Preamble: 1

(1)

Merialueiden suuri ja jatkuvasti kasvava kysyntä erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten energiaa uusiutuvista lähteistä tuottaviin laitoksiin, öljyn ja kaasun etsintään ja hyödyntämiseen, merenkulkuun, kalastukseen, ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun, raaka-aineiden erottamiseen, matkailuun, vesiviljelylaitoksiin ja vedenalaiseen kulttuuriperintöön, sekä rannikkoalueiden luonnonvaroihin kohdistuvat moninaiset paineet vaativat suunnitteluun ja hallintaan yhdennettyä lähestymistapaa.

(2)

Tällainen lähestymistapa valtamerten hoitoon ja meriasioiden hallinnointiin on kehitetty Euroopan unionin yhdennetyssä meripolitiikassa, jäljempänä ’YMP’, johon sisältyy ympäristöosiona Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY (4). YMP:n tavoitteena on tukea merten ja valtamerten kestävää kehitystä ja kehittää yhteensovitettua, johdonmukaista ja avointa päätöksentekoa, joka liittyy sellaisiin unionin alakohtaisiin toimintapolitiikkoihin, joilla on vaikutusta valtameriin, meriin, saariin, rannikkoalueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin sekä mereen liittyviin aloihin, mukaan lukien merialuestrategioiden ja makroaluestrategioiden kautta, ja saavuttaa samalla direktiivissä 2008/56/EY tarkoitettu ympäristön hyvä tila.

(3)

YMP:ssä yksilöidään merten aluesuunnittelu läpileikkaavaksi toimintapoliittiseksi välineeksi, jonka avulla viranomaiset ja sidosryhmät voivat soveltaa yhteensovitettua, yhdennettyä ja rajatylittävää lähestymistapaa. Soveltamalla ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa edistetään osaltaan meri- ja rannikkoalueiden talouden kestävää kehitystä ja kasvua sekä niiden luonnonvarojen kestävää käyttöä.

(4)

Merten aluesuunnittelu tukee ja helpottaa älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun pyrkivän Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa, jäljempänä ’Eurooppa 2020 -strategia’. Eurooppa-neuvosto hyväksyi strategian 17 päivänä kesäkuuta 2010 antamissaan päätelmissä, ja sen tavoitteena on parantaa työllisyyttä, tuottavuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta muun muassa edistämällä talouden kilpailukykyä, resurssitehokkuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Rannikkoon ja mereen liittyvillä aloilla on merkittävää kestävän kasvun potentiaalia, ja ne ovat keskeisessä asemassa Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa.

(5)

Tiedonannossaan ”Sininen kasvu – Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” komissio mainitsi useita käynnissä olevia unionin aloitteita, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön Eurooppa 2020 -strategia. Tiedonannossa mainittiin myös useita toimintoja, joihin sinisen kasvun aloitteissa voitaisiin jatkossa keskittyä ja joita voitaisiin riittävällä tavalla tukea merten aluesuunnittelun avulla tarjottavalla sijoittajien luottamuksen ja varmuuden lisäämisellä.

(6)

Merten aluesuunnittelua ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa on tuettu ja helpotettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1255/2011 (5). Tämän direktiivin täytäntöönpanoa voidaan vuosina 2014–2020 tukea Euroopan rakenne- ja investointirahastoista, mukaan lukien Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (6).

(7)

Vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, jäljempänä ’YK:n merioikeusyleissopimus’, johdanto-osassa todetaan, että valtamerialueiden käyttöön liittyvät seikat ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa ja niitä on tarkasteltava kokonaisuutena. Valtamerten käytön suunnittelu edistää loogisesti ja jäsentää YK:n merioikeusyleissopimuksessa määrättyjä velvoitteita sekä siinä annettujen oikeuksien käyttöä ja on käytännöllinen väline, joka auttaa jäsenvaltioita täyttämään velvoitteensa.

(8)

Jotta voidaan edistää merialueiden eri käyttötarkoitusten kestävää rinnakkaisuutta ja tarvittaessa tarkoituksenmukaista jakamista eri käyttötarkoituksiin, olisi otettava käyttöön puitteet, joihin sisältyvät ainakin merten aluesuunnittelun järjestäminen jäsenvaltioissa ja sen tuloksena syntyvien aluesuunnitelmien laatiminen.

