17 artikla Valvonta ja täytäntöönpano

1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten ja tapauksen mukaan muiden toimivaltaisten viranomaisten on seurattava ja valvottava tämän asetuksen noudattamista omalla alueellaan.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on tiiviisti seurattava ja valvottava 5 ja 6 artiklaa hyödyntäviä verkkovierailuoperaattoreita.

Muiden toimivaltaisten viranomaisten on tapauksen mukaan seurattava ja valvottava, että operaattorit noudattavat niitä tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita, jotka ovat merkityksellisiä kyseisille viranomaisille kansallisessa laissa, jolla saatetaan direktiivi (EU) 2018/1972 osaksi kansallisista lainsäädäntöä, annettujen valtuuksien käyttämisen kannalta.

2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten ja tapauksen mukaan muiden toimivaltaisten viranomaisten sekä BERECin on asetettava yleisesti saataville ajantasaiset tiedot tämän asetuksen ja erityisesti sen 4, 5 ja 6 artiklan sekä 8–11 artiklan soveltamisesta siten, että asianosaiset saavat tiedot käyttöönsä helposti.

3.   Kansallisten sääntelyviranomaisten ja tapauksen mukaan muiden toimivaltaisten viranomaisten on oman toimivaltansa mukaisesti 21 artiklassa tarkoitetun uudelleentarkastelun valmistelemiseksi valvottava verkkovierailuasiakkailta äänipuhelu- ja datapalvelujen sekä tekstiviesti- ja multimediaviestipalvelujen tarjoamisesta perittävien tukku- ja vähittäishintojen kehitystä, myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja tapauksen mukaan muiden toimivaltaisten viranomaisten on myös tarkkailtava tahatonta verkkovierailua naapurijäsenvaltioiden raja-alueilla ja valvottava sitä, käytetäänkö liikenteen ohjaustekniikkaa asiakkaan edun vastaisella tavalla.

Kansallisten sääntelyviranomaisten ja tapauksen mukaan muiden toimivaltaisten viranomaisten on valvottava tahatonta verkkovierailua ja kerättävä siitä tietoja sekä toteutettava aiheelliset toimenpiteet.

4.   Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja tapauksen mukaan muilla toimivaltaisilla viranomaisilla on toimivalta vaatia tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden alaisilta yrityksiltä kaikki tämän asetuksen täytäntöönpanon ja sen valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot. Asianomaisten yritysten on pyynnöstä toimitettava tällaiset tiedot viipymättä kansallisen sääntelyviranomaisen ja tapauksen mukaan muiden toimivaltaisten viranomaisten edellyttämässä määräajassa ja sen tai niiden vaatimalla tarkkuudella.

5.   Jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo tai muut toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että tiedot ovat liikesalaisuuksien luottamuksellisuutta koskevien unionin ja kansallisten sääntöjen mukaisesti luottamuksellisia, komissio, BEREC ja muut asianomaiset kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset turvaavat tällaisen luottamuksellisuuden. Liikesalaisuuksien luottamuksellisuus ei saa estää tietojen oikea-aikaista jakamista kansallisen sääntelyviranomaisen tai muiden toimivaltaisten viranomaisten, komission, BERECin ja muiden asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten välillä tämän asetuksen soveltamisen tarkastelua, seurantaa ja valvontaa varten.

6.   Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava valtuudet ryhtyä toimiin omasta aloitteestaan tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten tai direktiivin (EU) 2018/1972 61 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa muiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa käytettävä mainitun direktiivin 61 artiklan mukaisia valtuuksiaan varmistaakseen asianmukaisen käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen, jotta verkkovierailupalvelujen päästä päähän -liitettävyys ja yhteentoimivuus voidaan taata, esimerkiksi jos asiakkaat eivät pysty vaihtamaan säänneltyjä verkkovierailutekstiviestejä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan maanpäällisen yleisen matkaviestinverkon asiakkaiden kanssa, koska näiden viestien toimittamisen mahdollistavaa tukkutason verkkovierailusopimusta ei ole olemassa.

7.   Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa tai tapauksen mukaan muut toimivaltaiset viranomaiset toteavat käyttäessään kansalliseen lakiin, jolla saatetaan direktiivi (EU) 2018/1972 osaksi kansallista lainsäädäntöä, perustuvia valtuuksiaan, että tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita on rikottu, sillä tai niillä on valtuudet vaatia tällaisen rikkomisen välitöntä lopettamista.