+22 artikla Tiedottaminen ja tietoisuuden lisääminen
---+22 artikla 1.
---+22 artikla 2.
---+22 artikla 3.
---+22 artikla 4.
---+22 artikla 5.
---+22 artikla 6.
---+22 artikla 7.
---+22 artikla 8.
---+22 artikla 9.
---+22 artikla 10.

22 artikla Tiedottaminen ja tietoisuuden lisääminen

1. Yleiskatsaus

,
22 artikla 1.
Jäsenvaltioiden on tarvittaessa yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa varmistettava, että saatavilla olevia energiatehokkuuden parannustoimenpiteitä, yksittäisiä toimia sekä taloudellisia ja oikeudellisia kehyksiä koskevat tiedot ovat avoimia ja saatavilla ja että niitä levitetään laajalti kaikille asiaankuuluville markkinatoimijoille, kuten loppuasiakkaille, loppukäyttäjille, kuluttajajärjestöille, kansalaisyhteiskunnan edustajille, uusiutuvan energian yhteisöille, kansalaisten energiayhteisöille, paikallis- ja alueviranomaisille, energiavirastoille, sosiaalipalvelujen tarjoajille, rakentajille, arkkitehdeille, insinööreille, ympäristö- ja energia-auditoijille ja direktiivin 2010/31/EU 2 artiklan 9 alakohdassa määriteltyjen rakennusosien asentajille.
22 artikla 2.
Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet loppuasiakkaiden ja loppukäyttäjien tehokkaan energiankäytön edistämiseksi ja helpottamiseksi. Kyseisten toimenpiteiden on oltava osa kansallista strategiaa, kuten asetuksen (EU) 2018/1999 nojalla toimitettua yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa tai direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti määriteltyä pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaa.

Tämän artiklan soveltamiseksi kyseisiin toimenpiteisiin on sisällyttävä välineet ja menettelyt, joilla edistetään käyttäytymisen muutosta, kuten

a) 

verokannustimet;

b) 

rahoituksen, arvoseteleiden, avustusten tai tukien saanti;

c) 

julkisesti tuettujen energian kulutuksen arviointien ja kohdennettujen neuvontapalvelujen ja tuen saatavuus kotitalousasiakkaille, erityisesti energiaköyhyydestä kärsiville ihmisille, heikossa asemassa oleville asiakkaille ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuville ihmisille;

d) 

kohdennetut neuvontapalvelut pk-yrityksille ja mikroyrityksille;

e) 

tiedotus esteettömässä muodossa vammaisille;

f) 

esimerkkihankkeet;

g) 

toiminta työpaikoilla;

h) 

koulutustoimet;

i) 

digitaaliset välineet;

j) 

osallistamisstrategiat.
22 artikla 3.

Tämän artiklan soveltamiseksi 2 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin on sisällyttävä tukikehyksen perustaminen 1 kohdassa mainittujen kaltaisille markkinatoimijoille ja erityisesti

a) 

keskitettyjen asiointipisteiden tai vastaavien mekanismien perustaminen energiatehokkuutta koskevan teknisen, hallinnollisen ja taloudellisen neuvonnan ja avun antamiseksi, muun muassa kotitalouksien energiatarkastuksista, rakennusten energiakorjauksista, vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien korvaamista nykyaikaisilla ja tehokkaammilla laitteilla koskevista tiedoista ja uusiutuvan energian käyttöönotosta ja energian varastoinnista rakennuksissa, loppuasiakkaille ja loppukäyttäjille, erityisesti kotitalouksille ja pienille muille kuin kotitalouskäyttäjille, myös pk-yrityksille ja mikroyrityksille;

b) 

yhteistyö sellaisten yksityisten toimijoiden kanssa, jotka tarjoavat palveluja, kuten energiakatselmuksia ja energiankulutuksen arviointeja, rahoitusratkaisuja ja energiakorjausten toteuttamista;

c) 

tiedottaminen kustannustehokkaista ja helposti toteutettavista muutoksista energiankäytössä;

d) 

tietojen levittäminen energiatehokkuustoimenpiteistä ja rahoitusvälineistä;

e) 

keskitettyjen palvelupisteiden tarjoaminen, jotta loppuasiakkaille ja loppukäyttäjille voidaan antaa kaikki tarvittavat tiedot heidän oikeuksistaan, voimassa olevasta lainsäädännöstä ja riitatilanteessa käytettävistä riitojenratkaisumenettelyistä. Tällaiset keskitetyt palvelupisteet voidaan sijoittaa yleisten kuluttajaneuvontapisteiden yhteyteen.
22 artikla 4.

