+35 artikla Valvontatarkoituksiin annettavat tiedot
---+35 artikla 1.
---+35 artikla 2.
---+35 artikla 3.
---+35 artikla 4.
---+35 artikla 5.
---+35 artikla 6.
---+35 artikla 7.
---+35 artikla 8.
---+35 artikla 9.
---+35 artikla 10.
---+35 artikla 11.

35 artikla Valvontatarkoituksiin annettavat tiedot

1. Yleiskatsaus

,
35 artikla 1.

Jäsenvaltioiden on vaadittava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä antamaan valvontaviranomaisille valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot, kun otetaan huomioon 27 ja 28 artiklassa säädetyt valvonnan tavoitteet. Tällaisiin tietoihin on 36 artiklassa tarkoitetun tarkastusprosessin toteuttamiseksi sisällyttävä vähintään seuraavien toimien edellyttämät tiedot:

▼B

a) 

arvioidaan yritysten soveltamia hallintojärjestelmiä, niiden harjoittamaa liiketoimintaa, niiden vakavaraisuustarkoituksiin soveltamia arvostusperiaatteita, todettuja riskejä ja riskienhallintajärjestelmiä sekä yritysten pääomarakennetta, tarpeita ja johtamista;

b) 

tehdään jäsenvaltioiden valvontaoikeuksien ja -velvollisuuksien käyttämisestä ja täyttämisestä johtuvia tarpeellisia päätöksiä.
35 artikla 2.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on seuraavat valtuudet:

a) 

määritellä 1 kohdassa tarkoitettujen sellaisten tietojen luonne, laajuus ja muoto, joita ne vaativat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä antamaan seuraavina ajankohtina:

i) 

ennalta määritetyin määräajoin;

ii) 

ennalta määriteltyjen tapahtumien sattuessa;

iii) 

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tilannetta koskevien tutkimusten aikana;

b) 

saada vakuutusedustajien hallussa olevia sopimuksia tai kolmansien osapuolten kanssa tehtyjä sopimuksia koskevia tietoja; ja

c) 

vaatia tietoja ulkoisilta asiantuntijoilta kuten tilintarkastajilta ja vakuutusmatemaatikoilta.
35 artikla 3.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä seuraavaa:

a) 

laadulliset tai määrälliset tekijät tai niiden asianmukainen yhdistelmä;

b) 

historialliset, nykyiset ja tulevaisuuteen liittyvät tekijät tai niiden asianmukainen yhdistelmä; ja

c) 

sisäisistä ja ulkoisista lähteistä saatavat tiedot tai niiden asianmukainen yhdistelmä.
35 artikla 4.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava seuraavien periaatteiden mukaisia:

a) 

niistä on käytävä ilmi asianomaisen yrityksen liiketoiminnan luonne, laajuus ja monimutkaisuus ja etenkin kyseiseen liiketoimintaan liittyvät riskit;

b) 

niiden on oltava käytettävissä, täydelliset kaikilta osin sekä vertailukelpoiset ja yhdenmukaiset eri aikoina; ja

c) 

niiden on oltava merkityksellisiä, luotettavia ja ymmärrettäviä.
35 artikla 5.
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on asianmukaiset järjestelmät ja rakenteet 1–4 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen hyväksymät kirjalliset toimintaperiaatteet, joilla varmistetaan, että annettavat tiedot ovat jatkuvasti asianmukaisia.
35 artikla 6.

Kun 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut ennalta määritetyt määräajat ovat yhtä vuotta lyhyempiä, valvontaviranomaiset voivat rajoittaa valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia seuraavissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 129 artiklan 4 kohdan soveltamista:

a) 

kyseisten tietojen antaminen olisi liian suuri rasite yrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden;

b) 

tiedot annetaan vähintään vuosittain.

Valvontaviranomaiset eivät saa rajoittaa valvontaan liittyvää useammin kuin vuosittain tapahtuvaa säännöllistä raportointia 212 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten tapauksessa, paitsi jos yritys voi osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että useammin kuin vuosittain tapahtuva valvontaan liittyvä säännöllinen raportointi on epätarkoituksenmukaista ryhmän liiketoimintaan liittyvien riskien luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden huomioon ottaen.

Valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia koskeva rajoitus myönnetään vain yrityksille, jotka eivät edusta yli 20:tä prosenttia jäsenvaltion henki- ja vahinkovakuutusmarkkinoista tai sen jälleenvakuutusmarkkinoista, kun osuus vahinkovakuutusmarkkinoista perustuu bruttomääräisiin vakuutusmaksutuloihin ja osuus henkivakuutusmarkkinoista perustuu vakuutusteknisen vastuuvelan bruttomäärään.

Valvontaviranomaisten on asetettava etusijalle pienimmät yritykset päättäessään, voidaanko yrityksiin soveltaa kyseisiä rajoituksia.
35 artikla 7.

Valvontaviranomaiset voivat rajoittaa valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia tai vapauttaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eräkohtaisesta raportoinnista seuraavissa tapauksissa:

a) 

kyseisten tietojen antaminen olisi liian suuri rasite yrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden;

b) 

kyseisten tietojen antaminen ei ole tarpeen yrityksen tehokasta valvontaa varten;

c) 

vapautus ei heikennä unionin asianomaisten rahoitusjärjestelmien vakautta; ja

d) 

yritys pystyy antamaan tiedot tapauskohtaisesti.

Valvontaviranomaiset eivät saa vapauttaa 212 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä eräkohtaisesta raportoinnista, paitsi jos yritys voi osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että eräkohtainen raportointi on epätarkoituksenmukaista ryhmän liiketoimintaan liittyvien riskien luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden sekä rahoitusjärjestelmän vakautta koskevan tavoitteen huomioon ottaen.

Eräkohtaista raportointia koskeva vapautus myönnetään vain yrityksille, jotka eivät edusta yli 20:tä prosenttia jäsenvaltion henki- ja vahinkovakuutusmarkkinoista tai sen jälleenvakuutusmarkkinoista, kun osuus vahinkovakuutusmarkkinoista perustuu bruttomääräisiin vakuutusmaksutuloihin ja osuus henkivakuutusmarkkinoista perustuu vakuutusteknisen vastuuvelan bruttomäärään.

Valvontaviranomaisten on asetettava etusijalle pienimmät yritykset päättäessään, mihin yrityksiin kyseisiä vapautuksia voidaan soveltaa.
35 artikla 8.

Edellä olevia 6 ja 7 kohtaa sovellettaessa valvontaviranomaisten on osana valvojan tarkastusprosessia arvioitava, onko tietojen antaminen liian suuri rasite yrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen huomioon ottaen, ja otettava tällöin huomioon vähintään seuraavat seikat:

a) 

yrityksen vakuutusmaksujen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja omaisuuserien määrä;

b) 

yrityksen kattamien korvausten ja etuuksien volatiliteetti;

c) 

yrityksen sijoituksiin kohdistuvat markkinariskit;

d) 

riskikeskittymien taso;

e) 

niiden henki- ja vahinkovakuutusluokkien kokonaismäärä, joita varten toimilupa on annettu;

f) 

yrityksen varojen hoidon mahdolliset vaikutukset rahoitusjärjestelmän vakauteen;

g) 

yrityksen järjestelmät ja rakenteet, joissa se antaa tietoja valvontatarkoituksiin, ja 5 kohdassa tarkoitetut kirjalliset toimintaperiaatteet;

h) 

yrityksen hallintojärjestelmän asianmukaisuus;

i) 

vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen mukaisen oman varallisuuden taso;

j) 

se, onko yritys vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys, joka vakuuttaa tai jälleenvakuuttaa ainoastaan sen teollisuus- tai liikeyritysryhmän riskejä, johon se itse kuuluu.
35 artikla 9.
Jotta voidaan varmistaa valvontaan liittyvän raportoinnin riittävä lähentyminen, komissio hyväksyy 301 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tarkemmin tämän artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut tiedot ja kyseisten tietojen antamisen määräajat.
35 artikla 10.
Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään tarkemmin valvontaan liittyvää säännöllistä raportointia 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisessa valvontaviranomaisille käytettävien mallien osalta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.
35 artikla 11.
Jotta voidaan varmistaa 6 ja 7 kohdan yhtenäinen ja yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa asetuksen (EU) N:o 1094/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita, joissa täsmennetään tarkemmin 6 ja 7 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen markkinaosuuksien määrittämisessä käytettävät menetelmät.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit