Osa 1 – Yleisiä huomioita

Direktiivin 2014/49/EU tarkoitus on ”yhdenmukaistaa talletusten vakuusjärjestelmien rahoitustapoja”¹ ennakko- ja jälkimaksujen yhdistelmän avulla.

¹ Direktiivin 2014/49/EU johdanto-osan kappale 27.

Direktiivin 2014/49/EU 10 artiklan 3 kohdan nojalla käytettävissä oleviin rahoitusvaroihin, jotka on otettava huomioon talletusten vakuusjärjestelmien tavoitetason saavuttamiseksi, voivat sisältyä maksusitoumukset, kunhan maksusitoumusten kokonaisosuus ei ylitä 30 prosenttia kyseisen artiklan mukaisesti hankittujen käytettävissä olevien rahoitusvarojen kokonaismäärästä.

Tämä säännös tarkoittaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa nimetyille viranomaisille tai talletusten vakuusjärjestelmille valta hyväksyä maksusitoumuksia, jotka ovat korkeintaan 30 % käytettävissä olevista rahoitusvaroista. Direktiivin 2014/49/EU 10 artiklan 3 kohtaa ei pidä kuitenkaan tulkita automaattisena oikeutena luottolaitoksille, täytäntöönpanokelpoinen talletusten vakuusjärjestelmää vastaan, antaa kannatusmaksujaan maksusitoumuksina. Talletusten vakuusjärjestelmien tulisi käyttää tätä mekanismia syrjimättömien kriteerien pohjalta. Erityisesti, talletusten vakuusjärjestelmien ei tulisi hyväksyä tietyn jäsenen ennakkokannatusmaksuista yli 30:tä prosenttia maksusitoumuksina.

Nimettyjen viranomaisten tulisi vahvistaa, että talletusten vakuusjärjestelmien ja luottolaitosten käyttämät maksusitoumusjärjestelyt ja rahoitusvakuusjärjestelyt noudattavat näitä ohjeita.