Tämän artiklan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa yksityisten sidosryhmien kanssa perustettava erityisiä keskitettyjä asiointipisteitä tai vastaavia mekanismeja energiatehokkuutta koskevan teknisen, hallinnollisen ja taloudellisen neuvonnan antamiseksi. Kyseisten mekanismien on

a) 

annettava neuvoja ja virtaviivaistettua tietoa teknisistä ja taloudellisista mahdollisuuksista ja ratkaisuista kotitalouksille, pk-yrityksille, mikroyrityksille ja julkisille elimille;

b) 

tarjottava kokonaisvaltaista tukea kaikille kotitalouksille keskittyen erityisesti energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin ja energiatehokkuudeltaan heikoimpiin rakennuksiin sekä akkreditoiduille yrityksille ja asentajille, jotka tarjoavat eri asuntotyyppeihin ja maantieteelliseen soveltamisalaan mukautettuja jälkiasennuspalveluja, ja tarjottava tukea jälkiasennushankkeen eri vaiheissa, myös unionin säädöksessä mahdollisesti säädetyn energiatehokkuutta koskevan vähimmäisvaatimuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi;

c) 

antaa energiankulutuskäyttäytymistä koskevia neuvoja.
22 artikla 5.

Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen erityisten keskitettyjen asiointipisteiden on tarvittaessa

a) 

annettava tietoa pätevistä energiatehokkuusalan ammattilaisista;

b) 

kerättävä eri luokitusten mukaisesti koottuja tietoja energiatehokkuushankkeista, jakaa kokemuksia ja asettaa ne julkisesti saataville;

c) 

yhdistettävä markkinatoimijat ja mahdolliset hankkeet, erityisesti pienimuotoisemmat paikalliset hankkeet.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan soveltamiseksi komissio avustaa jäsenvaltioita helpottaakseen parhaiden käytäntöjen jakamista ja tehostaakseen niitä koskevaa rajatylittävää yhteistyötä.
22 artikla 6.
Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen keskitettyjen asiointipisteiden on tarjottava erityisiä palveluja energiaköyhyydestä kärsiville ihmisille, heikossa asemassa oleville asiakkaille ja pienituloisissa kotitalouksissa asuville ihmisille.

Komissio antaa jäsenvaltioille ohjeet kyseisten keskitettyjen asiointipisteiden kehittämiseksi yhdenmukaistetun lähestymistavan luomiseksi kaikkialla unionissa. Ohjeilla on edistettävä julkisten elinten, energiavirastojen ja yhteisölähtöisten aloitteiden välistä yhteistyötä.
22 artikla 7.
Jäsenvaltioiden on luotava asianmukaiset edellytykset, jotta markkinatoimijat voivat tarjota loppukuluttajille, mukaan lukien energiaköyhyydestä kärsivät ihmiset, heikossa asemassa olevat asiakkaat ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvat henkilöt, sekä pk- ja mikroyritykset, riittävää ja kohdennettua tiedotusta ja neuvontaa energiatehokkuudesta.
22 artikla 8.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla, loppukäyttäjillä, energiaköyhyydestä kärsivillä ihmisillä, heikossa asemassa olevilla asiakkailla ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvilla henkilöillä on käytettävissään yksinkertaiset, oikeudenmukaiset, avoimet, riippumattomat, tehokkaat ja toimivat tuomioistuinten ulkopuoliset menettelyt tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien riitojen ratkaisemiseksi riippumattoman mekanismin, kuten energia-asioiden oikeusasiamiehen tai kuluttajansuojaelimen tai sääntelyviranomaisen, avulla. Jos loppuasiakas on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU ( 11 ) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritelty kuluttaja, tällaisten tuomioistuinten ulkopuolisten riitojenratkaisumenettelyjen on täytettävä mainitussa direktiivissä vahvistetut vaatimukset. Tätä tarkoitusta varten voidaan käyttää jäsenvaltioissa jo olemassa olevia tuomioistuinten ulkopuolisia riitojenratkaisumenettelyjä edellyttäen, että ne ovat yhtä tehokkaita.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että vaihtoehtoiset riitojenratkaisuelimet tekevät yhteistyötä tarjotakseen yksinkertaiset, oikeudenmukaiset, avoimet, riippumattomat, tehokkaat ja toimivat tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt riidoissa, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan tuotteeseen tai palveluun liittyviä tai yhdistettyjä tuotteita tai palveluja.

