6 artikla

6 artikla

1.  Jäsenvaltioiden on valvottava 2 kohtaa soveltamalla tai maksamalla rahana tai hiilivetyinä, että 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten ja vaatimusten sekä yksittäiseen lupaan liittyvien erinäisten velvoitteiden perusteena on yksinomaan tarve varmistaa, että lupahakemuksen kohteena olevalla alueella suoritettavat toimet toteutetaan moitteettomasti.

2.  Jäsenvaltiot voivat määrätä 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamiselle edellytyksiä ja vaatimuksia siltä osin kuin se on perusteltua kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen, kansanterveyden, liikenneturvallisuuden, ympäristönsuojelun, biologisten varojen suojelun ja taiteellisesti, historiallisesti ja arkeologisesti arvokkaiden kansallisaarteiden suojelun, yritysten ja niiden työntekijöiden turvallisuuden, hiilivetyvarojen järkevän käytön (esimerkiksi hiilivetyvarojen hyödyntämisasteen tai niiden uusiutumisen optimoinnin) tai verotulojen varmistamisen kannalta.

3.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettujen suoritusten maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien valtion osallistumista koskevat vaatimukset niin, että yritysten toiminnallinen itsenäisyys taataan.

Jos luvan antamisen edellytyksenä on valtion osallistuminen toimiin ja jos tätä osallistumista hoitamaan on nimetty oikeushenkilö tai jos valtio itse hoitaa osallistumisen, tätä oikeushenkilöä tai valtiota ei kuitenkaan saa estää käyttämästä osallistumiseen liittyviä oikeuksia ja täyttämästä siihen liittyviä velvoitteita suhteessa osallistumisen laajuuteen edellyttäen, että oikeushenkilö tai valtio ei pidä hallussaan tietoja eikä käytä äänioikeutta yritysten hankintalähteitä koskevassa päätöksenteossa ja että valtio tai oikeushenkilö yhdessä yhden tai useamman julkisen yrityksen kanssa ei käytä enemmistöä äänioikeudesta muita asioita koskevassa päätöksenteossa ja että oikeushenkilö ja valtio käyttävät äänioikeuttaan ainoastaan avointen ja puolueettomien periaatteiden mukaisesti ja ketään syrjimättä ja että ne eivät estä yritystä tekemästä toimintaa koskevia päätöksiään tavanomaisten kaupallisten periaatteiden mukaisesti.

Edellisen alakohdan säännöksillä ei kuitenkaan estetä oikeushenkilöä tai valtiota vastustamasta sellaista luvanhaltijoiden päätöstä, jossa ei ole noudatettu lupaan sisältyviä hyödyntämisen rajoittamista ja valtion taloudellisten etujen suojelua koskevia edellytyksiä ja vaatimuksia.

Päätöksen vastustamista koskevaa oikeutta on käytettävä ketään syrjimättä, erityisesti investointipäätösten ja yritysten hankintalähteiden osalta. Jos valtion osallistumista toimintaan hoitaa oikeushenkilö, joka on samalla luvanhaltija, jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteitä, jotka velvoittavat kyseistä oikeushenkilöä pitämään erillistä tiliä kaupallisesta toiminnastaan ja toiminnastaan valtion osallistumisen hoitajana ja joilla taataan, että valtion osallistumisesta vastuussa oleva oikeushenkilö ei toimita tietoja omaan lukuun luvanhaltijana toimivalle oikeushenkilölle. Jos valtion osallistumisesta vastuussa oleva oikeushenkilö toimii kuitenkin luvanhaltijana toimivan oikeushenkilön neuvonantajana, ensin mainittu voi antaa neuvonantajan työn hoitamiseksi tarvittavia tietoja. Kaikille niille luvanhaltijoille, joita tieto koskee, on ennalta ilmoitettava tällä tavalla toimitettavat tiedot, ja niille on annettava riittävästi aikaa vastustaa tietojen antamista.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvanhaltijoina olevia yrityksiä valvotaan ainoastaan siinä määrin kuin on tarpeen 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten, vaatimusten ja velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on erityisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yrityksiä ei vaadita lailla, asetuksella, hallinnollisella määräyksellä eikä sopimuksella tai sitoumuksella toimittamaan tietoja nykyisistä tai suunnitelluista hankintalähteistään, paitsi toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä ja yksinomaan perustamissopimuksen 36 artiklassa määrätyistä syistä.