13 artikla Raja-arvot, tavoitearvot ja keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden vyöhykkeillä vallitsevat ilman epäpuhtaustasot eivät ylitä liitteessä I olevassa 1 jaksossa vahvistettuja epäpuhtauksien raja-arvoja.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, varmistaakseen, että epäpuhtaustasot niiden vyöhykkeillä eivät ylitä liitteessä I olevassa 1 ja 2 jaksossa vahvistettuja epäpuhtauksien tavoitearvoja.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä I olevan 5 jakson B kohdassa vahvistetut PM2,5-hiukkasia ja typpidioksidia koskevat keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteet saavutetaan jäsenvaltion niissä keskimääräisen altistumisen alueyksiköissä, joissa liitteessä I olevan 5 jakson C kohdassa vahvistetut keskimääräistä altistuspitoisuutta koskevat tavoitteet ylittyvät.

4.   Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan noudattamista on arvioitava liitteen IV mukaisesti.

5.   Keskimääräisen altistumisen indikaattoreita on arvioitava liitteessä I olevan 5 jakson A kohdan mukaisesti.

6.   Liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 vahvistettujen raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa voidaan pidentää 18 artiklan mukaisesti.

7.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa tiukempia suojatoimenpiteitä, mukaan lukien tässä artiklassa tarkoitettuja ilmanlaatunormeja tiukemmat ilmanlaatunormit, SEUT 193 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.