9 artikla 3

a)

suuntaa-antavilla mittauksilla tai mallintamissovelluksilla saadaan riittävästi tietoa ilmanlaadun arvioimiseksi raja-arvojen, tavoitearvojen, kriittisten tasojen, varoituskynnysten ja tiedotuskynnysten osalta sekä yleisölle tiedottamiseksi kiinteiden mittausten näytteenottopaikoista saatavien tietojen lisäksi;

b)

asennettavien näytteenottopaikkojen lukumäärä ja suuntaa-antavien mittausten ja mallintamissovellusten maantieteellinen erotuskyky on riittävä, jotta asiaankuuluvat epäpuhtauspitoisuudet voidaan määrittää liitteessä V olevissa A ja B kohdassa määritettyjen tietojen laatutavoitteiden mukaisesti ja jotta mittaustulokset täyttävät liitteessä V olevassa E kohdassa vahvistetut vaatimukset;

c)

jos tämän kohdan vaatimusten täyttämiseksi käytetään suuntaa-antavia mittauksia, niiden lukumäärä on vähintään sama kuin korvattavien kiinteiden mittausten lukumäärä, ja suuntaa-antavat mittaukset jakautuvat tasaisesti koko kalenterivuodelle;

d)

otsonin osalta typpidioksidia mitataan kaikilla jäljelle jäävillä näytteenottopaikoilla, joilla mitataan otsonia, lukuun ottamatta liitteessä IV olevassa B kohdassa tarkoitettuja maaseudun tausta-alueita, joilla mitataan otsonia.