|
+4 artikla Kansalliset tavoitteet, päämäärät ja panokset energiaunionin viiden ulottuvuuden osalta |
4 artikla Kansalliset tavoitteet, päämäärät ja panokset energiaunionin viiden ulottuvuuden osalta4 artikla Kansalliset tavoitteet, päämäärät ja panokset energiaunionin viiden ulottuvuuden osalta Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan seuraavat keskeiset tavoitteet, päämäärät ja panokset, kuten liitteessä I olevan A jakson 2 kohdassa täsmennetään:
a)
Hiilestä irtautuminen:
1)
kun kyseessä ovat kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat koko talouden laajuudelta sovellettavan unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen saavuttamisen edistämiseksi:
i)
kasvihuonekaasupäästöjä koskeva jäsenvaltion sitova kansallinen tavoite ja asetuksen (EU) 2018/842 mukaiset vuotuiset sitovat kansalliset rajat;
ii)
asetuksen (EU) 2018/841 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaiset jäsenvaltion sitoumukset ja kasvihuonekaasujen nettopoistumia koskevat kansalliset tavoitteet;
iii)
tapauksen mukaan energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien sekä Pariisin sopimuksen mukaisten, kasvihuonekaasupäästöjä koskevien unionin pitkän aikavälin sitoumusten saavuttamiseksi asetetut muut tavoitteet ja päämäärät, mukaan lukien alakohtaiset päämäärät ja mukauttamistavoitteet;
2)
uusiutuva energia: Direktiivin (EU) 2018/2001 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun uusiutuvaa energiaa koskevan vuoden 2030 sitovan unionin tavoitteen saavuttamiseksi kyseiseen tavoitteeseen osoitettu panos, joka liittyy uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuteen energian kokonaisloppukulutuksesta jäsenvaltiossa vuonna 2030, sekä kyseisen panoksen ohjeellinen kehityskulku vuodesta 2021 lähtien. Ohjeellisen kehityskulun on saavutettava vuoteen 2022 mennessä vertailukohta, joka on vähintään 18 prosenttia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kokonaislisäyksestä kyseisen jäsenvaltion sitovan vuoden 2020 kansallisen tavoitteen ja sen vuoden 2030 tavoitteeseen antaman panoksen välillä. Ohjeellisen kehityskulun on saavutettava vuoteen 2025 mennessä vertailukohta, joka on vähintään 43 prosenttia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kokonaislisäyksestä kyseisen jäsenvaltion sitovan vuoden 2020 kansallisen tavoitteen ja sen vuoden 2030 tavoitteeseen antaman panoksen välillä. Ohjeellisen kehityskulun on saavutettava vuoteen 2027 mennessä vertailukohta, joka on vähintään 65 prosenttia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kokonaislisäyksestä kyseisen jäsenvaltion sitovan vuoden 2020 kansallisen tavoitteen ja sen vuoden 2030 tavoitteeseen antaman panoksen välillä. Ohjeellisen kehityskulun on saavutettava vuoteen 2030 mennessä vähintään kyseisen jäsenvaltion suunniteltu panos. Jos jäsenvaltio odottaa ylittävänsä vuodelle 2020 asetetun sitovan kansallisen tavoitteensa, sen ohjeellinen kehityskulku voi alkaa tasolta, jonka sen odotetaan saavuttavan. Jäsenvaltioiden ohjeelliset kehityskulut muodostavat yhdessä unionin vertailukohdat vuosina 2022, 2025 ja 2027 ja direktiivin (EU) 2018/2001 3 artiklan 1 kohdassa asetetun uusiutuvaa energiaan koskevan sitovan unionin tavoitteen vuodelle 2030. Erillään panoksestaan unionin tavoitteeseen ja ohjeellisesta kehityskulustaan tämän asetuksen soveltamiseksi jäsenvaltio voi esittää korkeampia tavoitteita kansallista politiikkaa varten;
b)
Energiatehokkuus:
1)
ohjeellinen kansallinen energiatehokkuuspanos direktiivin 2012/27/EU 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen unionin energiatehokkuutta koskevien vähintään 32,5 prosentin tavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2030, joko primääri- tai loppuenergian kulutuksen tai primääri- tai loppusäästöjen taikka energiaintensiteetin perusteella. Jäsenvaltioiden on ilmaistava kulutuksensa primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2030 ja ilmoitettava panoksen ohjeellinen kehityskulku vuodesta 2021 eteenpäin. Niiden on selitettävä käyttämänsä menetelmät ja muuntokertoimet;
2)
energian loppukäyttöä koskevien säästöjen kumulatiivinen määrä, joka aiotaan saavuttaa energiatehokkuusvelvoitteiden osalta vuosina 2021–2030 direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla;
