|
+210 artikla Muita reaalivakuuksia koskevat vaatimukset |
210 artikla Muita reaalivakuuksia koskevat vaatimukset210 artikla Muita reaalivakuuksia koskevat vaatimukset Muuta reaalivakuutta kuin kiinteistöä voidaan pitää hyväksyttävänä vakuutena IRB-menetelmää sovellettaessa, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
a)
vakuussopimuksen, jolla reaalivakuus annetaan laitokselle, on oltava kaikilla asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen, ja sen on annettava laitokselle mahdollisuus realisoida vakuuden arvo kohtuullisessa ajassa;
b)
209 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja etuoikeutettuja vaateita yksinomaisesti lukuun ottamatta vain vakuuteen liittyviä ensisijaisia pantteja tai kiinnityksiä voidaan pitää hyväksyttävänä vakuutena, ja laitoksella on oltava etuoikeus vakuuden realisoinnista saatavaan tuottoon suhteessa kaikkiin muihin luotonantajiin;
c)
laitosten on seurattava vakuuden arvon kehitystä säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa. Laitosten on harjoitettava seurantaa useammin, jos markkinaolosuhteet muuttuvat merkittävästi;
d)
luottosopimukseen on sisällyttävä yksityiskohtainen kuvaus vakuudesta sekä yksityiskohtainen erittely vakuuden arvon uudelleenarvostuksen toteutustavasta ja tiheydestä;
e)
laitosten on osana sisäisiä luottokäytänteitään ja -menettelyjään selkeästi dokumentoitava hyväksymiensä reaalivakuuksien tyypit sekä käytänteet ja menettelyt, joita ne soveltavat, jotta kunkin vakuustyypin määrä on asianmukainen suhteessa vastuumäärään;
f)
liiketoimirakenteeseen liittyvistä laitoksen luottokäytänteistä on käytävä ilmi seuraavat:
i)
asianmukaiset vakuusvaatimukset suhteessa vastuumäärään,
ii)
kyky muuttaa vakuus nopeasti rahaksi,
iii)
kyky määrittää objektiivinen hinta tai markkina-arvo,
iv)
tieto siitä, kuinka usein arvotiedot ovat käytettävissä (mukaan luettuna asiantuntijan arvio),
v)
vakuuden arvon volatiliteetti tai arvio volatiliteetista;
g)
laitosten on vakuuden arvon arvioimisessa ja uudelleenarvostuksessa otettava täysimääräisesti huomioon vakuuden arvon heikentyminen tai vakuuden vanhentuminen ja kiinnitettävä erityistä huomiota ajan kulumisen vaikutuksiin niiden vakuuksien osalta, joiden arvo on selvästi aikasidonnainen; reaalivakuuden osalta vakuuden vanhentumiseen on sisällyttävä myös ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyviä arvostusnäkökohtia, jotka koskevat kieltoja tai rajoituksia, joita asiaankuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden sääntelytavoitteet ja säädökset asettavat sekä joita tapauksen mukaan kansainvälisesti toimivien laitosten osalta kolmansien maiden oikeudelliset ja sääntelytavoitteet asettavat;
h)
laitoksilla on oltava oikeus tarkastaa vakuus paikan päällä. Niillä on myös oltava käytänteet ja menettelyt, joita sovelletaan niiden oikeuteen tarkastaa vakuus paikan päällä;
i)
luottosuojaksi valitun vakuuden on oltava asianmukaisesti vakuutettu, ja laitoksilla on oltava menettelyt tämä seuraamiseksi. Jos yleiset vakuussopimukset tai muut vaihtelevamääräisen lisävakuuden muodot antavat luottoa myöntävälle laitokselle rekisteröidyn vaateen yrityksen varoihin ja jos kyseinen vaade koskee sekä sellaisia omaisuuseriä, joita ei voida hyväksyä IRB-menetelmän mukaisesti vakuuksiksi, että sellaisia omaisuuseriä, jotka voidaan hyväksyä IRB-menetelmän mukaisesti vakuuksiksi, laitos voi hyväksyä jälkimmäiset omaisuuserät hyväksyttäväksi vastikkeelliseksi luottosuojaksi. Siinä tapauksessa hyväksymisen ehtona on, että kyseiset omaisuuserät täyttävät tässä luvussa vahvistetut IRB-menetelmän mukaiset vakuuksien hyväksyttävyysvaatimukset. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|