9 artikla Näytteenottopaikat

1.   Ilmassa olevan rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten (PM10 ja PM2,5), bentseenin, hiilimonoksidin, arseenin, kadmiumin, lyijyn, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja otsonin mittausten näytteenottopaikkojen sijainti on määritettävä liitteen IV mukaisesti.

2.   Kullakin vyöhykkeellä, jonka osalta epäpuhtauksien tasot ylittävät liitteessä II määritetyn arviointikynnyksen, on kutakin epäpuhtautta koskevia näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä III olevissa A ja C kohdassa vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.

3.   Vyöhykkeillä, joiden osalta epäpuhtauksien tasot ylittävät liitteessä II määritetyn niitä koskevan arviointikynnyksen mutta eivät liitteessä I määritettyjä niitä koskevia raja-arvoja, tavoitearvoja ja kriittisiä tasoja, kiinteiden mittausten näytteenottopaikkojen vähimmäismäärää voidaan vähentää enintään 50 prosenttia liitteessä III olevien A ja C kohdan mukaisesti, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

4.   Jäsenvaltion alueelle on asennettava yksi tai useampi liitteessä VII olevan 3 jakson A kohdassa vahvistettuun seurantatavoitteeseen mukautettu näytteenottopaikka, josta saadaan tietoa kyseisen jakson B kohdassa lueteltujen otsonia muodostavien yhdisteiden pitoisuuksista kyseisen jakson C kohdan mukaisesti määritetyissä paikoissa.

5.   Typpidioksidia on mitattava vähintään 50 prosentissa liitteessä III olevan A kohdan taulukossa 2 edellytetyistä otsonin näytteenottopaikoista. Näiden mittausten on oltava jatkuvia lukuun ottamatta liitteessä IV olevassa B kohdassa tarkoitettuja maaseudun tausta-alueita, joilla voidaan käyttää muita mittausmenetelmiä.

6.   Kunkin jäsenvaltion on liitteen IV mukaisesti huolehdittava siitä, että PM2,5-hiukkasia ja typpidioksidia koskevien keskimääräisen altistumisen indikaattoreiden laskemiseen käytettävien näytteenottopaikkojen jakautumisella saadaan asianmukainen käsitys väestön yleisestä altistumisesta. Näytteenottopaikkoja ei saa olla vähemmän kuin liitteessä III olevassa B kohdassa määritellään.

7.   Näytteenottopaikkoja, joissa on todettu jonkin liitteessä I olevassa 1 jaksossa täsmennetyn asiaankuuluvan raja-arvon tai tavoitearvon ylittymistä kolmen edellisen vuoden aikana, ei saa siirtää, paitsi jos siirto on tarpeen erityisten olosuhteiden, kuten aluekehityksen, vuoksi. Tällaisten näytteenottopaikkojen siirtämistä on tuettava mallintamissovelluksilla tai suuntaa-antavilla mittauksilla ja, jos mahdollista, sillä on varmistettava mittausten jatkuvuus ja se on tehtävä kyseessä olevan näytteenottopaikan maantieteellisen edustavuuden alueella. Tällaisten näytteenottopaikkojen siirtojen yksityiskohtaiset perustelut on dokumentoitava kokonaisuudessaan liitteessä IV olevassa D kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

8.   Ilman bentso(a)pyreenin osuuden arvioimiseksi kunkin jäsenvaltion on seurattava muita merkityksellisiä polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä rajatulla määrällä näytteenottopaikkoja. Kyseisiä polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä ovat ainakin bentso(a)antraseeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(j)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni ja dibentso(a,h)antraseeni. Kyseisten polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen näytteenottopaikat on sijoitettava bentso(a)pyreenin näytteenottopaikkojen yhteyteen ja ne on valittava siten, että maantieteellinen vaihtelu ja pitkän aikavälin kehitys voidaan tunnistaa.

9.   Jäljempänä 10 artiklassa vaaditun seurannan lisäksi jäsenvaltioiden on seurattava ultrapienten hiukkasten tasoja liitteessä III olevan D kohdan ja liitteessä VII olevan 4 jakson mukaisesti. Samoissa paikoissa voidaan seurata mustan hiilen pitoisuuksia.