|
+LIITE IV 14 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT PÄÄSTÖJEN TARKKAILUA JA RAPORTOINTIA KOSKEVAT PERIAATTEET |
LIITE IV 14 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT PÄÄSTÖJEN TARKKAILUA JA RAPORTOINTIA KOSKEVAT PERIAATTEET
LIITE IV 14 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT PÄÄSTÖJEN TARKKAILUA JA RAPORTOINTIA KOSKEVAT PERIAATTEET A OSA – Kiinteiden laitosten päästöjen tarkkailu ja raportointi Hiilidioksidipäästöjen tarkkailu Päästöjä tarkkaillaan laskennallisesti tai mittausten perusteella. Laskenta Päästöt lasketaan seuraavan kaavan avulla: Toimintatiedot × päästökerroin × hapettumiskerroin Toimintatietoja (käytetty polttoaine, tuotantomäärät jne.) tarkkaillaan toimitustietojen tai mittausten perusteella. Laskennassa käytetään hyväksyttyjä päästökertoimia. Toiminnalle ominaisia päästökertoimia voidaan soveltaa kaikkiin polttoainelajeihin. Oletuskertoimia voidaan käyttää kaikkiin muihin polttoainelajeihin paitsi ei-kaupallisiin polttoaineisiin (jätepolttoaineet, kuten autonrenkaat ja teollisuuden prosessikaasut). Hiiltä varten on vielä kehitettävä juonnekohtaiset oletuskertoimet ja maakaasua varten EU:n omat tai tuottajamaakohtaiset oletuskertoimet. Jalostamotuotteiden osalta voidaan käyttää hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaisia oletusarvoja. ►M15 Biomassan, joka täyttää direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetut biomassan käyttöä koskevat kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerit, joihin on tehty tämän direktiivin soveltamiseksi tarvittavat mukautukset, jotka vahvistetaan tämän direktiivin 14 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä, päästökerroin on nolla. ◄ Jos päästökertoimessa ei oteta huomioon sitä, että osa hiilestä on hapettumatonta, on lisäksi käytettävä hapettumiskerrointa. Jos toiminnalle ominaiset päästökertoimet on laskettu ja hapettuminen on niissä jo otettu huomioon, hapettumiskerrointa ei tarvitse käyttää. Direktiivin 2010/75/EU mukaisia hapettumiskertoimia on käytettävä, ellei toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että toiminnalle ominaiset kertoimet ovat tarkempia. Kunkin toiminnan, laitoksen ja polttoainelajin osalta laaditaan erilliset laskelmat. Mittaus Päästöjen mittaamisessa käytetään standardoituja tai hyväksyttyjä menetelmiä. Mittaustulokset varmennetaan niitä tukevilla päästölaskelmilla. Muiden kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailu Käytetään standardoituja tai hyväksyttyjä menetelmiä, jotka komissio kehittää yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja jotka vahvistetaan 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Päästöraportin laatiminen Toiminnanharjoittajan on sisällytettävä laitosta koskevaan raporttiin seuraavat tiedot:
A.
Laitoksen tunnistetiedot, mm.:
—
laitoksen nimi;
—
laitoksen osoite, johon kuuluu mm. postinumero ja maa;
—
laitoksessa harjoitettavien liitteessä I mainittujen toimintojen laji ja numero;
—
yhteyshenkilön osoite, puhelinnumero, telefaksinumero ja sähköpostiosoite; ja
—
laitoksen omistajan ja mahdollisen emoyhtiön nimi.
B.
Kunkin laitoksessa harjoitettavan liitteessä I mainitun toiminnan osalta, jonka päästöt määritetään laskennallisesti:
—
toimintatiedot;
—
päästökertoimet;
—
hapettumiskertoimet;
—
kokonaispäästöt; ja
—
epävarmuus.
C.
Kunkin laitoksessa harjoitettavan liitteessä I mainitun toiminnan osalta, jonka päästöt määritetään mittaamalla:
—
kokonaispäästöt;
—
tiedot mittausmenetelmien luotettavuudesta; ja
—
epävarmuus.
D.
