aineella. Hankkeen vaikutus asiaankuuluvaan kapasiteetin vertailuarvoon arvioidaan ottaen huomioon hankkeen liiketoimintasuunnitelma ja hakemukseen sisältyvät tekniset taustatiedot sekä hankkeessa arvioitu markkinoilletuontiaika. 2. Se, täyttääkö kolmannessa maassa taikka merentakaisessa maassa tai merentakaisella alueella toteutettava hanke 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon seuraavat seikat: a) edistääkö hanke 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettujen vertailuarvojen saavuttamista tai unionin strategisten raaka-aineiden tarjonnan häiriönsietokyvyn ylläpitämistä; b) antaako sovellettava oikeudellinen kehys tai antavatko muut edellytykset takeet siitä, että hankkeeseen liittyvät kauppa ja investoinnit eivät vääristy, kun otetaan erityisesti huomioon se, onko unioni solminut 37 artiklassa tarkoitetun strategisen kumppanuuden tai tehnyt raaka-aineita koskevan luvun sisältävän kauppasopimuksen asianomaisen kolmannen maan tai asianomaisten merentakaisten maiden tai alueiden kanssa ja onko tällainen kehys tai ovatko tällaiset edellytykset unionin yhteisen kauppapolitiikan mukaisia; c) se, missä määrin on yrityksiä, jotka ovat tehneet tai ovat halukkaita tekemään hankkeen toteuttajan kanssa ostosopimuksia käyttääkseen tai jalostaakseen unionissa asiaankuuluvissa hankkeissa tuotettuja strategisia raaka-aineita; d) onko hanke unionin kehitysyhteistyö- ja ulkopolitiikan tavoitteiden mukainen. Hankkeen vaikutus a alakohdassa tarkoitettuihin vertailuarvoihin arvioidaan ottaen huomioon hankkeen liiketoimintasuunnitelma ja hakemukseen sisältyvät tekniset taustatiedot, hankkeen arvioitu markkinoilletuontiaika sekä se osuus hankkeen tuotoksesta, joka kuuluu c alakohdassa tarkoitettujen nykyisten tai mahdollisten ostosopimusten piiriin. Edellä olevaan c alakohtaan liittyvä näyttö voi sisältää sopimuksia, aiesopimuksia tai yhteisymmärryspöytäkirjoja. 3. Se, täyttääkö hanke 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon seuraavat seikat: a) hankkeen kehittämismahdollisuuksia koskevien toteutettavuustutkimusten laatu; b) se, onko käytettäväksi tarkoitettua teknologia demonstroitu asiaankuuluvassa ympäristössä. 4. Edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toteutettavuustutkimusten tarkoituksena on a) arvioida teknisiä ja ympäristönäkökohtia analysoimalla, onko ehdotetun hankkeen onnistuminen todennäköistä; b) tunnistaa mahdolliset tekniset kysymykset ja ongelmat, joita saattaa ilmetä hanketta toteutettaessa. Hankkeen toteutettavuuden vahvistamiseksi voidaan tarvita lisätutkimuksia. 5. Se, täyttävätkö unionissa toteutettavat hankkeet 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon kokonaisarvio siitä, onko hanke asiaa koskevan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukainen, sekä asiaankuuluva lisänäyttö ottaen huomioon hankkeen sijaintipaikka. Se, täyttävätkö kolmansissa maissa taikka merentakaisissa maissa tai merentakaisilla alueilla toteutettavat hankkeet 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon, onko hanke sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukainen, jos kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä annetaan riittävä varmuus kyseisen perusteen tai sen osa-alueiden noudattamisesta, ja seuraavien kansainvälisten välineiden mukainen: a) monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta annettu ILO:n kolmikantainen periaatejulistus; b) vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, erityisesti korruption torjuntaa koskevat ohjeet; c) konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskeva OECD:n due diligence -opas; d) sidosryhmien merkityksellistä osallistumista kaivannaisteollisuuden alalla koskeva OECD:n due diligence -opas, myös viitattaessa alkuperäiskansojen oikeuksista annetussa Yhdistyneiden kansakuntien julistuksessa vahvistettuihin periaatteisiin; e) hyvää hallintotapaa koskevat OECD:n periaatteet; f) vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille; g) YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet; h) IFC:n maahankintaa ja ei-vapaaehtoista uudelleenasuttamista koskeva suorituskykystandardi 5. 