Preamble: 1

(1)

Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/82/EY (3) annetaan säännöt, jotka koskevat tietyn teollisen toiminnan mahdollisesti aiheuttamien suuronnettomuuksien ennalta estämistä ja niiden ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamien seurausten rajoittamista.

(2)

Suuronnettomuuksilla on usein vakavia seurauksia, kuten on käynyt ilmi Seveson, Bhopalin, Schweizerhallen, Enscheden, Toulousen ja Buncefieldin kaltaisissa onnettomuuksissa. Lisäksi vaikutukset saattavat ulottua kansallisten rajojen yli. Tämä korostaa tarvetta varmistaa, että toteutetaan tarvittavat varotoimenpiteet, joilla koko unionissa voidaan taata kansalaisten, yhteisöjen ja ympäristön korkeatasoinen suojelu. Näin ollen on varmistettava, että vallitseva korkea suojelun taso vähintään säilytetään, tai että se paranee.

(3)

Direktiivillä 96/82/EY on ollut ratkaiseva rooli siinä, että on voitu vähentää kyseisten onnettomuuksien todennäköisyyttä ja seurauksia ja siten parantaa suojelun tasoa kaikkialla unionissa. Mainitun direktiivin tarkistus on vahvistanut sen, että suuronnettomuuksien määrä on pysynyt vakaana. Vaikka yleisesti ottaen tämänhetkiset säännökset palvelevat tarkoitustaan, joitakin muutoksia tarvitaan, jotta suojelun tasoa voidaan edelleen vahvistaa etenkin suuronnettomuuksien ehkäisemisen osalta. Direktiivillä 96/82/EY perustettua järjestelmää olisi samanaikaisesti mukautettava muutoksiin, joita on tehty unionin aineiden ja seosten luokittelujärjestelmään, johon tässä direktiivissä viitataan. Lisäksi olisi selvennettävä ja saatettava ajan tasalle useita säännöksiä.

(4)

Tämän vuoksi on syytä korvata direktiivi 96/82/EY sen varmistamiseksi, että tämänhetkinen suojelun taso säilyy ja että sitä parannetaan edelleen lisäämällä säännösten tehokkuutta ja toimivuutta ja mahdollisuuksien mukaan vähentämällä hallinnollista taakkaa yhdenmukaistamalla ja yksinkertaistamalla säännöksiä edellyttäen, että turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua ja ihmisten terveyden suojelua ei vaaranneta. Samalla uusien säännösten tulisi olla selkeitä, johdonmukaisia ja helppoja ymmärtää, jotta voidaan parantaa täytäntöönpanoa ja sen valvontaa siten, että ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun taso pysyy vähintään samana tai paranee. Komission olisi toimittava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tämän direktiivin täytäntöönpanossa. Tässä yhteistyössä pitäisi käsitellä muun muassa itse tehtävää aineiden ja seosten luokittelua. Direktiivin täytäntöönpanossa olisi soveltuvissa tapauksissa oltava mukana eri sidosryhmiä, kuten teollisuuden, työntekijöiden ja ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen edustajia.

(5)

Teollisuusonnettomuuksien rajojen yli ulottuvista vaikutuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksessa, joka hyväksyttiin unionin puolesta yleissopimuksen tekemisestä teollisuusonnettomuuksien rajojen yli ulottuvista vaikutuksista 23 päivänä maaliskuuta 1998 tehdyllä neuvoston päätöksellä 98/685/EY (4), määrätään toimenpiteistä, jotka koskevat sellaisten teollisuusonnettomuuksien ennaltaehkäisyä, torjuntavalmiutta ja torjuntaa, joista voi seurata valtioiden rajojen ylittäviä vaikutuksia, sekä kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla. Direktiivillä 96/82/EY pannaan täytäntöön yleissopimus unionin lainsäädännössä.

(6)

Suuronnettomuuksilla voi olla rajat ylittäviä seurauksia, ja onnettomuuden ekologisista ja taloudellisista kustannuksista joutuvat vastaamaan sekä asianomainen tuotantolaitos että kyseessä olevat jäsenvaltiot. Sen vuoksi olisi vahvistettava ja sovellettava turvallisuuteen ja riskien vähentämiseen liittyviä toimenpiteitä, jotta voidaan ehkäistä mahdollisia onnettomuuksia, vähentää onnettomuuksien riskiä ja lieventää niiden vaikutuksia suojelun korkean tason varmistamiseksi koko unionissa.

(7)

Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta työterveyttä ja -turvallisuutta sekä työympäristöä koskevien unionin oikeuden säännösten soveltamista, erityisesti rajoittamatta toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (5) soveltamista.

