9 artikla Valinnaiset poikkeukset

9 artikla

Valinnaiset poikkeukset

1.  Jäsenvaltiot voivat jättää soveltamatta tai sallia toimivaltaisten viranomaistensa jättää soveltamatta tämän direktiivin 3, 4, 5 ja 7 artiklassa säädettyjä menettelyjä ja edellytyksiä tai osaa niistä, ei kuitenkaan direktiivin 2007/64/EY 20, 22, 23 ja 24 artiklan osalta, sekä sallia oikeushenkilöiden kirjaamisen sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten rekisteriin, jos kummatkin seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset suorittavat 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja toimintoja, jotka eivät liity sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, tai jotakin 6 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetuista toiminnoista, ja liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä ei ole ennalta tiedossa, toimivaltaisten viranomaisten on annettava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten soveltaa tätä kohtaa sellaisen edustavan osuuden perusteella, joka oletetaan käytettävän sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun, edellyttäen, että tämä edustava osuus voidaan arvioida kohtuullisesti historiatietojen perusteella ja toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla. Jos sähköisen rahan liikkeellelaskija ei ole ollut liiketoiminnassa riittävän pitkään, vaatimusta arvioidaan liiketoimintasuunnitelmassa kaavaillun liikkeessä olevan sähköisen rahan perusteella soveltaen kaikkia muutoksia, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat vaatineet kyseiseen suunnitelmaan.

Jäsenvaltiot voivat myös asettaa tämän artiklan mukaisten valinnaisten poikkeusten myöntämistä koskevaksi lisäehdoksi, että kuluttajan maksuvälineeseen tai maksutiliin sovelletaan sähköistä rahaa talletettaessa talletettavan määrän enimmäisrajaa.

Tämän kohdan mukaisesti rekisteröityneet oikeushenkilöt voivat tarjota sähköisen rahan liikkeeseenlaskuun liittymättömiä maksupalveluja tämän artiklan mukaisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että direktiivin 2007/64/EY 26 artiklassa tarkoitetut ehdot täyttyvät.

2.  Oikeushenkilön, joka on rekisteröity 1 kohdan mukaisesti, on pidettävä kotipaikkansa siinä jäsenvaltiossa, jossa se tosiasiallisesti harjoittaa liiketoimintaansa.

3.  Oikeushenkilöltä, joka on rekisteröity 1 kohdan mukaisesti, on kohdeltava sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksena. Niihin ei kuitenkaan sovelleta direktiivin 2007/64/EY 10 artiklan 9 kohtaa eikä 25 artiklaa.

4.  Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että 1 kohdan mukaisesti rekisteröidyt oikeushenkilöt voivat harjoittaa vain joitakin 6 artiklan 1 kohdassa luetelluista toiminnoista.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden on:

6.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jos 1, 2 ja 4 kohdan edellytykset eivät enää täyty, asianomaisen oikeushenkilön on haettava 30 kalenteripäivän kuluessa toimilupaa 3 artiklan mukaisesti. Jokaiselta tällaiselta oikeushenkilöltä, joka ei ole hakenut toimilupaa kyseisen ajan kuluessa, on 10 artiklan mukaisesti kiellettävä sähköisen rahan liikkeeseenlasku.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet tarkastaa, että tässä artiklassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan jatkuvasti.

8.  Tätä artiklaa ei sovelleta direktiivin 2005/60/EY säännöksiin eikä kansallisiin rahanpesun torjuntaa koskeviin säännöksiin.

9.  Jos jäsenvaltio käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle 30 päivään huhtikuuta 2011 mennessä. Jäsenvaltion on tehtävä komissiolle ilmoitus kaikista myöhemmistä muutoksista. Lisäksi jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kyseisten oikeushenkilöiden määrä ja ilmoitettava vuosittain komissiolle 1 kohdassa tarkoitettu liikkeessä olevan sähköisen rahan kokonaismäärä kunkin kalenterivuoden joulukuun 31 päivänä.