6. Hankkeen toteuttajat voivat myös todistaa 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn perusteen täyttymisen a) esittämällä näyttöä siitä, että kyseinen hanke on erikseen sertifioitu yhdessä tai useammassa 30 artiklan 2 kohdan nojalla tunnustetussa järjestelmässä, jotka yhdessä kattavat liitteessä IV olevassa 2 kohdassa luetellut vaatimukset; tai b) sitoutumalla hankkimaan sertifioinnin kyseiselle hankkeelle osana yhtä tai useampaa 30 artiklan 2 kohdan nojalla tunnustettua järjestelmää, jotka yhdessä kattavat liitteessä IV olevassa 2 kohdassa luetellut vaatimukset, ja esittämällä riittävää näyttöä siitä, että kyseinen hanke pystyy toteutusvaiheessa täyttämään tällaisen sertifioinnin perusteet. 7. Se, täyttääkö unionissa toteutettava hanke 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon seuraavat seikat: a) osallistuuko hankkeeseen eri jäsenvaltioista olevia yrityksiä; b) sijaitsevatko myös mahdolliset hankkeen tuotosten ostajat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa; c) vaikutukset strategisten raaka-aineiden saatavuuteen jatkokäyttäjille useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. 8. Se, täyttääkö kolmannessa maassa toteutettava hanke 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetyn perusteen, arvioidaan ottaen huomioon se, missä määrin hanke edistää asianomaisessa kolmannessa maassa seuraavia: a) raaka-aineiden arvoketjun useamman kuin yhden vaiheen vahvistaminen kyseisessä maassa tai sitä laajemmalla alueella; b) maan sisäiseen raaka-aineiden arvoketjuun kohdistuvien yksityisten investointien edistäminen; c) laajempien taloudellisten tai yhteiskunnallisten hyötyjen, myös työpaikkojen, luominen.
LIITE IV Sertifiointijärjestelmiä koskevat perusteet	LIITE IV Sertifiointijärjestelmiä koskevat perusteet 1. Tunnustetun sertifiointijärjestelmän on täytettävä seuraavat perusteet: a) järjestelmän on oltava avoin läpinäkyvin, oikeudenmukaisin ja syrjimättömin ehdoin kaikille talouden toimijoille, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä noudattamaan järjestelmän vaatimuksia, ja sillä on oltava monisidosryhmäinen hallinto; b) vaatimustenmukaisuuden todentaminen ja seuranta on objektiivista, perustuu kansainvälisiin, unionin tai kansallisiin standardeihin, vaatimuksiin ja menettelyihin ja toteutetaan asianomaisesta talouden toimijasta riippumattomasti; c) sertifiointi sisältää riittävät vaatimukset ja menettelyt vastuullisten todentajien pätevyyden ja riippumattomuuden varmistamiseksi; d) sertifiointi sisältää vaatimuksia, joilla varmistetaan, että laitostasolla laaditaan tarkastusraportti. 2. Sertifiointia koskeviin vaatimuksiin on sisällytettävä vähintään seuraavat: a) vaatimukset, joilla varmistetaan ympäristön kannalta kestävät käytännöt, mukaan lukien vaatimukset, joilla varmistetaan ympäristöasioiden hallinta ja ympäristövaikutusten lieventäminen, seuraavissa ympäristöriskien luokissa: i) ilma, mukaan lukien ilman pilaantuminen, kuten kasvihuonekaasupäästöt; ii) vesi, mukaan lukien merenpohja ja meriympäristö ja veden pilaantuminen, veden käyttö, veden määrä, kun otetaan huomioon tulvat tai kuivuus, ja veden saanti; iii) maaperä, mukaan lukien maaperän pilaantuminen, maaperän eroosio, maankäyttö ja maaperän huonontuminen; iv) biologinen monimuotoisuus, mukaan lukien vahingot elinympäristöille, luonnonvaraisille eläimille, kasveille ja ekosysteemeille, mukaan lukien ekosysteemipalvelut; v) vaaralliset aineet; vi) melu ja tärinä; vii) laitosten turvallisuus; viii) energiankäyttö; ix) jätteet ja jäämät; b) vaatimukset, joilla varmistetaan sosiaalisesti vastuulliset käytännöt, mukaan lukien ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien alkuperäiskansojen paikallisyhteisön hyvinvointi; c) vaatimukset, joilla varmistetaan liiketoiminnan rehellisyys ja avoimuus, mukaan lukien vaatimukset moitteettomasta hallinnosta varainhoidossa sekä ympäristö- ja sosiaaliasioissa ja korruption ja lahjonnan vastaiset politiikat.