Poltosta aiheutuvien päästöjen osalta raportissa on lisäksi oltava hapetuskerroin, ellei hapetusta ole otettu huomioon jo toiminnalle ominaista päästökerrointa määritettäessä. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla raporttien laatimista koskevat vaatimukset voidaan yhdistää jo olemassa oleviin raportointivaatimuksiin, jotta voidaan minimoida yrityksille raportoinnista aiheutuva taakka. B OSA – Ilmailutoiminnan päästöjen tarkkailu ja raportointi Hiilidioksidipäästöjen tarkkailu Päästöjä on tarkkailtava laskentamenetelmällä. Päästöt on laskettava seuraavalla kaavalla: Polttoaineen kulutus × päästökerroin Polttoaineen kulutukseen on sisällytettävä apuvoimalaitteiden polttoaineen kulutus. Kunkin lennon todellisia polttoaineen kulutustietoja on käytettävä aina kun se on mahdollista; kulutus on laskettava seuraavalla kaavalla: Lentokoneen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun kone on tankattu lentoa varten – lentokoneen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun kone on tankattu seuraavaa lentoa varten + tätä seuraavaa lentoa varten tankattu polttoaineen määrä. Jos polttoaineen todellisia kulutustietoja ei ole saatavilla, on käytettävä standardoitua monivaiheista menetelmää polttoaineen kulutuksen arvioimiseksi parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella. Laskelmissa on käytettävä IPCC:n vuoden 2006 inventaario-ohjeista tai näiden ohjeiden päivityksistä saatuja oletuspäästökertoimia, elleivät hyväksyttyjä analyyttisiä menetelmiä käyttävien riippumattomien ja akkreditoitujen laboratorioiden määrittämät toimintakohtaiset päästökertoimet ole tarkempia. ►M15 Biomassan, joka täyttää direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetut biomassan käyttöä koskevat kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerit, joihin on tehty tämän direktiivin soveltamiseksi tarvittavat mukautukset, jotka vahvistetaan tämän direktiivin 14 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä, päästökerroin on nolla. ◄ ►M14 Lentopetrolin (Jet A1 tai Jet A) päästökerroin on 3,16 (t CO2 / tonni polttoainetta). ◄ Direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan mukaisten, uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa vetyä käyttävien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden päästöt luokitellaan päästöttömiksi niitä käyttäville ilma-alusten käyttäjille, kunnes tämän direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosäädös hyväksytään. Kunkin lennon ja polttoaineen osalta on laadittava erilliset laskelmat. Päästöraportin laatiminen Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on sisällytettävä 14 artiklan 3 kohdan mukaiseen raporttiinsa seuraavat tiedot:
A.
Ilma-aluksen käyttäjän tunnistetiedot, muun muassa
—
ilma-aluksen käyttäjän nimi,
—
hallinnoiva jäsenvaltio,
—
käyttäjän osoite, postinumero ja maakoodi sekä yhteystiedot hallinnoivassa jäsenvaltiossa, jos osoite on muu kuin käyttäjän osoite,
—
ilma-alusten rekisteritunnukset ja ne ilma-alustyypit, joita käytetään raportin soveltamisalaan kuuluvalla kaudella sellaisen liitteessä I tarkoitetun ilmailutoiminnan harjoittamiseen, jonka osalta sen katsotaan olevan ilma-aluksen käyttäjä,
—
lentotoimintaluvan ja liikenneluvan numero ja luvat antaneen viranomaisen nimi; luvilla tarkoitetaan lentotoimintalupaa ja liikennelupaa, joiden nojalla käyttäjä harjoittaa liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa, jonka osalta sen katsotaan olevan ilma-aluksen käyttäjä,
—
yhteyshenkilön osoite, puhelinnumero, faksinumero ja sähköpostiosoite,
—
ilma-aluksen omistajan nimi.
B.
Kunkin polttoainetyypin osalta, jonka päästöt lasketaan:
—
polttoaineenkulutus,
—
päästökerroin,
—
kokonaispäästöt sellaisten lentojen osalta, jotka on suoritettu raportin soveltamisalaan kuuluvana kautena ja jotka ovat liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa, jonka osalta käyttäjän katsotaan olevan ilma-aluksen käyttäjä,
—
kokonaispäästöt, jotka ovat aiheutuneet
—
lennoista, jotka on suoritettu raportin soveltamisalaan kuuluvana kautena ja jotka ovat liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa, jonka osalta käyttäjän katsotaan olevan ilma-aluksen käyttäjä, ja jotka lähtevät jäsenvaltion alueella olevalta lentopaikalta ja saapuvat saman jäsenvaltion alueella olevalle lentopaikalle,
—
muista lennoista, jotka on suoritettu raportin soveltamisalaan kuuluvana kautena ja jotka ovat liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa, jonka osalta käyttäjän katsotaan olevan ilma-aluksen käyttäjä,
—
kokonaispäästöt sellaisten lentojen osalta, jotka on suoritettu raportin soveltamisalaan kuuluvana kautena ja jotka ovat liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa, jonka osalta käyttäjän katsotaan olevan ilma-aluksen käyttäjä, ja jotka
—
lähtevät EU:n jäsenvaltiosta, ja
—
saapuvat EU:n jäsenvaltioon kolmannesta maasta,
—
epävarmuus.