(8)

Tietyt teolliset toiminnot voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle edellyttäen, että niihin kohdistuu unionin tai kansallisella tasolla muuta lainsäädäntöä, joka takaa samantasoisen turvallisuuden. Komission olisi jatkossakin tutkittava, onko voimassa olevassa sääntelykehyksessä merkittäviä puutteita, jotka liittyvät erityisesti muista toiminnoista sekä tietyistä vaarallisista aineista johtuviin uusiin ja kehittymässä oleviin riskeihin, ja tehtävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus näiden puutteiden korjaamiseksi.

(9)

Direktiivin 96/82/EY liitteessä I luetellaan sen soveltamisalaan kuuluvat vaaralliset aineet muun muassa viittaamalla tiettyihin vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetussa neuvoston direktiivissä 67/548/EY (6) sekä vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/45/EY (7) säädettyihin säännöksiin. Direktiivit 67/548/ETY ja 1999/45/EY on korvattu aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetulla asetuksella (EY) N:o 1272/2008 (8), jolla pannaan täytäntöön unionissa kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä (Globally Harmonised System of Classification and Labelling of Chemicals), joka on hyväksytty kansainvälisellä tasolla Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa. Kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön uudet vaaraluokat ja vaarakategoriat, jotka vastaavat ainoastaan osittain kumotuissa direktiiveissä käytettyjä. Tiettyjä aineita tai seoksia ei kuitenkaan kriteerien puuttumisen vuoksi luokiteltaisi kyseisessä järjestelmässä. Direktiivin 96/82/EY liite I on sen vuoksi muutettava sen yhdenmukaistamiseksi kyseisen asetuksen kanssa, samalla kun on säilytettävä kyseisessä direktiivissä säädetty tämänhetkinen suojelun taso tai edelleen parannettava sitä.

(10)

Jalostetun biokaasun luokitusta varten olisi otettava huomioon Euroopan standardointikomiteassa (CEN) kehitettäviä standardeja koskevat tiedot.

(11)

Yhdenmukaistamisella asetuksen (EY) N:o 1272/2008 kanssa ja kyseisen asetuksen myöhemmillä mukautuksilla, joilla on vaikutusta aineiden ja seosten luokitukseen, voi mahdollisesti esiintyä epätoivottuja vaikutuksia. Tähän direktiiviin sisältyvien kriteerien perusteella komission olisi arvioitava, onko olemassa vaarallisia aineita, jotka eivät vaaraluokituksestaan huolimatta aiheuta suuronnettomuuden vaaraa, ja tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus vaarallisen aineen sulkemiseksi tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Arviointi olisi aloitettava pikaisesti erityisesti aineen tai seoksen luokituksen muuttumisen jälkeen, jotta voidaan välttää toiminnanharjoittajille ja toimivaltaisille viranomaisille jäsenvaltioissa aiheutuva tarpeeton taakka. Tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät tapaukset eivät saisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä.

(12)

Toiminnanharjoittajilla olisi oltava yleinen velvoite toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla ehkäistään ennakolta suuronnettomuudet, lievennetään niiden seurauksia ja korjataan niiden jälkiä. Jos tuotantolaitoksissa on vaarallisia aineita tiettyjä määriä enemmän, toiminnanharjoittajan olisi annettava toimivaltaiselle viranomaiselle riittävästi tietoa, jotta se voisi tunnistaa tuotantolaitoksen, siellä olevat vaaralliset aineet ja mahdolliset vaarat. Toiminnanharjoittajan olisi myös laadittava ja, jos kansalliset lait niin edellyttävät, lähetettävä toimivaltaiselle viranomaiselle suuronnettomuuksien ehkäisemistä koskevat toimintaperiaatteet, joissa esitetään toiminnanharjoittajan yleinen lähestymistapa sekä toimenpiteet, mukaan luettuina asianmukaiset turvallisuusjohtamisjärjestelmät, joilla kontrolloidaan suuronnettomuuksien vaaroja. Kun toiminnanharjoittajat tunnistavat suuronnettomuusvaarat ja arvioivat niitä, olisi kiinnitettävä huomiota myös vaarallisiin aineisiin, joita voi syntyä tuotantolaitoksen sisällä sattuvan vakavan onnettomuuden seurauksena.

(13)

Ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/35/EY (9) sovelletaan tavallisesti suuronnettomuuden aiheuttamiin ympäristövahinkoihin.

(14)

Jotta voidaan vähentää onnettomuuden leviämisen vaaraa silloin, kun tuotantolaitosten sijainti ja lähekkäisyys voivat lisätä suuronnettomuuden todennäköisyyttä tai pahentaa sen seurauksia, toiminnanharjoittajien olisi tehtävä yhteistyötä tietojen vaihtamiseksi ja tiedottamiseksi väestölle, mukaan luettuina lähistöllä sijaitsevat tuotantolaitokset, joihin vaikutukset saattaisivat kohdistua.