LIITE V Ympäristöjalanjälki	LIITE V Ympäristöjalanjälki I osa Määritelmät Tässä liitteessä tarkoitetaan: a) ”toimintotiedoilla” elinkaari-inventaarioita mallinnettaessa käytettäviä prosesseihin liittyviä tietoja, jolloin prosessin toimintoja edustavien prosessiketjujen elinkaari-inventaariotulosten koontitulos kerrotaan kulloinkin vastaavalla toimintotiedolla ja tulokset yhdistetään sen jälkeen niin, että saadaan kyseisen prosessin ympäristöjalanjälki; b) ”materiaaliluettelolla” luetteloa selvityksen kohteena olevan tuotteen valmistamiseen tarvittavista raaka-aineista, osakokoonpanoista, välikokoonpanoista, komponenteista, osista ja niiden määristä; c) ”yrityskohtaisella datalla” tai ”primaaridatalla” yhdestä tai useammasta laitoksesta suoraan mitattua tai kerättyä dataa (laitoskohtaista dataa), joka kuvaa edustavasti yrityksen toimintaa; d) ”vaikutustenarviointimenetelmällä” protokollaa, jolla elinkaari-inventaariotiedot muunnetaan huolta aiheuttavan ympäristövaikutuksen määrällisiksi osuuksiksi; e) ”vaikutusluokalla” luonnonvarojen käytön tai ympäristövaikutusten luokkaa, johon elinkaari-inventaariotiedot liittyvät; f) ”elinkaarella” tuotejärjestelmän peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita raaka-aineiden hankinnasta tai luonnonvaroista tuottamisesta loppusijoitukseen (ISO 14040:2006); g) ”elinkaari-inventaariolla” perus-, jäte- ja tuotevirtojen kytkösten kokonaisuutta elinkaari-inventaarion data-aineistossa; h) ”elinkaari-inventaarion data-aineistolla” asiakirjoja tai tiedostoja, jotka sisältävät elinkaaritietoa tietystä tuotteesta tai muusta kohteesta, kuten laitoksesta tai prosessista, ja jotka kattavat kuvailevat metatiedot ja määrällisen elinkaari-inventaarion ja joissa voi olla kyse yksikköprosessin data-aineistosta, osittain koontiin perustuvasta data-aineistosta tai kokonaan koontiin perustuvasta data-aineistosta; i) ”sekundaaridatalla” dataa, joka ei ole peräisin ympäristöjalanjälkiselvitystä tekevän yrityksen hankintaketjuun kuuluvasta tietystä prosessista, eli dataa, jota yritys ei ole suoraan itse koonnut, mitannut tai estimoinut vaan joka on hankittu ulkopuolisen tahon LCI-tietokannasta tai muista lähteistä, mukaan lukien toimialakohtainen keskiarvodata, kuten julkaistuista tuotantotiedoista, virallisista tilastoista ja toimialajärjestöiltä saatu data, kirjallisuuskatselmukset, tekniset tutkimukset ja patentit, ja joka voi perustua myös taloustietoon ja sisältää epäsuoria tietoja ja muuta geneeristä dataa ja johon sisältyy horisontaalisesti aggregoitu primaaridata; j) ”järjestelmän rajauksella” tietoa elinkaariselvitykseen sisällytetyistä tai siitä poisjätetyistä näkökohdista. Kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjäljen laskentasääntöihin on sisällytettävä niiden tulkintaa varten tarvittavat lisämääritelmät. II osa Soveltamisala Tämä liite sisältää pääkohdat siitä, miten kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjälki lasketaan. Kunkin kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjäljen laskentasääntöjen on perustuttava tässä liitteessä esitettyihin keskeisiin osatekijöihin, ja niissä on otettava huomioon tieteellisesti luotettavat arviointimenetelmät ja elinkaariarviointia koskevat