Tonnikilometritietojen tarkkailu 3 e artiklan ja 3 f artiklan soveltamista varten Tämän direktiivin 3 e artiklan 1 kohdan tai 3 f artiklan 2 kohdan mukaista päästöoikeuksien jakamista koskevaa hakemusta varten ilmailutoimintaa koskevat tonnikilometritiedot on laskettava seuraavan kaavan mukaisesti: tonnikilometrit = matka × hyötykuorma jossa ’matkalla’ tarkoitetaan lähtölentopaikan ja saapumislentopaikan välistä isoympyräreittiä, johon on lisätty kiinteä tekijä 95 km; ja ’hyötykuormalla’ tarkoitetaan kuljetetun rahdin, postin ja matkustajien kokonaismassaa. Hyötykuormaa laskettaessa
—
matkustajien määrä on ilma-aluksessa olevien henkilöiden määrä lukuun ottamatta miehistöä,
—
ilma-aluksen käyttäjä voi soveltaa kyseisiä lentoja koskevissa massa- ja massakeskiöasiakirjoissaan ilmoitettujen matkustajien ja kirjatun matkatavaran osalta joko todellisia tai standardimassatietoja, tai yhtä matkustajaa ja tämän kirjattua matkatavaraa koskevaa oletusarvoa 100 kg.
Tonnikilometritietojen raportointi 3 e artiklan ja 3 f artiklan soveltamista varten Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on sisällytettävä 3 e artiklan 1 kohdan tai 3 f artiklan 2 kohdan mukaiseen hakemukseensa seuraavat tiedot:
A.
Ilma-aluksen käyttäjän tunnistetiedot, muun muassa
—
ilma-aluksen käyttäjän nimi,
—
hallinnoiva jäsenvaltio,
—
käyttäjän osoite, postinumero ja maakoodi sekä yhteystiedot hallinnoivassa jäsenvaltiossa, jos osoite on muu kuin käyttäjän osoite,
—
ilma-alusten rekisteritunnukset ja ilma-alustyypit, joita käytetään hakemusta koskevana vuotena liitteessä I tarkoitetun ilmailutoiminnan harjoittamiseen, jonka osalta käyttäjän katsotaan olevan ilma-aluksen käyttäjä,
—
lentotoimintaluvan ja liikenneluvan numero ja luvat antaneen viranomaisen nimi; luvilla tarkoitetaan lentotoimintalupaa ja liikennelupaa, joiden nojalla käyttäjä harjoittaa liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa, jonka osalta sen katsotaan olevan ilma-aluksen käyttäjä,
—
yhteyshenkilön osoite, puhelinnumero, faksinumero ja sähköpostiosoite, ja
—
ilma-aluksen omistajan nimi.
B.
Tonnikilometritiedot:
—
lentojen määrä lentoasemapareittain,
—
matkustajakilometrien määrä lentoasemapareittain,
—
tonnikilometrimäärä lentoasemapareittain,
—
matkustajien ja kirjatun matkatavaran massan laskemiseen käytettävä menetelmä,
—
kaikkien sellaisten lentojen tonnikilometrimäärä, jotka on suoritettu raportin soveltamisalaan kuuluvana vuotena ja jotka ovat liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa, jonka osalta käyttäjän katsotaan olevan ilma-aluksen käyttäjä.
C OSA Liitteessä III tarkoitettua toimintaa vastaavien päästöjen tarkkailu ja raportointi Päästöjen tarkkailu Päästöjä tarkkaillaan laskennallisesti. Laskenta Päästöt on laskettava seuraavalla kaavalla: Kulutukseen luovutettu polttoaine × päästökerroin Kulutukseen luovutettuun polttoaineeseen on sisällyttävä säännellyn yhteisön kulutukseen luovuttaman polttoaineen määrä. Laskelmissa on käytettävä IPCC:n vuoden 2006 inventaario-ohjeista tai kyseisten ohjeiden päivityksistä saatuja oletuspäästökertoimia, elleivät hyväksyttyjä analyyttisiä menetelmiä käyttävien riippumattomien ja akkreditoitujen laboratorioiden määrittämät polttoainekohtaiset päästökertoimet ole tarkempia. Kunkin säännellyn yhteisön ja polttoaineen osalta on laadittava erilliset laskelmat. Päästöjen raportointi Kunkin säännellyn yhteisön on sisällytettävä raporttiinsa seuraavat tiedot:
A.
Säännellyn yhteisön tunnistetiedot, muun muassa
—
säännellyn yhteisön nimi;
—
sen osoite, johon kuuluu mm. postinumero ja maa;
—
sen kulutukseen luovuttamien polttoaineiden tyyppi ja sen toiminta, jonka kautta se luovuttaa polttoaineet kulutukseen, sekä käytetty teknologia;
—
yhteyshenkilön osoite, puhelinnumero, faksinumero ja sähköpostiosoite; ja
—
säännellyn yhteisön omistajan ja mahdollisen emoyhtiön nimi.
B.
Kustakin kulutukseen luovutetun polttoaineen tyypistä, jota käytetään polttoon liitteessä III tarkoitetuilla aloilla ja jonka päästöt lasketaan,
—
kulutukseen luovutetun polttoaineen määrä;
—
päästökertoimet;
—
kokonaispäästöt;
—
kulutukseen luovutetun polttoaineen loppukäyttö; ja
—
epävarmuus.
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet, joiden avulla raporttien laatimista koskevat vaatimukset voidaan yhdistää jo olemassa oleviin raportointivaatimuksiin, jotta voidaan minimoida yrityksille raportoinnista aiheutuva taakka. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|