(9)

Merten aluesuunnittelu edistää omalta osaltaan merialueiden toimintojen tehokasta hallinnointia sekä meri- ja rannikkoalueiden luonnonvarojen kestävää käyttöä, kun se luo puitteet johdonmukaiselle, avoimelle, kestävälle ja näyttöön perustuvalle päätöksenteolle. Tässä direktiivissä olisi sen tavoitteiden saavuttamiseksi säädettävä velvoitteista ottaa käyttöön merten suunnitteluprosessi, jonka tuloksena laaditaan merten aluesuunnitelma tai aluesuunnitelmia; tällaisessa suunnitteluprosessissa olisi otettava huomioon maa- ja merialueiden välinen vuorovaikutus ja edistettävä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Tällä direktiivillä ei saisi asettaa uusia velvoitteita, eikä sillä olisi etenkään puututtava siihen, miten jäsenvaltiot käytännössä toteuttavat alakohtaisia politiikkojaan näillä alueilla, vaan sillä olisi pikemminkin pyrittävä edistämään näitä politiikkoja suunnitteluprosessin kautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin voimassa olevan lainsäädännön soveltamista energian, liikenteen, kalastuksen ja ympäristön aloilla.

(10)

Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja oikeudellinen selkeys, merten aluesuunnittelun maantieteellinen soveltamisala olisi määriteltävä unionin ja kansainvälisen merioikeuden nykyisten oikeudellisten välineiden, erityisesti YK:n merioikeusyleissopimuksen, mukaisesti. Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan merirajojen ja merialueiden lainkäyttövallan osalta.

(11)

Vaikka on asianmukaista, että unioni säätää puitteet merten aluesuunnittelulle, jäsenvaltiot ovat omilla merivesillään edelleen toimivaltaisia ja vastuussa tällaisten suunnitelmien muodosta ja sisällöstä, institutionaaliset järjestelyt ja tapauksen mukaan merialueiden jakaminen eri toiminnoille ja käyttötarkoituksiin mukaan luettuina.

(12)

Suhteellisuuden ja toissijaisuuden noudattamiseksi ja hallinnollisen lisätaakan saattamiseksi mahdollisimman pieneksi tämä direktiivi olisi niin pitkälle kuin mahdollista saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava täytäntöön olemassa olevien kansallisten, alueellisten ja paikallisten sääntöjen ja mekanismien pohjalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa 2002/413/EY (7) ja neuvoston päätöksessä 2010/631/EU (8) esitetyt mukaan luettuina.

(13)

Merivesien ekosysteemeihin ja merialueiden luonnonvaroihin kohdistuu merkittäviä paineita. Ihmisen toiminnalla mutta myös ilmastonmuutoksella, luonnonkatastrofeilla ja rantaviivan muutoksilla, kuten eroosiolla ja vesijätöllä, voi olla vakavia vaikutuksia rannikkoalueiden talouden kehitykseen ja kasvuun sekä merialueiden ekosysteemeihin, mikä johtaa ympäristön tilan heikkenemiseen, biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen ja ekosysteemipalvelujen huonontumiseen. Näihin eri paineisiin olisi kiinnitettävä niiden vaatimaa huomiota merten aluesuunnitelmia laadittaessa. Merialueiden terveet ekosysteemit ja niiden lukuisat ekosysteemipalvelut voivat suunnittelupäätöksiin integroituina tuottaa lisäksi merkittävää hyötyä elintarviketuotannon, virkistyksen ja matkailun, ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen, rantaviivan muutosten hallinnan ja katastrofien ehkäisyn alalla.

(14)

Jotta voidaan edistää merialueiden talouden kestävää kasvua, merialueiden kestävää kehitystä sekä merialueiden luonnonvarojen kestävää käyttöä, merten aluesuunnittelussa olisi sovellettava direktiivin 2008/56/EY 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa, että kaikista toiminnoista aiheutuva kokonaispaine pysyy tasolla, joka on yhteensopiva ympäristön hyvän tilan saavuttamisen kanssa, ja että merten ekosysteemien kyky reagoida ihmisen toiminnasta aiheutuviin muutoksiin ei vaarannu, samalla kun edistetään merellisten hyödykkeiden ja palvelujen kestävää käyttöä sekä nykyisille että tulevien sukupolvien toimesta. Ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa olisi lisäksi sovellettava siten, että sitä mukautetaan eri merialueiden erityisiin ekosysteemeihin ja muihin erityispiirteisiin, ja siten, että siinä otetaan huomioon meriä koskevien alueellisten yleissopimusten piirissä parhaillaan tehtävä työ, jossa hyödynnetään nykyistä tietämystä ja saatuja kokemuksia. Tämä lähestymistapa mahdollistaa myös helposti mukautuvan hallinnoinnin, jolla varmistetaan hienosäätö ja jatkokehitys kokemusten ja tietämyksen lisääntyessä, kun otetaan huomioon merialuetasolla saatavissa olevat tiedot tämän lähestymistavan toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon ennalta varautumisen periaate sekä periaate, jonka mukaan olisi toteutettava ennalta ehkäiseviä toimia, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdassa määrätään.