Yritysten osallistuminen kotitalousasiakkaiden osalta tuomioistuinten ulkopuolisiin riitojenratkaisumenettelyihin on pakollista, ellei jäsenvaltio osoita komissiolle, että muut menettelyt ovat yhtä tehokkaita.
22 artikla 9.
Sanotun rajoittamatta jäsenvaltioiden omaisuus- ja vuokralainsäädännön perusperiaatteita, jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeellisia toimenpiteitä energiatehokkuuden sääntelyllisten ja muiden esteiden poistamiseksi, liittyen ristiriitaisiin kannustimiin rakennuksen tai rakennuksen osan omistajien ja vuokralaisten välillä tai sen omistajien kesken; toimenpiteillä olisi pyrittävä varmistamaan, etteivät kyseiset osapuolet jätä tekemättä energiatehokkuutta parantavia investointeja, jotka he olisivat muutoin tehneet, siitä syystä, etteivät he saa niistä täyttä yksilökohtaista hyötyä, tai siksi, ettei ole olemassa sääntöjä kustannusten ja hyötyjen jakamisesta osapuolten kesken.

Tällaisten esteiden poistamiseen tähtääviin toimenpiteisiin voi sisältyä kannustimien tarjoamista, oikeudellisten säännösten tai hallinnollisten määräysten kumoamista tai muuttamista, suuntaviivojen ja tulkitsevien tiedonantojen antamista, hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista, mukaan lukien usean omistajan kiinteistöjen päätöksentekomenettelyjä sääntelevät kansalliset säännöt ja toimenpiteet, sekä mahdollisuus kääntyä kolmannen osapuolen rahoitusratkaisujen puoleen. Toimenpiteet voidaan yhdistää energiatehokkuutta koskevan koulutuksen ja erityisen tiedotuksen ja teknisen avun tarjoamiseen 1 kohdassa mainittujen kaltaisille markkinatoimijoille.

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä tukeakseen monenvälistä vuoropuhelua asiaankuuluvien kumppaneiden, kuten paikallis- ja alueviranomaisten, työmarkkinaosapuolten, omistajien ja vuokralaisten järjestöjen, kuluttajajärjestöjen, energian jakelijoiden tai energian vähittäismyyntiyritysten, energiapalveluyritysten, uusiutuvan energian yhteisöjen, kansalaisten energiayhteisöjen, viranomaisten ja virastojen keskuudessa tavoitteena esittää ehdotuksia yhteisesti hyväksytyistä toimenpiteistä, kannustimista ja suuntaviivoista, jotka liittyvät ristiriitaisiin kannustimiin rakennuksen tai rakennuksen osan omistajien ja vuokralaisten välillä tai sen omistajien kesken.

Kunkin jäsenvaltion on raportoitava tällaisista esteistä ja toteutetuista toimenpiteistä direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan ja asetuksen (EU) 2018/1999 nojalla laaditussa pitkän aikavälin peruskorjausstrategiassaan.
22 artikla 10.
Komissio rohkaisee jäsenvaltioita vaihtamaan keskenään tietoja hyvistä energiatehokkuuskäytännöistä ja menetelmistä ja tarjoamaan teknistä apua ristiriitaisten kannustimien lieventämiseksi ja jakamaan niitä laajasti.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit
  • Builddate: 05.08.2026 00:00:00 -Doknr: CELEX:32023L1791
  • EULAW -

    EN: Legal acts of the European Union from EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © European Union. Re-use is authorised by Decision 2011/833/EU, provided the source is acknowledged; the consolidated texts are licensed under CC BY 4.0 (EUR-Lex legal notice). Divided into sections and converted into the GRCA format, the wording unchanged. Only the legislation published in the Official Journal of the European Union is deemed authentic.

    DE: Rechtsakte der Europäischen Union aus EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © Europäische Union. Weiterverwendung nach Beschluss 2011/833/EU mit Quellenangabe gestattet; die konsolidierten Fassungen stehen unter CC BY 4.0 (Rechtlicher Hinweis von EUR-Lex). In Abschnitte aufgeteilt und in das GRCA-Format umgewandelt, der Wortlaut unverändert. Verbindlich sind allein die im Amtsblatt der Europäischen Union veröffentlichten Rechtsakte.