6 artikla Uusiovedelle haettavaa lupaa koskevat velvoitteet

1.   Uusioveden tuottaminen tai jakelu liitteessä I olevassa 1 jaksossa täsmennettyyn maatalouden keinokasteluun edellyttää lupaa.

2.   Veden uudelleenkäyttöjärjestelmässä vastuutahon, mukaan luettuna tapauksen mukaan kansallisen lain mukaisesti loppukäyttäjän, on haettava lupaa tai voimassa olevan luvan muutosta sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa uusiovesilaitos toimii tai jossa sen on tarkoitus toimia.

3.   Luvassa on esitettävä kaikki uusiovesilaitoksen toiminnanharjoittajan ja tarvittaessa muiden vastuutahojen velvoitteet. Luvan on perustuttava veden uudelleenkäytön riskienhallintasuunnitelmaan, ja siinä on täsmennettävä muun muassa

4.   Lupahakemusta arvioidessaan toimivaltaisen viranomaisen on kuultava muita asiaankuuluvia viranomaisia, erityisesti vesi- ja terveydenhuollon viranomaisia, jos ne ovat eri kuin toimivaltainen viranomainen, ja kaikkia muita toimivaltaisen viranomaisen merkityksellisinä pitämiä tahoja ja vaihdettava tietoja näiden kaikkien kanssa.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä viipymättä päätös luvan myöntämisestä. Jos toimivaltainen viranomainen tarvitsee lupahakemuksen monimutkaisuuden vuoksi luvan myöntämistä koskevan päätöksen tekemiseen yli 12 kuukautta täytetyn lupahakemuksen vastaanottamisesta, sen on ilmoitettava hakijalle arvioitu päätöksentekopäivä.

6.   Lupia on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti, ja ne on tarvittaessa saatettava ajan tasalle ainakin seuraavissa tapauksissa:

7.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että uusioveden varastointiin, jakeluun ja käyttöön on hankittava erityinen lupa, jotta voidaan soveltaa 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja veden uudelleenkäytön riskienhallintasuunnitelmassa määritettyjä lisävaatimuksia ja -esteitä.