(15)

Merten aluesuunnittelulla edistetään osaltaan ainakin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (9), neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (10), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (11), neuvoston direktiivin 92/43/ETY (12), Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 884/2004/EY (13), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (14) ja direktiivin 2008/56/EY, tavoitteiden toteutumista ottamalla huomioon 3 päivänä toukokuuta 2011 annettu komission tiedonanto ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020”, 20 päivänä syyskuuta 2011 annettu komission tiedonanto ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa”, 16 päivänä huhtikuuta 2013 annettu komission tiedonanto ”EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” ja 21 päivänä tammikuuta 2009 annettu komission tiedonanto ”EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset” sekä, soveltuvin osin, unionin aluepolitiikka, mukaan luettuina merialue- ja makroaluestrategiat.

(16)

Meri- ja rannikkoalueiden toiminnot ovat usein tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Jotta voidaan edistää merialueiden kestävää käyttöä, merten aluesuunnittelussa olisi otettava huomioon maa- ja merialueiden välinen vuorovaikutus. Tästä syystä merten aluesuunnittelu voi olla erittäin merkittävässä asemassa määritettäessä suuntauksia, jotka liittyvät ihmisten merellä harjoittamien toimintojen kestävään ja yhdennettyyn hallinnointiin, elinympäristön säilyttämiseen, rannikkoalueiden ekosysteemien herkkyyteen, eroosioon sekä sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Merten aluesuunnittelulla olisi pyrittävä integroimaan rannikkoalueiden joidenkin käyttötarkoitusten tai toimintojen ja niiden vaikutusten merellinen ulottuvuus ja tekemään lopulta mahdolliseksi yhdennetty ja strateginen visio.

(17)

Tämä puitedirektiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan kaavoituksen alalla, mukaan luettuna maa-alueiden tai maankäytön suunnittelujärjestelmä, jonka avulla suunnitellaan, miten maa- ja rannikkoalueita olisi käytettävä. Jos jäsenvaltiot soveltavat aluesuunnittelua rannikkovesiin tai niiden osiin, tätä direktiiviä ei olisi sovellettava näihin vesiin.

(18)

Merten aluesuunnittelun olisi katettava koko jakso ongelmien ja mahdollisuuksien määrittelystä tietojen keruun, suunnittelun, päätöksenteon, toteutuksen, uudelleentarkastelun ja ajan tasalle saattamisen kautta toteutuksen seurantaan, ja siinä olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon maa- ja merialueiden välinen vuorovaikutus ja paras käytettävissä oleva tieto. Olisi hyödynnettävä mahdollisimman hyvin mekanismeja, joista säädetään nykyisessä tai tulevassa lainsäädännössä, komission päätös 2010/477/EU (15) ja komission Meriosaaminen 2020 -aloite mukaan luettuina.

(19)

Merten aluesuunnittelun tärkeimpänä tarkoituksena on edistää kestävää kehitystä ja osoittaa merialueiden käyttö erilaisiin merellisiin tarkoituksiin sekä hallita alueiden käyttötarkoituksia ja niitä koskevia ristiriitoja merialueilla. Merten aluesuunnittelulla pyritään myös määrittelemään ja rohkaisemaan useaa eri käyttötarkoitusta asiaan liittyvän kansallisen politiikan ja lainsäädännön mukaisesti. Jotta tähän voidaan päästä, jäsenvaltioiden on tarpeen ainakin varmistaa, että suunnitteluprosessissa tai -prosesseissa laaditaan kattava suunnitelma, jossa määritellään merialueiden eri käyttötarkoitukset ja otetaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat pitkän aikavälin muutokset.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi kuultava asianomaisia jäsenvaltioita ja sovitettava suunnitelmiaan yhteen niiden kanssa sekä tehtävä yhteistyötä asianomaisella merialueella kolmansien maiden viranomaisten kanssa kyseessä oleville jäsenvaltioille ja kolmansille maille unionin tai kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti kuuluvien oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden ja lähialueilla olevien kolmansien maiden välinen toimiva rajatylittävä yhteistyö edellyttää, että kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset on määritetty. Jäsenvaltioiden on näin ollen tarpeen nimetä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen vastaamaan tämän direktiivin täytäntöönpanosta. Eri merialueet, niiden osa-alueet ja rannikkoalueet poikkeavat toisistaan merkittävästi, joten tässä direktiivissä ei ole tarkoituksenmukaista säätää yksityiskohtaisesti siitä, millaisia tällaisten yhteistyömekanismien olisi oltava.