(15)

Sen osoittamiseksi, että kaikki tarpeellinen on tehty suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi, ja pelastussuunnitelmien ja torjuntatoimenpiteiden laatimiseksi, olisi huomattavia määriä vaarallisia aineita sisältävien tuotantolaitosten toiminnanharjoittajien annettava toimivaltaiselle viranomaiselle tietoja turvallisuusselvityksen muodossa. Tässä turvallisuusselvityksessä kerrotaan tarkasti tuotantolaitokseen, siellä oleviin vaarallisiin aineisiin, laitteistoihin tai varastointiin, mahdollisiin suuronnettomuusskenaarioihin ja riskianalyyseihin, ehkäisemis- ja pelastustoimiin sekä johtamisjärjestelmiin liittyvistä seikoista suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden vaaran vähentämiseksi, sekä niiden seurausten rajoittamiseksi tarvittavien toimenpiteiden mahdollistamiseksi. Tuotantolaitoksen sijaintiin liittyvien luonnonkatastrofien todennäköisyys voi lisätä suuronnettomuuden riskiä. Tämä olisi otettava huomioon suuronnettomuusskenaarioiden laatimisessa.

(16)

Hätätilanteisiin varautumisen kannalta on tärkeää, että niissä tuotantolaitoksissa, joissa on huomattavia määriä vaarallisia aineita, laaditaan sisäiset ja ulkoiset pelastussuunnitelmat sekä otetaan käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan suunnitelmien testaus ja niiden tarkistaminen tarvittaessa, sekä suunnitelmien käyttöönotto suuronnettomuuden tapahtuessa tai sen uhatessa. Tuotantolaitoksen henkilöstöä olisi kuultava sisäisestä pelastussuunnitelmasta ja yleisölle, jota asia koskee, olisi annettava mahdollisuus esittää mielipiteensä ulkoisesta pelastussuunnitelmasta. Alihankkijoiden käytöllä voi olla vaikutusta tuotantolaitoksen turvallisuuteen. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että toiminnanharjoittajat ottavat tämän huomioon laatiessaan suuronnettomuuksien ehkäisemistä koskevia toimintaperiaatteita, turvallisuusselvitystä tai sisäistä pelastussuunnitelmaa.

(17)

Kun toiminnanharjoittajat harkitsevat soveltuvia käyttömenetelmiä, mukaan luettuina seurantaa ja valvontaa koskevat menetelmät, niiden olisi otettava huomioon saatavilla oleva tieto parhaista käytänteistä.

(18)

Asuinalueiden, huomattavassa yleisessä käytössä olevien alueiden sekä ympäristön, mukaan luettuina luontonsa puolesta erityisen kiinnostavat tai herkät alueet, suojelemiseksi on tarpeellista, että jäsenvaltioiden maankäytön suunnittelussa ja muissa asiaan kuuluvissa jäsenvaltioiden toimintaperiaatteissa huolehditaan riittävästä etäisyydestä edellä mainittujen alueiden ja kyseisten vaaraa aiheuttavien tuotantolaitosten välillä ja että olemassa olevien tuotantolaitosten osalta toteutetaan tarvittaessa tekniset lisätoimenpiteet, jotta ihmisiin tai ympäristöön kohdistuvat riskit pysyvät hyväksyttävällä tasolla. Päätöksiä tehtäessä olisi otettava huomioon riittävästi tietoa näistä riskeistä sekä näihin riskeihin liittyvistä teknisistä neuvoista. Mahdollisuuksien mukaan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseksi menettelyt ja toimenpiteet olisi yhdistettävä muuhun asiaa koskevaan unionin lainsäädäntöön perustuviin menettelyihin ja toimenpiteisiin.

(19)

Jotta voitaisiin parantaa ympäristöä koskevan tiedon saatavuutta noudattaen tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevaa Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimusta, jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, joka hyväksyttiin unionin puolesta tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 17 päivänä helmikuuta 2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (10), olisi lisättävä yleisölle suunnattua tiedottamista ja parannettava sen laatua. Erityisesti henkilöillä, joita suuronnettomuus mahdollisesti koskee, olisi oltava käytettävissään riittävät tiedot, jotta he osaavat toimia oikein onnettomuuden mahdollisesti sattuessa. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava saataville tietoa siitä, mistä löytyy tietoa niiden henkilöiden oikeuksista, joihin suuronnettomuus vaikuttaisi. Yleisölle annettavat tiedot olisi ilmaistava selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla. Sen lisäksi, että tietoa annetaan aktiivisesti ilman, että yleisön on sitä pyydettävä, tiedot, joita päivitetään jatkuvasti, olisi asetettava pysyvästi saataville sähköisesti, tämän kuitenkaan estämättä tiedon levittämistä muilla tavoin. Samalla olisi taattava luottamuksellisuuden suojaaminen esimerkiksi käsiteltäessä turvallisuutta koskevia asioita.

