2 artikla Määritelmät

’kriisinratkaisulla’ kriisinratkaisuvälineen tai 26 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun välineen soveltamista yhden tai useamman 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kriisinratkaisutavoitteen saavuttamiseksi;

’vakuutusyrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä vakuutusyritystä;

’jälleenvakuutusyrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä jälleenvakuutusyritystä;

’vakuutushallintayhtiöllä’ direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan f alakohdassa määriteltyä vakuutushallintayhtiötä;

’rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 alakohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla vakuutushallintayhtiöllä’ jäsenvaltioon sijoittautunutta vakuutushallintayhtiötä, joka ei ole minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen tai samaan jäsenvaltioon perustetun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

’unionissa emoyrityksenä toimivalla vakuutushallintayhtiöllä’ jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa vakuutushallintayhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen tai johonkin jäsenvaltioon perustetun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, toisen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ jäsenvaltioon sijoittautunutta rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen tai samaan jäsenvaltioon perustetun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

’unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen yrityksen tytäryritys tai minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

’ryhmällä’ direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyä ryhmää;

’kriisinratkaisutavoitteilla’ 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kriisinratkaisun tavoitteita;

’kriisinratkaisuviranomaisella’ jäsenvaltion 3 artiklan mukaisesti nimeämää viranomaista;

’valvontaviranomaisella’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä valvontaviranomaista;

’kriisinratkaisuvälineellä’ 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kriisinratkaisun välinettä;

’kriisinratkaisuvaltuuksilla’ 42–54 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia;

’toimivaltaisilla ministeriöillä’ jäsenvaltioiden valtiovarainministeriöitä tai muita ministeriöitä, jotka vastaavat talouteen, rahoitusalaan ja talousarvioon liittyvistä kansallisella tasolla tehtävistä päätöksistä kansallisten toimivaltuuksien mukaisesti ja jotka on nimetty 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

’toimivalla johdolla’ henkilöä tai henkilöitä, jotka vastaavat yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta ja yrityksen päivittäisestä johtamisesta ja ovat siitä tili- ja vastuuvelvollisia hallinto-, johto- tai valvontaelimelle;

’rajatylittävällä ryhmällä’ ryhmää, johon kuuluu useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneita yhteisöjä;

’poikkeuksellisella julkisella rahoitustuella’ 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetun yhteisön taikka ryhmän, johon tällainen yhteisö kuuluu, elinkelpoisuuden, likviditeetin tai vakavaraisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen myönnettävää SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea tai mitä tahansa muuta julkista ylikansallista rahoitustukea, joka kansallisella tasolla myönnettynä katsottaisiin valtiontueksi;

’ryhmään kuuluvalla yhteisöllä’ ryhmään kuuluvaa oikeushenkilöä;

’ryhmävalvojalla’ direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määriteltyä ryhmävalvojaa;

’ennakoivan elvytyksen suunnitelmalla’ 5 artiklan mukaisesti laadittua ja ylläpidettyä ennakoivan elvytyksen suunnitelmaa;

’ryhmän ennakoivan elvytyksen suunnitelmalla’ 7 artiklan mukaisesti laadittua ja ylläpidettyä ryhmän ennakoivan elvytyksen suunnitelmaa;

’merkittävällä rajatylittävällä toiminnalla’ direktiivin 2009/138/EY 152 aa artiklan 1 kohdassa määriteltyä merkittävää rajatylittävää toimintaa;

’kriittisillä toiminnoilla’ sellaista vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten kolmansille osapuolille suorittamaa toimintaa tai tällaisten yritysten kolmansille osapuolille tarjoamia palveluja tai toimintoja, joita ei voida korvata kohtuullisessa ajassa tai kohtuullisin kustannuksin ja joiden suorittamisen tai tarjoamisen päättyminen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kyvyttömyyden takia todennäköisesti vaikuttaisi merkittävästi yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusjärjestelmään tai reaalitalouteen, mukaan lukien erityisesti seuraukset, jotka aiheutuisivat vaikutuksista useiden vakuutuksenottajien, edunsaajien tai vahingon kärsineiden osapuolten sosiaaliseen hyvinvointiin tai jotka aiheutuisivat järjestelmähäiriöstä tai vakuutuspalvelujen tarjoamista koskevan yleisen luottamuksen menettämisestä;

’ydinliiketoiminta-alueilla’ niitä liiketoiminta-alueita ja niihin liittyviä palveluja, jotka edustavat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle tai ryhmälle, johon tällainen yritys kuuluu, olennaisia tulon, voiton tai franchise-arvon lähteitä;

’rahoitusjärjestelyllä’ jäsenvaltion 81 artiklan mukaisesti perustamaa järjestelyä, jolla varmistetaan, että kriisinratkaisuviranomainen soveltaa kriisinratkaisuvälineitä tehokkaasti ja että kriisinratkaisuvaltuuksia käytetään tehokkaasti;

’omalla varallisuudella’ direktiivin 2009/138/EY 87 artiklassa säädettyä omaa varallisuutta;

’kriisinratkaisutoimella’ päätöstä asettaa jokin 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettu yhteisö kriisinratkaisuun 19 tai 20 artiklan nojalla, jonkin kriisinratkaisuvälineen soveltamista tai yhden tai useamman kriisinratkaisuvaltuuden käyttämistä;

’kriisinratkaisusuunnitelmalla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle 9 artiklan mukaisesti laadittua kriisinratkaisusuunnitelmaa;

’ryhmän kriisinratkaisulla’ jompaakumpaa seuraavista:

’ryhmän kriisinratkaisusuunnitelmalla’ 10 ja 11 artiklan mukaisesti ryhmän kriisinratkaisua varten laadittua suunnitelmaa;

’ryhmätason kriisinratkaisuviranomaisella’ sen jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomaista, jossa ryhmävalvoja sijaitsee;

’ryhmän kriisinratkaisun erityissuunnitelmalla’ 73 artiklan mukaisesti ryhmän kriisinratkaisua varten laadittua suunnitelmaa;

’kriisinratkaisukollegiolla’ 70 artiklan mukaisesti perustettua kollegiota;

’eurooppalaisella kriisinratkaisukollegiolla’ 71 artiklan mukaisesti perustettua kollegiota;

’sekavakuutushallintayhtiöllä’ direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määriteltyä sekavakuutushallintayhtiötä;

’tavanomaisella maksukyvyttömyysmenettelyllä’ kaikkia velkoja koskevaa maksukyvyttömyysmenettelyä, jossa velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan ja jossa nimitetään selvittäjä tai hallinnonhoitaja ja jota yleensä sovelletaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja joko erityisesti kyseisiin yrityksiin tai yleisesti kaikkiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin;

’velkainstrumenteilla’ joukkovelkakirjoja ja muuta siirrettävissä olevaa velkaa, instrumentteja, jotka synnyttävät velkaa tai joilla velka tunnustetaan, ja instrumentteja, jotka antavat oikeuden hankkia velkainstrumentteja;

’vakuutussaatavalla’ direktiivin 2009/138/EY 268 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määriteltyä vakuutussaatavaa;

’emoyrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 15 alakohdassa määriteltyä emoyritystä;

’unionin valtiontukikehyksellä’ SEUT 107, 108 ja 109 artiklalla perustettua kehystä sekä SEUT 108 artiklan 4 kohdan tai 109 artiklan nojalla laadittuja tai hyväksyttyjä asetuksia ja kaikkia unionin säädöksiä, mukaan lukien suuntaviivat, tiedonannot ja ilmoitukset;

’likvidaatiolla’ 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetun yhteisön varojen rahaksi muuttamista;

’varojen ja velkojen erottelulla’ menettelyä, jossa kriisinratkaisuviranomainen 30 artiklan mukaisesti suorittaa kriisinratkaisun kohteena olevan yrityksen varojen, oikeuksien tai velkojen siirron erilliselle varainhoitoyhtiölle;

’erillisellä varainhoitoyhtiöllä’ oikeushenkilöä, joka täyttää 30 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset;

