+428 b artikla Pysyvän varainhankinnan vaatimus
---+428 b artikla 1.
---+428 b artikla 2.
---+428 b artikla 3.
---+428 b artikla 4.
---+428 b artikla 5.

428 b artikla Pysyvän varainhankinnan vaatimus

-

1. Yleiskatsaus

,
428 b artikla 1.

Edellä 413 artiklan 1 kohdassa säädetty pysyvän varainhankinnan vaatimus lasketaan suhdelukuna 3 luvussa tarkoitetun, laitoksen käytettävissä olevan pysyvän rahoituksen ja 4 luvussa tarkoitetun, laitoksen vaaditun pysyvän rahoituksen välillä, ja se on ilmaistava prosenttiosuutena. Laitosten on laskettava pysyvän varainhankinnan vaatimuksensa seuraavan kaavan mukaisesti:

image

428 b artikla 2.
Laitosten on ylläpidettävä vähintään 100 prosentin pysyvän varainhankinnan vaatimusta laskettuna raportointivaluutan määräisenä kaikkien liiketoimiensa osalta riippumatta siitä, minkä valuutan määräisiä ne todellisuudessa ovat.
428 b artikla 3.
Aina, kun laitoksen pysyvän varainhankinnan vaatimus alittaa 100 prosentin tason tai sen voidaan kohtuudella odottaa alittavan 100 prosentin tason, sovelletaan 414 artiklassa säädettyä vaatimusta. Laitoksen on pyrittävä palauttamaan pysyvän varainhankinnan vaatimuksensa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle tasolle. Toimivaltaisten viranomaisten on ennen valvontatoimenpiteiden toteuttamista arvioitava, mistä syistä laitos ei ole noudattanut tämän artiklan 2 kohtaa.
428 b artikla 4.
Laitoksen on laskettava pysyvän varainhankinnan vaatimuksensa ja huolehdittava sen seurannasta raportointivaluutan määräisenä kaikkien liiketoimiensa osalta riippumatta siitä, minkä valuutan määräisiä ne tosiasiallisesti ovat, ja erikseen niiden liiketoimien osalta, jotka ovat sellaisen valuutan määräisenä, josta on tehtävä erillinen ilmoitus 415 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
428 b artikla 5.
Laitoksen on varmistettava, että sen rahoitusprofiilin jakautuminen valuuttayksiköittäin vastaa yleisesti sen varojen jakautumista eri valuuttoihin. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa vaatia laitosta rajoittamaan valuuttaeroja rajoittamalla sitä vaaditun pysyvän rahoituksen tietyn valuutan määräistä osuutta, joka voidaan kattaa käytettävissä olevalla pysyvällä rahoituksella, joka ei ole kyseisen valuutan määräinen. Kyseistä rajoitusta saa soveltaa ainoastaan sellaiseen valuuttaan, josta on ilmoitettava erikseen 415 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on otettava tämän artiklan mukaisesti mahdollisesti sovellettavien valuuttaeroja koskevien rajoitusten tason määrityksessä huomioon vähintään seuraavat seikat:

a) 

se, kykeneekö laitos siirtämään käytettävissä olevaa pysyvää rahoitusta yhdestä valuutasta toiseen, yhdeltä lainkäyttöalueelta toiselle ja yhdestä oikeushenkilöstä toiseen ryhmänsä sisällä, ja kykeneekö se tekemään valuutanvaihtosopimuksia ja hankkimaan varoja ulkomaanvaluuttamarkkinoilla pysyvän varainhankinnan vaatimusta koskevalla yhden vuoden aikajänteellä;

b) 

valuuttakurssien haitallisten vaihteluiden vaikutukset eri valuuttojen määräisiin positioihin ja käytössä olevien ulkomaanvaluuttasuojien tehokkuuteen.

Tämän artiklan mukaisesti asetettu valuuttaerojen rajoitus on direktiivin 2013/36/EU 105 artiklassa tarkoitettu erityinen maksuvalmiusvaatimus.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit