4 artikla Toimilupiin liittyvät turvallisuus- ja ympäristönäkökohdat

4 artikla

Toimilupiin liittyvät turvallisuus- ja ympäristönäkökohdat

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päätöksissä merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan harjoittamista koskevien toimilupien myöntämisestä tai siirtämisestä otetaan huomioon tällaisen toimiluvan hakijan valmius täyttää toimiluvan piiriin kuuluvaa toimintaa koskevat, unionin oikeuden asiaa koskevissa säännöksissä ja erityisesti tässä direktiivissä vahvistetut vaatimukset.

2.  Erityisesti toimiluvan hakijan teknistä ja taloudellista toimintakykyä arvioitaessa on otettava asianmukaisesti huomioon seuraavaa:

Ennen toimiluvan myöntämistä merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan tai sen siirtämistä luvan myöntävän viranomaisen on tarvittaessa kuultava toimivaltaista viranomaista.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvan myöntävä viranomainen ei myönnä toimilupaa, jos se ei ole tyytyväinen hakijan esittämiin todisteisiin siitä, että jäsenvaltioiden päättämien järjestelyjen mukaisesti hakija on tehnyt tai tekee riittävän varauksen sen merellä tapahtuvasta öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta mahdollisesti aiheutuvien vastuiden kattamiseksi. Tällaisen varauksen on oltava pätevä ja voimassa merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan alusta lähtien. Jäsenvaltion on edellytettävä, että hakijat toimittavat asianmukaisella tavalla todisteet teknisestä ja taloudellisesta toimintakyvystään sekä kaikki muut merkitykselliset tiedot alueesta, jonka toimilupa kattaa, ja merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan kyseessä olevasta vaiheesta.

Jäsenvaltioiden on arvioitava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen varausten riittävyys päättääkseen, onko hakijalla riittävät taloudelliset resurssit kaikkien niiden toimenpiteiden välittömäksi käynnistämiseksi ja keskeyttämättömäksi jatkamiseksi, jotka ovat tarpeen tehokkaiden hätätoimien ja niitä seuraavien korjaamistoimien toteuttamiseksi.

Jäsenvaltioiden on helpotettava kestävien rahoitusvälineiden ja muiden järjestelyjen kehittämistä ja käyttöä avustaakseen toimilupien hakijoita osoittamaan taloudellisen toimintakykynsä ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on vähintään otettava käyttöön menettelyt korvausvaatimusten nopean ja asianmukaisen käsittelyn varmistamiseksi, myös rajat ylittäviin vaaratilanteisiin liittyvien korvausten osalta.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että luvanhaltija pitää yllä riittävät valmiudet täyttääkseen merellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa koskevista vastuista johtuvat taloudelliset velvoitteensa.

4.  Luvan myöntävä viranomainen tai luvanhaltija nimittää toiminnanharjoittajan. Kun luvanhaltija nimittää toiminnanharjoittajan, luvan myöntävälle viranomaiselle on ilmoitettava nimityksestä ennakolta. Tällaisissa tapauksissa luvan myöntävä viranomainen voi vastustaa toiminnanharjoittajan nimittämistä kuullen tarvittaessa toimivaltaista viranomaista. Jos tällainen vastalause esitetään, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luvanhaltija nimittää soveltuvan vaihtoehtoisen toiminnanharjoittajan tai ottaa tehtäväkseen tämän direktiivin mukaiset toiminnanharjoittajan velvollisuudet.

5.  Tiettyä toimilupa-aluetta koskevaa merellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa koskevat lupamenettelyt on järjestettävä siten, että jäsenvaltio voi tarkastella etsinnän tuloksena kerättyjä tietoja ennen tuotannon aloittamista.

6.  Arvioitaessa toimiluvan hakijan teknistä ja taloudellista toimintakykyä on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkiin ympäristöllisesti herkkiin meri- ja rannikkoympäristöihin, erityisesti ekosysteemeihin, jotka ovat merkittävässä asemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen kannalta, kuten suolaisiin marskimaihin ja meriheinäkasvustoihin, ja suojeltuihin merialueisiin, kuten luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ( 3 ) mukaisiin erityisten suojelutoimien alueisiin, luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY ( 4 ) mukaisiin erityissuojelualueisiin ja merten suojelualueisiin, joista unioni tai asianomaiset jäsenvaltiot ovat sopineet sellaisissa kansainvälisissä tai alueellisissa sopimuksissa, joiden osapuolia ne ovat.