’arvonalennus- tai muuntamisvälineellä’ menettelyä, jossa kriisinratkaisuviranomainen 35 artiklan mukaisesti käyttää arvonalentamis- tai muuntamisvaltuuksia kriisinratkaisun kohteena olevan yrityksen velkoihin;

’liiketoiminnan myynnillä’ menettelyä, jossa kriisinratkaisuviranomainen 31 artiklan mukaisesti suorittaa kriisinratkaisun kohteena olevan yrityksen liikkeeseen laskemien osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien tai sen varojen, oikeuksien tai velkojen siirron ostajalle, joka ei ole omaisuudenhoitoyhtiö;

’omaisuudenhoitoyhtiöllä’ oikeushenkilöä, joka täyttää 32 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

’omaisuudenhoitoyhtiön käytöllä’ menettelyä, jossa kriisinratkaisun kohteena olevan yrityksen liikkeeseen laskemia osakkeita tai muita omistusinstrumentteja tai sen varoja, oikeuksia tai velkoja siirretään 32 artiklan mukaisesti omaisuudenhoitoyhtiölle;

’maksukykyisen yrityksen run-off-tilaan asettamisella’ menettelyä, jossa kriisinratkaisun kohteena olevaa yritystä kielletään tekemästä uusia vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia ja jossa yrityksen toiminta rajoitetaan ainoastaan sen olemassa olevan vakuutuskannan hoitoon 27 artiklan mukaisesti, kunnes yrityksen toiminta lakkautetaan ja se likvidoidaan tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisesti;

’omistusinstrumenteilla’ osakkeita, muita omistusoikeuteen oikeuttavia instrumentteja, osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi muunnettavia tai tällaisen osto-oikeuden antavia instrumentteja sekä omistusyhteyttä osakkeisiin tai muihin omistusinstrumentteihin edustavia instrumentteja;

’osakkeenomistajalla’ omistusinstrumenttien omistajaa;

’siirtovaltuuksilla’ 42 artiklan 1 kohdan e tai f alakohdassa eriteltyjä oikeuksia siirtää osakkeita, muita omistusinstrumentteja, velkainstrumentteja, varoja, oikeuksia tai velkoja tai näiden yhdistelmiä kriisinratkaisun kohteena olevasta yrityksestä vastaanottajalle;

’keskusvastapuolella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (14) 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä keskusvastapuolta;

’johdannaisella’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 5 alakohdassa määriteltyä johdannaista;

’arvonalentamis- tai muuntamisvaltuuksilla’ 35 artiklan 2 kohdassa ja 42 artiklan 1 kohdan g–k alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia;

’vakuudellisella velalla’ velkaa, jonka osalta velkojan oikeus maksuun tai muuhun suoritukseen on taattu veloituksella, sitoumuksella, panttivakuudella tai vakuusjärjestelyillä, mukaan lukien repo-operaatioista ja muista omistusoikeuden siirtävistä vakuusjärjestelyistä johtuvat velat;

’ensisijaisen pääoman (T1) instrumenteilla’ oman perusvarallisuuden eriä, jotka täyttävät direktiivin 2009/138/EY 94 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset;

’toissijaisen pääoman (T2) instrumenteilla’ oman perus- ja lisävarallisuuden eriä, jotka täyttävät direktiivin 2009/138/EY 94 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset;

’kolmassijaisen pääoman (T3) instrumenteilla’ oman perus- ja lisävarallisuuden eriä, jotka täyttävät direktiivin 2009/138/EY 94 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset;

’hyväksyttävillä veloilla’ niitä 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetun yhteisön velkoja ja pääomainstrumentteja, joita ei luokitella ensisijaisen pääoman (T1), toissijaisen pääoman (T2) tai kolmassijaisen pääoman (T3) instrumenteiksi ja joita ei ole rajattu 35 artiklan 5–8 kohdan nojalla arvonalennus- tai muuntamisvälineen soveltamisalan ulkopuolelle;

’vakuutustakuujärjestelmällä’ jäsenvaltion virallisesti hyväksymää, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten tai vakuutuksenottajien maksamilla rahoitusosuuksilla rahoitettua järjestelmää, jolla taataan hyväksyttävien vakuutussaatavien maksaminen osittain tai kokonaan järjestelmän kattamille vakuutuksenottajille, vahingon kärsineille osapuolille ja edunsaajille tai varmistetaan vakuutusten jatkuminen tilanteessa, jossa vakuutusyritys ei kykene tai ei todennäköisesti myöhemmin kykene täyttämään vakuutussopimuksistaan johtuvia velvoitteitaan ja sitoumuksiaan;

’asiaankuuluvilla pääomainstrumenteilla’ ensisijaisen pääoman (T1), toissijaisen pääoman (T2) tai kolmassijaisen pääoman (T3) instrumentteja;

’muuntokurssilla’ kerrointa sille, kuinka moneksi osakkeeksi tai muuksi omistusinstrumentiksi tiettyyn luokkaan kuuluva velka muunnetaan käyttäen perustana joko jotakin kyseiseen luokkaan kuuluvaa yksittäistä instrumenttia tai velkasaamisen arvoyksikköä;

’kyseeseen tulevalla velkojalla’ velkojaa, jonka saaminen koskee velkaa, joka vähennetään tai muunnetaan osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi käyttämällä arvonalentamis- tai muuntamisvaltuuksia arvonalennus- ja muuntamisvälineen soveltamisen johdosta;

’vastaanottajalla’ yhteisöä, jolle osakkeet, muut omistusinstrumentit, velkainstrumentit, varat, oikeudet tai velat taikka näiden yhdistelmä siirretään kriisinratkaisun kohteena olevasta yrityksestä;

’pankkipäivällä’ muita päiviä kuin lauantaita, sunnuntaita tai päiviä, jotka ovat yleisiä vapaapäiviä asianomaisessa jäsenvaltiossa;

’sopimuksen purkamisoikeudella’ oikeutta purkaa sopimus, velvoitteiden aikaistamista, sulkeutumista, kuittausta tai nettoutusta koskevaa oikeutta tai mitä tahansa vastaavaa sopimuksen osapuolen velvoitetta lykkäävää tai muuttavaa tai sen lakkauttavaa määräystä tai määräystä, joka estää sopimuksesta muussa tapauksessa syntyvän velvoitteen syntymisen;

’kriisinratkaisun kohteena olevalla yrityksellä’ mitä tahansa 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettua yhteisöä, jonka osalta toteutetaan kriisinratkaisutoimi;

’perimmäisellä emoyrityksellä’ jäsenvaltiossa toimivaa, direktiivin 2009/138/EY 213 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisen ryhmävalvonnan alaisen ryhmän emoyritystä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen tai johonkin jäsenvaltioon perustetun toisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

’kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 3 ja 6 alakohdassa määriteltyä kolmannen maan vakuutusyritystä tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä;

’kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyllä’ kolmannen maan lainsäädännön mukaista toimea, jonka tarkoituksena on kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai kolmannessa maassa emoyrityksenä toimivan yrityksen kaatumisen hallinta ja joka tavoitteiltaan ja odotetuilta tuloksiltaan vastaa tässä direktiivissä tarkoitettuja kriisinratkaisutoimia;

’kolmannen maan yrityksen unionissa toimivalla sivukonttorilla’ kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sivukonttoria, joka sijaitsee jäsenvaltiossa;

’asiaankuuluvalla kolmannen maan viranomaisella’ kolmannen maan viranomaista, jonka tehtävät vastaavat tehtäviä, joista kriisinratkaisu- tai valvontaviranomaiset huolehtivat tämän direktiivin nojalla;

’omistusoikeuden siirtävällä rahoitusvakuusjärjestelyllä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY (15) 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä omistusoikeuden siirtävää rahoitusvakuusjärjestelyä;

’nettoutusjärjestelyllä’ järjestelyä, jonka nojalla useat saamiset tai velvoitteet voidaan muuntaa yhdeksi nettosaamiseksi, mukaan lukien sulkeutuva nettoutus, jossa täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman (määriteltiinpä se miten tai missä tahansa) toteutuessa osapuolten velvoitteita aikaistetaan niin, että ne erääntyvät välittömästi, tai ne puretaan ja kummassakin tapauksessa muunnetaan yhdeksi nettosaamiseksi tai korvataan yhdellä nettosaamisella, mukaan lukien direktiivin 2002/47/EY 2 artiklan 1 kohdan n alakohdan i alakohdassa määritellyt ’sulkeutuvaa nettoutusta koskevat lausekkeet’ ja direktiivin 98/26/EY 2 artiklan ensimmäisen kohdan k alakohdassa määritelty ’nettoutus’;

’kuittausjärjestelyllä’ järjestelyä, jonka nojalla vähintään kaksi kriisinratkaisun kohteena olevan yrityksen ja vastapuolen välillä olevaa saamista tai velvoitetta voidaan kuitata vastakkain;

’rahoitussopimuksilla’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 100 alakohdassa määriteltyjä rahoitussopimuksia;

’kriisinehkäisytoimella’ tämän direktiivin 6 artiklan 5 kohdan mukaista valtuuksien käyttöä yrityksen ohjaamiseksi puuttumaan elvytysmahdollisuuksien puutteisiin tai esteisiin, tämän direktiivin 15 tai 16 artiklan mukaista valtuuksien käyttöä purkamismahdollisuuksien esteisiin puuttumiseksi tai niiden poistamiseksi, direktiivin 2009/138/EY 137 artiklan, 138 artiklan 3 ja 5 kohdan, 139 artiklan 3 kohdan ja 140 artiklan mukaisten toimenpiteiden toteuttamista sekä direktiivin 2009/138/EY 141 artiklan mukaisen ennaltaehkäisevän toimenpiteen toteuttamista;

’kriisinhallintatoimella’ kriisinratkaisutoimea, erityisen hallinnonhoitajan nimittämistä 44 artiklan nojalla tai henkilön nimittämistä 54 artiklan 1 kohdan nojalla;

’nimetyllä makrovakausvalvonnasta vastaavalla kansallisella viranomaisella’ viranomaista, jonka tehtäväksi on annettu kansallisten viranomaisten makrotason valvontatehtävästä 22 päivänä joulukuuta 2011 annettuun Euroopan järjestelmäriskikomitean suositukseen (EJRK/2011/3) sisältyvässä suosituksessa B1 tarkoitetun makrotason vakautta koskevan politiikan toteuttaminen;

’säännellyllä markkinalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (16) 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määriteltyä säänneltyä markkinaa;

’luottolaitoksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (17) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta;

’sijoituspalveluyrityksellä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyä sijoituspalveluyritystä;

’pienellä ja ei-monimutkaisella yrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 10 a alakohdassa määriteltyä pientä ja ei-monimutkaista yritystä;

’keskeisellä palveluntarjoajalla’ yhteisöä, joka tarjoaa sellaisia tavaroita tai palveluja, kuten tietotekniikkapalveluja, yleishyödyllisiä palveluja sekä tilojen vuokrausta, huoltoa ja ylläpitoa, joita tarvitaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen jatkuvan toiminnan ylläpitämiseksi tai joita tarvitaan vakuutusturvan jatkuvuuden varmistamiseksi, ja joka kuuluu samaan ryhmään kuin kyseinen yritys;

’tytäryrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 16 alakohdassa määriteltyä tytäryritystä;

’unionissa toimivalla tytäryrityksellä’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, jonka kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja joka on jonkin kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai kolmannen maan emoyrityksen tytäryritys;

’sivukonttorilla’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 11 alakohdassa määriteltyä sivukonttoria;

’hallinto-, johto- tai valvontaelimellä’ komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 (18) 1 artiklan 43 alakohdassa määriteltyä hallinto-, johto- tai valvontaelintä;

’finanssiryhmittymällä’ direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyä finanssiryhmittymää.