3 artikla Määritelmät

’unionin lentoasemalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/12/EY ( 1 ) 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä lentoasemaa, jolla matkustajamäärä oli yli 800 000 matkustajaa tai jolla rahtiliikennettä oli yli 100 000 tonnia edellisellä raportointikaudella ja joka ei sijaitse jollakin SEUT 349 artiklassa luetelluista syrjäisimmistä alueista;

’unionin lentoaseman pitäjällä’ unionin lentoaseman ollessa kyseessä direktiivin 2009/12/EY ( 2 ) 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyä lentoaseman pitäjää tai, jos asianomainen jäsenvaltio on varannut polttoaineen jakelujärjestelmien keskitettyjen infrastruktuurien hallinnoinnin jollekin muulle taholle direktiivin 96/67/EY 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kyseistä muuta tahoa;

’ilma-aluksen käyttäjällä’ henkilöä, joka liikennöi edellisellä raportointikaudella vähintään 500:aa unionin lentoasemilta lähtevää, matkustajia kuljettavaa kaupallista ilmakuljetuslentoa tai 52:ta unionin lentoasemilta lähtevää, pelkästään rahtia kuljettavaa kaupallista ilmakuljetuslentoa, tai, jos tätä henkilöä ei voida tunnistaa, kyseisen ilma-aluksen omistajaa;

’kaupallisella ilmakuljetuslennolla’ lentoa, joka liikennöidään matkustajien, rahdin tai postin kuljettamiseksi korvausta tai vuokraa vastaan, mukaan lukien kaupallisiin tarkoituksiin liikennöityä liikelentoa;

’reitillä’ lentomatkaa, jolla on tietty lähtöpaikka ja määräpaikka;

’lentopolttoaineella’ ilma-aluksessa suoraan käytettäväksi valmistettua drop-in-polttoainetta;

’kestävillä lentopolttoaineilla’ lentopolttoaineita, jotka ovat joko

’lentoliikenteen biopolttoaineilla’ lentopolttoaineita, jotka ovat joko

’kierrätetyillä hiilipitoisilla lentopolttoaineilla’ lentopolttoaineita, jotka ovat direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 35 alakohdassa määriteltyjä kierrätettyjä hiilipolttoaineita, jotka täyttävät kyseisen direktiivin 29 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun elinkaaripäästöjen vähennyskynnyksen ja jotka on sertifioitu kyseisen direktiivin 30 artiklan mukaisesti;

’erällä’ kestävien lentopolttoaineiden määrää, joka voidaan tunnistaa numerolla ja joka voidaan jäljittää;

’elinkaaripäästöillä’ kestävien lentopolttoaineiden hiilidioksidiekvivalenttipäästöjä, joissa otetaan huomioon direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 5 kohdan tai 31 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksyttyjen tai asiaa koskevassa unionin oikeudessa vahvistettujen menetelmien mukaisesti lasketut ja hiilidioksidiekvivalentteina ilmaistut päästöt, jotka aiheutuvat energian tuotannosta, kuljetuksesta, jakelusta ja käytöstä ilma-aluksessa, myös palamistapahtuman aikana;

’synteettisillä lentopolttoaineilla’ lentopolttoaineita, jotka ovat muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, sellaisina kuin ne määritellään direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 36 alakohdassa, ja jotka täyttävät kyseisen direktiivin 29 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun elinkaaripäästöjen vähennyskynnyksen ja jotka on sertifioitu kyseisen direktiivin 30 artiklan mukaisesti;

’synteettisillä vähähiilisillä lentopolttoaineilla’ muuta kuin biologista alkuperää olevia lentopolttoaineita, joiden energiasisältö on johdettu muusta kuin fossiilisesta vähähiilisestä vedystä ja jotka täyttävät elinkaaripäästöjen 70 prosentin vähennyskynnyksen ja menetelmät tällaisten elinkaaripäästöjen vähennysten arvioimiseksi asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti;

’perinteisillä lentopolttoaineilla’ fossiilisista uusiutumattomista hiilivetypolttoainelähteistä tuotettuja lentopolttoaineita;

’lentoliikenteeseen tarkoitetulla vähähiilisellä vedyllä’ ilma-aluksissa käytettäväksi tarkoitettua vetyä, jonka energiasisältö on johdettu muista kuin fossiilisista uusiutumattomista lähteistä ja joka täyttää elinkaaripäästöjen 70 prosentin vähennyskynnyksen ja menetelmät tällaisten elinkaaripäästöjen vähennysten arvioimiseksi asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti;

’lentoliikenteeseen tarkoitetulla uusiutuvalla vedyllä’ ilma-aluksissa käytettäväksi tarkoitettua vetyä, joka katsotaan ’muuta kuin biologista alkuperää olevaksi uusiutuvaksi polttoaineeksi’, sellaisena kuin se määritellään direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 36 alakohdassa, ja joka täyttää kyseisen direktiivin 29 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun elinkaaripäästöjen vähennyskynnyksen ja jotka on sertifioitu kyseisen direktiivin 30 artiklan mukaisesti;

’lentoliikenteeseen tarkoitetulla vedyllä’ lentoliikenteeseen tarkoitettua uusiutuvaa vetyä tai lentoliikenteeseen tarkoitettua vähähiilistä vetyä;

’vähähiilisillä lentopolttoaineilla’ synteettisiä vähähiilisiä lentopolttoaineita tai lentoliikenteeseen tarkoitettua vähähiilistä vetyä;

’lentopolttoaineen toimittajalla’ direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan toisen kohdan 38 alakohdassa määriteltyä ’polttoaineen toimittajaa’, joka toimittaa lentopolttoainetta tai lentoliikenteeseen tarkoitettua vetyä unionin lentoasemalla;

’polttoaineen käsittelijällä’ direktiivin 96/67/EY liitteessä tarkoitettua maahuolintapalvelujen tarjoajaa, joka järjestää ja toteuttaa polttoainetankkauksia ja polttoaineen poistoja, mukaan lukien polttoaineen varastointi ja polttoainetoimitusten laadun ja määrän valvonta, ilma-alusten käyttäjille unionin lentoasemilla;

’päätoimipaikalla’ lentopolttoaineen toimittajan pääkonttoria tai rekisteröityä toimipaikkaa jäsenvaltiossa, jossa lentopolttoaineen toimittajan pääasiallinen taloudellinen ja toiminnallinen valvonta tapahtuu;

’raportointivuodella’ yhden vuoden jaksoa, jonka aikana 8 ja 10 artiklassa tarkoitetut raportit on toimitettava 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta välisenä aikana;

’raportointikaudella’ raportointivuotta edeltävän vuoden 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta välistä ajanjaksoa;

’vuodessa tarvittavalla lentopolttoaineella’ komission asetuksen (EU) N:o 965/2012 ( 3 ) liitteessä IV reittipolttoaineena ja rullauspolttoaineena tarkoitetun lentopolttoaineen määrää, joka raportointikauden aikana tarvitaan kaikkien joltakin unionin lentoasemalta lähtevien ilma-aluksen käyttäjän liikennöimien, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lentojen suorittamiseen;

’vuodessa tankkaamattomalla määrällä’ eroa vuodessa tarvittavan lentopolttoaineen ja ilma-aluksen käyttäjän raportointikauden aikana ennen joltakin unionin lentoasemalta lähteviä, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia lentoja tosiasiallisesti tankkaaman polttoaineen välillä;

’vuodessa tankkaamattomalla kokonaismäärällä’ niiden vuodessa tankkaamattomien määrien summaa, jotka ilma-aluksen käyttäjä on kaikilla unionin lentoasemilla jättänyt raportointikauden aikana tankkaamatta;

’kasvihuonekaasujärjestelmällä’ järjestelmää, jossa ilma-alusten käyttäjille myönnetään etua kestävien lentopolttoaineiden käytöstä.