(21)

Merialueiden hallinnointi on monitahoista, ja siinä on mukana eri hallintotasojen viranomaisia, talouden toimijoita ja muita sidosryhmiä. Jotta kestävää kehitystä voidaan edistää tehokkaasti, on keskeistä, että sidosryhmiä, viranomaisia ja yleisöä kuullaan tässä direktiivissä tarkoitettujen merten aluesuunnitelmien laadinnan asianmukaisessa vaiheessa ja asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti. Hyvä esimerkki julkista kuulemista koskevista säännöksistä on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY (16) 2 artiklan 2 kohdassa.

(22)

Jäsenvaltiot voivat merten aluesuunnitelmien kautta vähentää muun asiaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Merten aluesuunnitelmien aikataulujen olisi tämän vuoksi oltava mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaiset niiden aikataulujen kanssa, joista säädetään muussa asiaan kuuluvassa lainsäädännössä, erityisesti seuraavissa: direktiivi 2009/28/EY, jossa edellytetään, että uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2020 on vähintään 20 prosenttia, ja jossa mainitaan lupa-, todistus- ja suunnittelumenettelyjen, aluesuunnittelu mukaan luettuna, yhteensovittaminen tärkeänä tekijänä uusiutuvista lähteistä saatavaa energiaa koskevien unionin tavoitteiden saavuttamisessa; direktiivi 2008/56/EY ja päätöksen 2010/477/EU liitteessä olevan A osan 6 kohta, joissa edellytetään jäsenvaltioiden toteuttavan tarvittavat toimenpiteet meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja yksilöidään merten aluesuunnittelu välineeksi, jolla tuetaan ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan soveltamista ihmisen toiminnan hallintaan ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi; päätös N:o 884/2004/EY, jossa edellytetään, että vuoteen 2020 mennessä perustetaan Euroopan laajuinen liikenneverkko liittämällä toisiinsa Euroopan maa-, meri- ja ilmaliikenteen infrastruktuuriverkot.

(23)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/42/EY (17) otetaan käyttöön ympäristövaikutusten arviointi, joka on tärkeä väline, jolla ympäristönäkökohdat sisällytetään suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun ja hyväksymiseen. Jos merten aluesuunnitelmilla on todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia ympäristöön, niihin sovelletaan direktiiviä 2001/42/EY. Jos merten aluesuunnitelmiin sisältyy Natura 2000 -alueita, tällaiset ympäristövaikutusten arvioinnit voidaan päällekkäisyyksien välttämiseksi yhdistää direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan vaatimuksiin.

(24)

Jotta voidaan varmistaa, että merten aluesuunnitelmat perustuvat luotettaviin tietoihin ja jotta voidaan välttää hallinnollista taakan lisääntymistä, on olennaista, että jäsenvaltiot hyödyntävät parhaita käytettävissä olevia tietoja rohkaisemalla asiaankuuluvia sidosryhmiä jakamaan tietoja ja käyttämällä olemassa olevia tiedonkeruumekanismeja ja -välineitä, kuten niitä, jotka on kehitetty Meriosaaminen 2020 -aloitteen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY (18) yhteydessä.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava jäljennökset merten aluesuunnitelmistaan ja niiden ajan tasalle saattamisista komissiolle, jotta tämä voi seurata tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Komissio käyttää jäsenvaltioiden toimittamia ja muita unionin lainsäädännön nojalla saatavilla olevia olemassa olevia tietoja tiedottaakseen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä.

(26)

On olennaisen tärkeää saattaa tämä direktiivi oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, koska unioni on hyväksynyt useita poliittisia aloitteita, jotka on määrä toteuttaa vuoteen 2020 mennessä ja joita pyritään tukemaan ja täydentämään tällä direktiivillä.

(27)

Olisi suhteetonta ja tarpeetonta velvoittaa vailla meriyhteyttä olevaa jäsenvaltiota saattamaan tämä direktiivi osaksi lainsäädäntöään ja panemaan se täytäntöön. Tämän vuoksi tällaiset jäsenvaltiot olisi vapautettava velvoitteesta saattaa tämä direktiivi osaksi lainsäädäntöään ja panemaan se täytäntöön,