10 artikla Hätäsuunnitelmien sisältö

käytettävä perustana 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kriisitasoja;

määriteltävä maakaasualan yritysten, tarvittaessa sähkön siirtoverkonhaltijoiden ja kaasua käyttävien teollisuusasiakkaiden, asiaankuuluvat sähköntuottajat mukaan luettuina, asema ja vastuut ottamalla huomioon, missä määrin kaasun toimitushäiriö vaikuttaa niihin, sekä niiden vuorovaikutus toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa kullakin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kriisitasolla;

määriteltävä toimivaltaisten viranomaisten sekä sellaisten muiden elinten asema ja vastuut, joille on siirretty 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin tehtäviä kullakin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kriisitasolla;

varmistettava, että maakaasuyhtiöille ja kaasua käyttäville teollisuusasiakkaille, myös asiaankuuluville sähköntuottajille, annetaan riittävät mahdollisuudet reagoida 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kriisitasoihin;

määritettävä tarvittaessa toteutettavat toimenpiteet ja toimet, joiden avulla lievennetään kaasun toimitushäiriön mahdollisia vaikutuksia kaukolämpöön ja kaasun avulla tuotetun sähkön toimitukseen, mukaan lukien tarvittaessa tarkastellen kokonaisvaltaisesti energiajärjestelmien toimintaa sähkö- ja kaasualalla;

vahvistettava yksityiskohtaiset menettelyt ja toimenpiteet, joita noudatetaan 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla kriisitasoilla, mukaan lukien kutakin tasoa vastaavat tiedonkulkusäännöt;

nimettävä kriisijohtaja ja määriteltävä sen tehtävät;

määritettävä markkinapohjaisten toimenpiteiden käyttö tilanteen hallitsemiseksi hälytystasolla ja vaikutusten lieventämiseksi hätätilatasolla;

määritettävä muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden suunniteltu tai kaavailtu käyttö hätätilatasolla sekä esitettävä arvio siitä, missä määrin tällaisten muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden käyttö on tarpeen kriisistä selviämiseksi. On arvioitava muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden vaikutukset ja määritettävä niiden toteuttamisessa käytettävät menettelyt. Muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä on käytettävä vain, jos pelkillä markkinapohjaisilla mekanismeilla ei enää voida varmistaa toimituksia erityisesti suojatuille asiakkaille, tai 13 artiklan soveltamiseen;

kuvattava muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla kriisitasoilla käytettävät mekanismit ja tietojenvaihtojärjestelyt toimivaltaisten viranomaisten välillä;

eriteltävä maakaasualan yrityksille ja tarpeen mukaan sähköalan yrityksille asetetut raportointivelvollisuudet hälytys- ja hätätilatasoilla;

kuvattava nykyiset tekniset tai oikeudelliset järjestelyt, joilla estetään asiakkaiden, jotka on liitetty kaasun toimitus- tai siirtoverkkoon mutta jotka eivät ole suojattuja asiakkaita, tarpeeton kaasunkulutus;

kuvattava tekniset, oikeudelliset ja rahoitukseen liittyvät järjestelyt, joiden avulla sovelletaan 13 artiklassa säädettyjä yhteisvastuuvelvoitteita;

arvioitava kaasumäärät, jotka yhteisvastuumekanismin nojalla suojatut asiakkaat voisivat kuluttaa siten, että katetaan vähintään 6 artiklan 1 kohdassa kuvatut tilanteet;

laadittava luettelo ennalta määritellyistä toimista kaasun asettamiseksi saataville hätätilanteessa, mukaan luettuina tällaisiin toimiin osallistuvien tahojen keskinäiset kaupalliset sopimukset ja tarvittaessa maakaasualan yrityksille tarkoitetut korvausmekanismit ottamalla asiaankuuluvasti huomioon arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus. Tällaisiin toimiin voi liittyä rajatylittäviä sopimuksia jäsenvaltioiden ja/tai maakaasuyhtiöiden välillä.