3)
ohjeelliset välitavoitteet pitkän aikavälin strategialle, joka koskee sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamista, etenemissuunnitelma, joka sisältää kansallisesti määriteltyjä mitattavissa olevia edistymisen indikaattoreita, näyttöön perustuva arvio odotetuista energiasäästöistä ja laajemmista hyödyistä sekä panokset direktiivin 2012/27/EU mukaisiin unionin energiatehokkuustavoitteisiin direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti;
4)
korjattava kokonaispinta-ala tai vastaavat vuotuiset energiasäästöt, jotka aiotaan saavuttaa esimerkkinä toimivien julkisten elinten rakennusten osalta vuosina 2021–2030 direktiivin 2012/27/EU 5 artiklan nojalla;
c)
Energiaturvallisuus:
1)
kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät
—
energialähteiden monipuolistamiseen ja kolmansista maista tuleviin toimituksiin ja joiden tarkoituksena voi olla vähentää riippuvuutta tuotavasta energiasta;
—
kansallisen energiajärjestelmän joustavuuden parantamiseen; ja
—
puuttumiseen jonkin energialähteen rajoittuneisiin tai keskeytyneisiin toimituksiin alueellisten ja kansallisten energiajärjestelmien häiriönsietokyvyn parantamiseksi, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle;
d)
Energian sisämarkkinat:
1)
sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, johon jäsenvaltio pyrkii vuonna 2030 ottaen huomioon tavoite, jonka mukaan sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vuonna 2030 vähintään 15 prosenttia, strategialla, jonka mukainen taso vuodesta 2021 eteenpäin määritellään tiiviissä yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa ottaen huomioon vuodelle 2020 asetettu yhteenliitäntöjen 10 prosentin tavoite sekä liitteessä I olevan 1 osan A jakson 2.4.1 kohdassa esitettyjen toimien kiireellisyyden indikaattorit, jotka määräytyvät tukkumarkkinoiden hintaeron sekä rajayhdysjohtojen huippukuormitukseen ja asennettuun uusiutuvan energian tuotantokapasiteettiin suhteutetun nimellisen siirtokyvyn perusteella. Kullekin uudelle rajayhdysjohdolle on tehtävä sosioekonominen ja ympäristöön liittyvä kustannushyötyanalyysi, ja rajayhdysjohto on toteutettava ainoastaan, jos potentiaaliset hyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset;
2)
tärkeimmät sähkön ja kaasun siirtoinfrastruktuuriin liittyvät hankkeet ja tarvittaessa nykyaikaistamishankkeet, jotka ovat tarpeen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi energiaunionin viiden ulottuvuuden osalta;
3)
kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energian sisämarkkinoiden muihin näkökohtiin, joita ovat esimerkiksi järjestelmän joustavuuden parantaminen erityisesti politiikoilla ja toimenpiteillä, jotka liittyvät markkinapohjaiseen hinnoitteluun sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, markkinoiden yhdentäminen ja yhteenkytkeminen, joilla on tarkoitus lisätä nykyisten rajayhdysjohtojen ja -putkien kaupankäyntikapasiteettia, älykkäitä verkkoja, aggregointia, kysyntäjoustoa, varastointia, hajautettua tuotantoa sekä ajojärjestyksen, ajojärjestyksen muuttamisen ja tuotannon rajoittamisen mekanismeja, ja reaaliaikaiset hintasignaalit, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle, sekä energian sisämarkkinoihin liittyvät muut kansalliset tavoitteet, jotka on esitetty liitteessä I olevan 1 osan A jakson 2.4.3 kohdassa;
e)
Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky:
1)
energiaunioniin liittyvän julkisen ja saatavilla olevan yksityisen tutkimuksen ja innovoinnin kansalliset tavoitteet ja rahoitustavoitteet, mukaan lukien tarvittaessa aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle, energiaunionistrategian ja tarvittaessa SET-suunnitelman prioriteettien mukaisesti. Määrittäessään tavoitteitaan, päämääriään ja panoksiaan jäsenvaltio voi käyttää perustana olemassa olevia kansallisia strategioita tai suunnitelmia, jotka ovat yhteensopivia unionin oikeuden kanssa;
2)
vuotta 2050 koskevat kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät puhtaiden energiateknologioiden edistämiseen, mikäli ne ovat saatavilla. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|