Osa 5 – Kriteerit, joiden avulla voidaan vahvistaa, että vakuuteen ei kohdistu kolmansien osapuolten oikeuksiin liittyviä rasitteita

Direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 13 alakohta määrää, että vakuuksiin ei saa kohdistua kolmansien osapuolten oikeuksiin liittyviä rasitteita. Sen vuoksi talletusten vakuusjärjestelmien ja nimettyjen viranomaisten ei tulisi hyväksyä [vakuudeksi] mitään vähäriskistä varallisuutta, jos siihen kohdistuu valmiiksi rasitteita tai vakuuksia panttien tai muiden vakuuksien muodossa.

Rahoitusvakuusjärjestelyn alaisuudessa annettujen varojen pitää olla laillisesti realisoitavissa, ilman että kyseessä oleviin varoihin liittyy aikaisempia vaateita. Kolmansien osapuolten ei pitäisi olla mahdollista tulla väliin ja onnistuneesti vaatia itselleen pantattuja varoja tai mitään niihin liittyviä oikeuksia.

Tätä tarkoitusta varten rahoitusvakuusjärjestelyn tulisi määrätä, että luottolaitokset varmistavat ja takaavat, että mihinkään vakuutena käytettävään vähäriskiseen varallisuuteen ei samaan aikaan kohdistu valmiiksi kolmannen osapuolen oikeuksiin liittyviä rasitteita tai vakuuksia, tai varmistaa toinen, jo olemassa oleva, sitoumus talletusten vakuusjärjestelmää kohtaan sekä varmistaa, että mitään varallisuutta, jota käytetään panttioikeuteen perustuvassa rahoitusvakuusjärjestelyssä, ei anneta kolmannelle osapuolelle vakuutena.