(20)

Tietojen hallinnointitavan olisi oltava yhdenmukainen SEIS-aloitteen kanssa, joka käynnistettiin 1 päivänä helmikuuta 2008 annetulla komission tiedonannolla ”Kohti yhteistä ympäristötietojärjestelmää (Shared Environmental Information System, SEIS)”. Siinä olisi noudatettava myös Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2007/2/EY (11) ja sen täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, joilla pyritään mahdollistamaan ympäristöön liittyvien paikkatietojen jakaminen julkisen alan organisaatioiden välillä sekä helpottamaan paikkatietojen julkista saatavuutta kaikkialla unionissa. Tietoja olisi säilytettävä julkisesti saatavilla olevassa tietokannassa unionin tasolla, mikä myös helpottaa täytäntöönpanon seurantaa ja raportointia.

(21)

Århusin yleissopimuksen mukaisesti yleisön tehokas osallistuminen päätöksentekoon on tarpeen, jotta yleisö, jota asia koskee, voi ilmaista ja päätöksentekijät voivat ottaa huomioon ne kannat ja huolenaiheet, joilla voi olla merkitystä päätöksenteossa; siten lisätään päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tukea tehdyille päätöksille.

(22)

Sen varmistamiseksi, että suuronnettomuuden sattuessa toteutetaan tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, toiminnanharjoittajan olisi välittömästi ilmoitettava onnettomuudesta toimivaltaiselle viranomaiselle sekä annettava tälle tiedot, jotka ovat viranomaiselle tarpeen onnettomuudesta ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien vaikutusten arvioimiseksi.

(23)

Paikallisviranomaiset ovat mukana suuronnettomuuksien ennalta estämisessä ja niiden seurausten lieventämisessä, ja niiden rooli voi olla merkittävä. Jäsenvaltioiden olisi otettava tämä huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

(24)

Tietojen vaihdon helpottamiseksi ja vastaavanlaisten onnettomuuksien estämiseksi tulevaisuudessa jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle tiedot alueellaan sattuvista suuronnettomuuksista, jotta komissio voisi analysoida niihin liittyvät vaarat sekä perustaa erityisesti suuronnettomuuksia ja niistä saatuja kokemuksia koskevan tiedonvälitysjärjestelmän ja ylläpitää sitä. Tämän tietojen vaihdon olisi katettava myös sellaiset läheltä piti -tilanteet, joihin jäsenvaltiot katsovat kohdistuvan erityistä teknistä mielenkiintoa suuronnettomuuksien estämisen ja niiden seurauksien rajoittamisen kannalta. Jäsenvaltioiden ja komission olisi pyrittävä varmistamaan suuronnettomuuksia koskevien tietojen vaihdon helpottamiseksi perustettujen tietojärjestelmien tietojen kattavuus.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat siitä, että toiminnanharjoittajat täyttävät velvoitteensa. Toimivaltaisten viranomaisten ja komission olisi tehtävä yhteistyötä täytäntöönpanoa tukevissa toimissa, kuten asianmukaisten ohjeiden laatimisessa ja parhaiden käytänteiden vaihtamisessa. Tarpeettoman hallinnollisen taakan välttämiseksi tiedotusvelvoitteet olisi tilanteen mukaan yhdistettävä muuhun asiaa koskevaan unionin lainsäädäntöön perustuviin velvoitteisiin.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, mikäli direktiiviä ei noudateta. Jotta voidaan varmistaa tehokas täytäntöönpano ja sen valvonta, käytössä olisi oltava tarkastusjärjestelmä, mukaan luettuna säännöllisin väliajoin suoritettavien rutiinitarkastusten sekä muiden kuin rutiiniluonteisten tarkastusten ohjelma. Tarkastuksia olisi mahdollisuuksien mukaan koordinoitava unionin muuhun lainsäädäntöön, myös teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24 päivänä marraskuuta 2010 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/75/EU (12) perustuvien tarkastusten kanssa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytettävissä on riittävästi henkilöstöä, jolla on tarkastusten tekemiseen tarvittava ammattitaito ja pätevyys. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarjottava asianmukaista tukea käyttäen välineitä ja mekanismeja, joilla vaihdetaan kokemuksia ja vahvistetaan tietämystä, myös unionin tasolla.

(27)

Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, joilla muutetaan liitteitä II–VI niiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen. On erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa asiaa valmistellessaan asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(28)

Tämän direktiivin yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (13) mukaisesti.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin johdosta annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.

(30)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on ihmisten terveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(31)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (14) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(32)

Direktiiviä 96/82/ETY olisi muutettava ja myöhemmin se olisi kumottava,