asiaankuuluvat kansainväliset standardit. Kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjäljen laskennan on perustuttava materiaaliluetteloon, energiaan, tuotantomenetelmiin ja apumateriaaleihin, joita käytetään kriittisen raaka-aineen tuotantoon osallistuvissa laitoksissa. Vahvistaessaan tiettyjen kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjäljen laskentasääntöjä komissio pyrkii varmistamaan johdonmukaisuuden asiaankuuluvia kriittisiä raaka-aineita käyttävien väli- ja lopputuotteiden ympäristöjalanjälkeä koskevien laskentasääntöjen kanssa. III osa Ilmoitettu yksikkö Ilmoitetun yksikön on oltava 1 kg asiaankuuluvaa kriittisen raaka-aineen tyyppiä. Kunkin kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjäljen laskentasäännöissä voidaan määritellä pienempi tai suurempi ilmoitettu yksikkö kilogrammoina ilmaistuna, jos se on tarpeen asiaankuuluvan kriittisen raaka-aineen luonteen tai käytön huomioon ottamiseksi. Kaikki valmistajan hiilijalanjäljen määrittämiseksi kokoama määrällinen panos- ja tuotosdata on laskettava suhteessa tähän ilmoitettuun yksikköön. IV osa Järjestelmän rajaus 1. Louhinta, rikastus ja jalostus ovat ne kolme elinkaaren vaihetta, jotka on sisällytettävä kriittisten ensiöraaka-aineiden järjestelmän rajaukseen seuraavien prosessien kanssa, kun ne ovat merkityksellisiä kyseisen raaka-aineen osalta: a) tuotantoketjun alkupään prosessit, mukaan lukien malmin louhinta raaka-aineen tuotantoa varten, kemikaalien tuotanto ja toimitus, mukaan lukien kuljetus, apuprosessit, polttoaineiden tuotanto ja toimitus, mukaan lukien kuljetus, sähkön tuotanto ja toimitus sekä raaka-aineiden kuljetus ajoneuvoissa, jotka eivät ole organisaation omistuksessa tai käytössä; b) malmin, rikasteiden ja raaka-aineiden kuljetus organisaation omistamissa tai käyttämissä ajoneuvoissa; c) malmin, rikasteiden ja raaka-aineiden varastointi; d) malmin murskaus ja puhdistus; e) raaka-ainerikasteen tuotanto; f) metallin erottaminen (kemiallisella, fysikaalisella tai biologisella menetelmällä); g) sulattaminen; h) metallin konvertointi; i) kuonan puhdistus; j) metallinjalostus; k) metallielektrolyysi; l) metallien valu tai pakkaaminen; m) käytetyn raaka-aineen ja kuonan käsittely; n) kaikki tähän liittyvät apuprosessit, kuten paikalla tehtävää jäteveden käsittelyä varten, myös prosessiveden käsittelyä, suoraa jäähdytystä ja pintavaluntavettä varten; kaasunpuhdistusjärjestelmät, myös primäärisille ja sekundaarisille poistokaasuille; kattilat, myös syöttöveden esikäsittelyä varten; ja sisäinen logistiikka. 2. Kriittisten uusioraaka-aineiden järjestelmän rajaukseen, jossa määritellään kierrätyksen elinkaarivaihe, on sisällytettävä seuraavat prosessit, kun ne ovat merkityksellisiä kyseisen kierrätetyn raaka-aineen osalta: a) tuotantoketjun alkupään prosessit, mukaan lukien panosraaka-aineen tuottaminen (romuraaka-aineet ja ensisulatetut rikasteet), kemikaalien tuotanto ja toimitus (kuljetus), apuprosessit, polttoaineiden tuotanto ja toimitus (kuljetus), sähkön tuotanto ja toimitus sekä raaka-aineiden kuljetus ajoneuvoissa, jotka eivät ole organisaation omistuksessa; b) rikasteiden ja romun kuljetus organisaation omistamissa tai käyttämissä ajoneuvoissa; c) romun, rikasteiden