2 artikla Määritelmät

’ilmalla’ ulkoilmaa alailmakehässä lukuun ottamatta direktiivissä 89/654/ETY ( 1 ) määriteltyjä työpaikkoja, joihin sovelletaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia säännöksiä ja joille yleisöllä ei ole säännöllistä pääsyä;

’epäpuhtaudella’ kaikkia ilmassa olevia aineita, joilla voi olla haitallisia seurauksia ihmisen terveydelle ja/tai koko ympäristölle;

’tasolla’ epäpuhtauden pitoisuutta ilmassa tai sen laskeumaa tiettynä aikana;

’arvioinnilla’ menetelmää, jolla mitataan, lasketaan, ennustetaan tai arvioidaan tasot;

’raja-arvolla’ tasoa, joka on vahvistettu tieteellisin perustein ihmisen terveydelle ja/tai ympäristölle haitallisten seurausten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi, joka on saavutettava määräajassa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen kun se on saavutettu;

’kriittisellä tasolla’ tasoa, joka on vahvistettu tieteellisin perustein ja jota suuremmat pitoisuudet voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia joissakin reseptoreissa, kuten puissa, muissa kasveissa tai luonnollisissa ekosysteemeissä, mutteivät ihmisissä;

’ylitysmarginaalilla’ sitä prosenttimäärää raja-arvosta, jonka verran tämä saa ylittyä tässä direktiivissä vahvistetuin edellytyksin;

’ilmanlaatusuunnitelmilla’ suunnitelmia, joihin sisältyy raja-arvojen tai tavoitearvojen saavuttamiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

’tavoitearvolla’ tasoa, joka on vahvistettu ihmisen terveyden ja/tai ympäristön vahingoittumisen välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi pitkällä aikavälillä ja joka on saavutettava mahdollisuuksien mukaan määrätyn ajan kuluessa;

’varoituskynnyksellä’ tasoa, jonka ylittyessä lyhytaikainen altistuminen vaarantaa ihmisten terveyden koko väestön osalta ja jonka ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä viipymättä;

’tiedotuskynnyksellä’ tasoa, jonka ylittyessä lyhytaikainen altistuminen vaarantaa erityisen herkkien väestöryhmien terveyden ja jonka ylittyessä tarvitaan välitöntä ja asianmukaista tiedottamista;

’ylemmällä arviointikynnyksellä’ tasoa, jota alhaisemmalla tasolla voidaan käyttää kiinteiden mittausten ja mallintamistekniikoiden ja/tai suuntaa-antavien mittausten yhdistelmää ilmanlaadun arvioimiseksi;

’alemmalla arviointikynnyksellä’ tasoa, jota alhaisemmalla tasolla voidaan käyttää ainoastaan joko mallintamista tai objektiivista arviointia ilmanlaadun arvioimiseksi;

’pitkän aikavälin tavoitteella’ tasoa, joka on saavutettava pitkällä aikavälillä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tehokkaasti, paitsi jos sen saavuttaminen ei ole mahdollista oikeasuhtaisilla toimenpiteillä;

’luonnollisista lähteistä peräisin olevilla päästöosuuksilla’ epäpuhtauspäästöjä, jotka eivät johdu suoraan tai välillisesti ihmisen toiminnasta ja joita ovat muun muassa luonnonilmiöt kuten tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, geotermaalinen toiminta, maastopalot, voimakkaat tuulet, meren pärskeet tai kuivilta alueilta peräisin olevien luontoperäisten hiukkasten leijuma tai kulkeutuminen ilmakehässä;

’alueella’ osaa jäsenvaltion alueesta, jonka kyseinen jäsenvaltio on rajannut ilmanlaadun arviointia ja hallintaa varten;

’taajamalla’ aluetta, joka on 250 000 :ta asukasta suurempi väestökeskittymä tai, jos asukkaita on enintään 250 000 , aluetta, jonka asukastiheys neliökilometriä kohden on jäsenvaltion määrittelemä;

’PM10-hiukkasilla’ hiukkasia, jotka läpäisevät PM10-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän, EN 12341 -standardin, mukaisen koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 10 μm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

’PM2,5-hiukkasilla’ hiukkasia, jotka läpäisevät PM2,5-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän, EN 14907 -standardin, mukaisen koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 2,5 μm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

’keskimääräisen altistumisen indikaattorilla’ keskimääräistä tasoa, joka on määritelty koko jäsenvaltion alueella tehtyjen kaupunkien taustapitoisuusmittausten perusteella ja jossa otetaan huomioon väestön altistuminen. Sitä käytetään altistumisen kansallisen vähennystavoitteen ja altistuspitoisuutta koskevan velvoitteen laskemiseen;

’altistuspitoisuutta koskevalla velvoitteella’ keskimääräisen altistumisen indikaattorin perusteella vahvistettua tasoa, jonka tavoitteena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja joka on saavutettava määrätyn ajan kuluessa;

’altistumisen kansallisella vähennystavoitteella’ vertailuvuodelle määriteltyä jäsenvaltion väestön keskimääräisen altistumisen prosentuaalista pienentymistä, jonka tavoitteena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja joka on saavutettava mahdollisuuksien mukaan määrätyn ajan kuluessa;

’kaupunkien tausta-alueilla’ kaupunkialueita, joilla esiintyvät tasot edustavat kaupunkiväestön yleistä altistumista;

’typen oksideilla’ typpimonoksidin (typpioksidin) ja typpidioksidin volyymin sekoitussuhteen (ppbv) summaa ilmaistuna typpidioksidin massakonsentraatioyksiköinä (μg/m3);

”kiinteillä mittauksilla’ määrätyillä paikoilla joko jatkuvasti tai satunnaisotannalla suoritettuja mittauksia, joilla määritetään tasot asiaankuuluvien laatutavoitteiden mukaisesti;

’suuntaa-antavilla mittauksilla’ mittauksia, jotka täyttävät vähemmän tiukat tietojen laatutavoitteet kuin kiinteät mittaukset;

’haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä’ (VOC) metaania lukuun ottamatta kaikkia ihmisten toiminnasta tai luonnosta peräisin olevia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringonvalossa typen oksidien kanssa;

’otsonia muodostavilla yhdisteillä’ aineita, jotka edistävät alailmakehän otsonin muodostumista ja joista eräitä on mainittu liitteessä X.