8 artikla Vähittäistason lisämaksujen poikkeuksellinen soveltaminen säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen ja vaihtoehtoisten hintojen tarjoaminen

1.   Jos verkkovierailuoperaattori soveltaa säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen lisämaksua kohtuullisen käytön politiikan mukaisten rajojen ylittävältä osalta, sen on täytettävä seuraavat edellytykset ilman arvonlisäveroa, sanotun vaikuttamatta kolmannen alakohdan soveltamiseen:

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan osalta, jos komissio direktiivin (EU) 2018/1972 75 artiklan 1 kohdan nojalla annettua delegoitua säädöstä tarkasteltuaan päättää, että unionin yhteisen puheliikenteen terminointimaksun vahvistaminen ei ole enää tarpeen, ja päättää olla määräämättä yhteistä matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksua, säänneltyihin vastaanotettuihin verkkovierailupuheluihin sovellettava mahdollinen lisämaksu ei saa ylittää maksua, joka on vahvistettu viimeisimmässä mainitun direktiivin 75 artiklan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä.

Verkkovierailuoperaattorit eivät saa soveltaa lisämaksua vastaanotettuihin säänneltyihin verkkovierailutekstiviesteihin tai verkkovierailun aikana vastaanotettuihin äänipostiviesteihin. Tämä ei vaikuta muihin sovellettaviin maksuihin, kuten tällaisten viestien kuuntelusta perittäviin maksuihin.

Verkkovierailuoperaattoreiden on laskutettava soitetuista ja vastaanotetuista verkkovierailupuheluista sekuntikohtaisesti. Verkkovierailuoperaattorit voivat soveltaa soitettuihin puheluihin enintään 30 sekunnin pituista vähimmäislaskutusaikaa. Verkkovierailuoperaattoreiden on laskutettava asiakkaitaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjoamisesta kilotavukohtaisesti, lukuun ottamatta multimediaviestejä, joista voidaan laskuttaa yksikkökohtaisesti. Tällaisessa tapauksessa vähittäishinta, jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan tämän verkkovierailun aikana lähettämästä tai vastaanottamasta multimediaviestistä, ei saa ylittää ensimmäisessä alakohdassa säännellylle verkkovierailudatapalvelulle asetettua vähittäistason enimmäishintaa.

2.   Verkkovierailuoperaattorit voivat tarjota ja verkkovierailuasiakkaat voivat nimenomaisesti valita muun kuin 4, 5 ja 6 artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetun verkkovierailuhinnan, jolloin verkkovierailuasiakkaat hyötyvät eri hinnastosta säännellyille verkkovierailupalveluille kuin siitä, jota sovellettaisiin, ellei kyseistä valintaa olisi tehty. Verkkovierailuoperaattorin on muistutettava kyseisiä verkkovierailuasiakkaita siitä, mitä verkkovierailuetuja he tässä tapauksessa menettävät.

Verkkovierailuoperaattoreiden on sovellettava 4 ja 5 artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettua hintaa automaattisesti kaikkiin nykyisiin ja uusiin verkkovierailuasiakkaisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Verkkovierailuasiakas voi milloin tahansa pyytää 4, 5 ja 6 artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettuun hintaan siirtymistä tai siitä luopumista. Kun verkkovierailuasiakkaat nimenomaisesti valitsevat luopumisen 4, 5 ja 6 artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetusta hinnasta tai takaisin siihen siirtymisen, vaihto on toteutettava maksutta yhden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, eikä siihen saa sisältyä ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät liittymäsopimusten muihin osiin kuin verkkovierailuihin. Verkkovierailuoperaattorit voivat viivästyttää vaihdon voimaantuloa, kunnes aiempi verkkovierailuhinnasto on ollut voimassa tietyn vähimmäisjakson, joka saa olla enintään kaksi kuukautta.

3.   Rajoittamatta direktiivin (EU) 2018/1972 III osan III osaston soveltamista verkkovierailuoperaattoreiden on varmistettava, että vähittäissopimuksessa, johon sisältyy minkä tahansa tyyppinen säännelty vähittäistason verkkovierailupalvelu, täsmennetään kyseisen säännellyn vähittäistason verkkovierailupalvelun ominaisuudet, mukaan lukien erityisesti:

4.   Verkkovierailuoperaattoreiden on varmistettava, että vähittäissopimuksessa, johon sisältyy minkä tahansa tyyppisiä säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja, annetaan tietoa palvelutyypeistä, joista voidaan periä korkeampia maksuja verkkovierailun yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2018/1972 97 artiklan soveltamista.

5.   Verkkovierailuoperaattoreiden on julkaistava 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Lisäksi verkkovierailuoperaattoreiden on julkaistava tietoa syistä, joiden vuoksi verkkovierailupalvelua mahdollisesti tarjotaan kotimaassa tarjottavia ehtoja vähemmän edullisin ehdoin. Näihin tietoihin on sisällyttävä tekijät, jotka voivat vaikuttaa verkkovierailuasiakkaan tilaaman verkkovierailupalvelun laatuun, kuten verkkovierailuasiakkaan vierailujäsenvaltiossa käytettävissä olevat verkkosukupolvet ja -teknologiat.

6.   Tämän artiklan johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi BERECin on sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa päivitettävä vähittäistason verkkovierailuja koskevat suuntaviivansa, erityisesti tämän artiklan sekä 13, 14 ja 15 artiklassa tarkoitettujen avoimuustoimenpiteiden täytäntöönpanon osalta, viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2023.