ja raaka-aineiden varastointi; d) uusioraaka-aineen esikäsittely; e) sulattaminen; f) metallin konvertointi; g) metallinjalostus; h) metallielektrolyysi; i) metallien valu tai pakkaaminen; j) käytetyn raaka-aineen käsittely; k) kaikki tähän liittyvät apuprosessit, kuten paikalla tehtävää jäteveden käsittelyä varten, myös prosessiveden käsittelyä, suoraa jäähdytystä ja pintavaluntavettä varten; kaasunpuhdistusjärjestelmät, myös primäärisille ja sekundaarisille poistokaasuille; kattilat, myös syöttöveden esikäsittelyä varten; ja sisäinen logistiikka. 3. Käyttövaihe tai elinkaaren loppuvaihe on jätettävä ympäristöjalanjälkeä koskevien laskelmien ulkopuolelle, koska se ei ole vastuussa olevan talouden toimijan suorassa vaikutusvallassa. Muut prosessit voidaan sulkea laskelmien ulkopuolelle, jos niiden vaikutus tietyn kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjälkeen on merkityksetön. V osa Vaikutusluokat Laskentasäännöissä on täsmennettävä vaikutusluokat, jotka on sisällytettävä ympäristöjalanjälkeä koskevaan laskelmaan. Valinnan on perustuttava kriittisten pisteiden analyysiin, joka on tehty kansainvälisellä tasolla kehitettyjen tieteellisesti luotettavien menetelmien mukaisesti ja jossa otetaan huomioon a) eri vaikutusten suhteellinen merkitys, mukaan lukien niiden suhteellinen merkitys unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta; b) sellaisten tuotantoketjun loppupään yritysten tarpeet, jotka haluavat tiedottaa käyttämiensä kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjäljestä. VI osa Yrityskohtaisten ja sekundaaridata-aineistojen käyttö Laskentasäännöissä on täsmennettävä yrityskohtaisten tai sekundaaridata-aineistojen käyttö kaikissa asiaankuuluvissa prosesseissa ja raaka-aineissa. Jos laskentasäännöt mahdollistavat valinnan yrityskohtaisen ja sekundaaridata-aineiston välillä, komissio harkitsee kannustamista yrityskohtaisen data-aineiston käyttöön. Yrityskohtaisen datan käyttöä on edellytettävä ainakin niissä prosesseissa, jotka ovat vastuussa olevan toimijan suorassa vaikutusvallassa ja joilla on suurin vaikutus asiaankuuluviin vaikutusluokkiin. Yrityskohtaisia toimintotietoja on käytettävä yhdistettynä asiaankuuluviin ilmastojalanjälkilaskennan periaatteiden mukaisiin sekundaaridata-aineistoihin. Laskentasäännöissä on täsmennettävä, sallitaanko otanta kansainvälisellä tasolla kehitetyissä tieteellisesti luotettavissa menetelmissä vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Materiaaliluettelon tai energiayhdistelmän muutos kriittisen raaka-aineen tyypin tuotannossa edellyttää ympäristöjalanjäljen uutta laskentaa. Vahvistaessaan laskentasääntöjä, jotka koskevat muun muassa kriittisten raaka-aineiden tuotannossa käytetystä sähköstä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä, komissio varmistaa johdonmukaisuuden ja yhteensovittamisen muun asiaa koskevan unionin lainsäädännön kanssa, jollei tästä ole perusteltua poiketa. Delegoidulla säädöksellä täsmennettävien laskentasääntöjen on sisällettävä seuraavien elinkaarivaiheiden yksityiskohtaiset mallinnukset: a) ensiöraaka-aineen louhinta-, rikastus- ja jalostusvaihe; b) uusioraaka-aineiden hankinta- ja jalostusvaihe. VII osa Vaikutustenarviointimenetelmät