3 artikla Määritelmät

1) ’vieraslajilla’ eläimen, kasvin, sienen tai mikro-organismin lajin, alalajin tai sitä alemman taksonin elävää yksilöä, joka tuodaan sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle, mukaan lukien sen mikä tahansa osa, sukusolut, siemenet, munat tai lisääntymisyksiköt sekä mitkä tahansa hybridit, lajikkeet tai rodut, jotka saattavat selviytyä ja myöhemmin lisääntyä;

2) ’haitallisella vieraslajilla’ vieraslajia, jonka tuonnin tai leviämisen on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä ekosysteemipalveluja tai vaikuttavan niihin haitallisesti;

3) ’unionin kannalta merkityksellisellä haitallisella vieraslajilla’ haitallista vieraslajia, jonka haittavaikutukset on arvioitu niin merkittäviksi, että ne edellyttävät yhteistä toimintaa unionin tasolla 4 artiklan 3 kohdan nojalla;

4) ’jäsenvaltion kannalta merkityksellisellä haitallisella vieraslajilla’ haitallista vieraslajia, joka ei ole unionin kannalta merkityksellinen haitallinen vieraslaji ja jonka osalta jäsenvaltio katsoo tieteellisen näytön perusteella, että sen ympäristöön päästämisen ja leviämisen aiheuttamilla haittavaikutuksilla, vaikka niitä ei olisi täysin varmistettu, on merkitystä asianomaisen jäsenvaltion alueelle tai sen osalle ja että se edellyttää toimia tuon jäsenvaltion tasolla;

5) ’luonnon monimuotoisuudella’ kaikkiin, muun muassa maan, meren ja muiden vesien ekosysteemeihin tai ekologisiin kokonaisuuksiin kuuluvien elävien eliöiden vaihtelevuutta; tähän sisältyy myös lajin sisäinen ja lajien välinen sekä ekosysteemien monimuotoisuus;

6) ’ekosysteemipalveluilla’ ekosysteemien suoraa ja välillistä panosta ihmisten hyvinvointiin;

7) ’tuonnilla’ lajin siirtymistä ihmisen toiminnan seurauksena sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle;

8) ’tutkimustoiminnalla’ kuvailevaa tai kokeellista työtä, joka suoritetaan säännellyissä oloissa uusien tieteellisten tutkimustulosten saamiseksi tai uusien tuotteiden kehittämiseksi, mukaan lukien alustavat vaiheet haitallisten vieraslajien muiden geneettisten ominaisuuksien kuin lajin haitalliseksi tekevien ominaisuuksien tunnistamiseksi, kuvaamiseksi ja eristämiseksi, mutta vain siinä määrin kuin tämä on ehdottoman tarpeen kyseisten ominaisuuksien käyttämiseksi muiden kuin haitallisten lajien jalostamisessa;

9) ’suljetulla säilöllä’ organismin pitämistä suljetuissa tiloissa, joista sen ei ole mahdollista karata tai levitä;

10) ’ex situ -suojelulla’ luonnon monimuotoisuuden osien suojelua niiden luonnonmukaisen elinympäristön ulkopuolella;

11) ’väylillä’ haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen reittejä ja mekanismeja;

12) ’varhaisella havaitsemisella’ haitallisen vieraslajin yhden tai useamman yksilön esiintymisen toteamista ympäristössä ennen kuin kyseinen haitallinen vieraslaji on levinnyt laajalle;

13) ’hävittämisellä’ haitallisen vieraslajin kannan täydellistä ja pysyvää poistamista tappavin tai ei-tappavin keinoin;

14) ’kannan säätelyllä’ tappavia tai ei-tappavia toimia, joita kohdistetaan haitallisen vieraslajin kantaan, samalla kun vaikutusten kohdistuminen muihin kuin kohteena oleviin lajeihin ja niiden elinympäristöihin saatetaan mahdollisimman vähäisiksi, yksilöiden lukumäärän pitämiseksi mahdollisimman pienenä, jotta – vaikka lajia ei kyetäkään hävittämään – sen invaasiokyky ja haittavaikutukset, joita se aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle, siihen liittyville ekosysteemipalveluille, ihmisten terveydelle tai taloudelle, voidaan saattaa mahdollisimman vähäisiksi;

15) ’leviämisen rajoittamisella’ mitä hyvänsä tointa, jonka tarkoituksena on luoda esteitä, joilla saadaan mahdollisimman pieneksi riski, että haitallisen vieraslajin kanta levittäytyy ja leviää invaasioalueen ulkopuolelle;

16) ’laajalle levinneellä’ haitallista vieraslajia, jonka kanta on jo ohittanut kotiutumisvaiheen, joka on itseään ylläpitävä ja joka on levinnyt ja asettautunut suureen osaan mahdollisesta levinneisyysalueesta, jolla se voi selviytyä ja lisääntyä;

17) ’hallinnalla’ mitä tahansa tappavia tai ei-tappavia toimia, joiden tarkoituksena on haitallisen vieraslajin kannan hävittäminen, kannan säätely tai leviämisen rajoittaminen, samalla kun vaikutusten kohdistuminen muihin kuin kohteena oleviin lajeihin ja niiden elinympäristöihin saatetaan mahdollisimman vähäisiksi.