2. Aihe, soveltamisala ja määritelmät

Näissä ohjeissa määritetään komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/389² (tekninen sääntelystandardi) 33 artiklan 6 kohdassa säädetyt ehdot, joiden mukaan ne tilin maksupalveluntarjoajat, jotka ovat päättäneet käyttää erityisrajapintaa, vapautetaan teknisen sääntelystandardin 33 artiklan 4 kohdassa kuvaillun varajärjestelmän perustamista koskevasta velvoitteesta.

Lisäksi näissä ohjeissa annetaan opastusta siitä, kuinka toimivaltaisten viranomaisten tulee kuulla Euroopan pankkiviranomaista, jotta niille voidaan myöntää poikkeus teknisen sääntelystandardin 33 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

² Komission delegoitu asetus (EU) 2018/389, annettu 27 päivänä marraskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 täydentämisestä asiakkaan vahvaa tunnistamista sekä yhteisiä ja turvallisia avoimia viestintästandardeja koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 69, 13.3.2018, s. 23).

Näitä ohjeita sovelletaan teknisen sääntelystandardin 33 artiklassa säädettyjen erityisrajapintaa koskevien varotoimenpiteiden osalta ja erityisesti teknisen sääntelystandardin 33 artiklan 4 kohdan mukaista varajärjestelmän perustamisvelvoitetta koskevaan poikkeukseen.

Nämä ohjeet koskevat asetuksen (EU) 1093/2010 4 artiklan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia sekä direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 11 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluntarjoajia³ .

³ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 36).

Ellei toisin ilmoiteta, näihin ohjeisiin sisältyvillä käsitteillä tarkoitetaan samaa kuin direktiivissä (EU) 2015/2366 ja teknisessä sääntelystandardissa käytetyillä ja määritellyillä käsitteillä.

Näitä ohjeita sovelletaan 1. tammikuuta 2019 alkaen.