Ympäristöjalanjälki on laskettava käyttäen tieteellisesti luotettavia vaikutustenarviointimenetelmiä, joissa otetaan huomioon kansainvälisellä tasolla tapahtunut kehitys ilmastonmuutokseen, veteen, ilmaan, maaperään, luonnonvaroihin, maankäyttöön ja myrkyllisyyteen liittyvien asiaankuuluvien vaikutusluokkien osalta. Tulokset on esitettävä karakterisoituina (ilman normalisointia ja painotuksia). VIII osa Ympäristöjalanjälkiluokat Sen mukaan, miten sisämarkkinoille asetettujen tuotteiden ympäristöjalanjälki-ilmoitusten arvot jakautuvat, määritetään markkinaerottautumisen mahdollistamiseksi tarkoituksenmukainen määrä luokkia niin, että luokka A on paras luokka, jossa elinkaarijalanjälki on pienin. Kunkin luokan kynnysarvojen ja niiden vaihteluvälien määrittämisen on perustuttava edeltävien kolmen vuoden aikana markkinoille saatettujen asiaankuuluvien kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjälkiarvoihin, oletettuihin teknologisiin parannusmahdollisuuksiin ja muihin vielä määrittelemättömiin teknisiin tekijöihin. Komissio tarkastelee luokkien määrää ja kynnysarvoja uudelleen kolmen vuoden välein, jotta ne vastaavat markkinatodellisuutta ja markkinoiden oletettua kehitystä. IX osa Vaatimustenmukaisuuden arviointi Laskenta- ja todentamissäännöissä on täsmennettävä sovellettava vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely päätöksen N:o 768/2008/EY liitteessä II vahvistettujen moduulien joukosta kyseisten raaka-aineiden huomioon ottamiseksi tarvittavin mukautuksin. Täsmentäessään sovellettavaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä komissio ottaa huomioon seuraavat perusteet: a) onko kyseinen moduuli asianmukainen raaka-aineen tyypin kannalta ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun yleiseen etuun nähden; b) tuotteeseen liittyvien riskien luonne ja se, missä määrin vaatimustenmukaisuuden arviointi vastaa riskin tyyppiä ja astetta; c) se, että valmistajan on voitava valita päätöksen N:o 768/2008/EY liitteessä II olevien laadunvarmistusta ja tuotetodistuksia koskevien moduulien välillä, kun kolmannen osapuolen osallistuminen on pakollista.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset
Lähde	Vaatimus

3. Liittyvät standardit

Standardit
Lähde	Vaatimus

Builddate: 03.05.2024 00:00:00 -Doknr: CELEX:32024R1252
EULAW -
EN: Legal acts of the European Union from EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © European Union. Re-use is authorised by Decision 2011/833/EU, provided the source is acknowledged; the consolidated texts are licensed under CC BY 4.0 (EUR-Lex legal notice). Divided into sections and converted into the GRCA format, the wording unchanged. Only the legislation published in the Official Journal of the European Union is deemed authentic.

DE: Rechtsakte der Europäischen Union aus EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © Europäische Union. Weiterverwendung nach Beschluss 2011/833/EU mit Quellenangabe gestattet; die konsolidierten Fassungen stehen unter CC BY 4.0 (Rechtlicher Hinweis von EUR-Lex). In Abschnitte aufgeteilt und in das GRCA-Format umgewandelt, der Wortlaut unverändert. Verbindlich sind allein die im Amtsblatt der Europäischen Union veröffentlichten Rechtsakte.