Europäisches Klimagesetz – 4 artikla Ilmastoa koskevat unionin välitavoitteet

4 artikla 1.

Jotta 2 artiklan 1 kohdassa asetettu ilmastoneutraaliustavoite voidaan saavuttaa, vuoteen 2030 ulottuvana sitovana unionin ilmastotavoitteena on kasvihuonekaasujen nettopäästöjen (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähentäminen unionin sisäisesti vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Asiaankuuluvat unionin toimielimet ja jäsenvaltiot asettavat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tavoitteen täytäntöönpanossa etusijalle nopeat ja ennakoitavissa olevat päästövähennykset ja lisäävät samalla luonnollisten nielujen aiheuttamia poistumia.

Jotta voidaan varmistaa, että viimeistään vuonna 2030 otetaan käyttöön riittäviä hillintätoimia, tätä asetusta sovellettaessa ja 2 kohdassa tarkoitettua unionin lainsäädännön uudelleentarkastelua rajoittamatta nettopoistumien vaikutus vuoteen 2030 ulottuvaan unionin ilmastotavoitteeseen rajataan 225 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin. Jotta unionin hiilinielua voidaan vahvistaa vuoden 2050 ilmastoneutraaliuden saavuttamista koskevan tavoitteen mukaisesti, unionin on pyrittävä saavuttamaan nettohiilinielunsa suurempi koko vuonna 2030.

4 artikla 2.

Komissio tarkastelee 30 päivään kesäkuuta 2021 mennessä uudelleen asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, jotta tämän artiklan 1 kohdassa asetettu tavoite ja 2 artiklan 1 kohdassa asetettu ilmastoneutraaliustavoite voidaan saavuttaa, ja se harkitsee tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista, mukaan lukien lainsäädäntöehdotusten antaminen, perussopimusten mukaisesti.

Komissio arvioi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun ja tulevien uudelleentarkastelujen yhteydessä erityisesti sitä, onko unionin oikeudessa saatavilla asianmukaisia välineitä ja kannustimia tarvittavien investointien saamiseksi käyttöön, ja se ehdottaa tarvittaessa toimenpiteitä.

Siitä lähtien, kun komissio hyväksyy lainsäädäntöehdotukset, se seuraa eri ehdotuksia koskevia lainsäädäntömenettelyjä ja voi raportoida Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, saavutettaisiinko kyseisistä lainsäädäntömenettelyistä odotettavissa olevalla lopputuloksella kokonaisuutena tarkasteltuna 1 kohdassa asetettu tavoite. Jos odotettavissa oleva lopputulos ei johtaisi 1 kohdassa asetetun tavoitteen mukaiseen tulokseen, komissio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien lainsäädäntöehdotusten antaminen, perussopimusten mukaisesti.

4 artikla 3.

Jotta 2 artiklan 1 kohdassa asetettu ilmastoneutraaliustavoite voidaan saavuttaa, vuoteen 2040 ulottuvana sitovana unionin ilmastotavoitteena on kasvihuonekaasujen nettopäästöjen (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähentäminen 90 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2040 mennessä.

4 artikla 4.

Ottaen huomioon vuoden 2030 jälkeisen kauden komissio tarkastelee uudelleen asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, jotta tämän artiklan 3 kohdassa asetettu tavoite ja 2 artiklan 1 kohdassa asetettu ilmastoneutraaliustavoite voidaan saavuttaa, ja se harkitsee tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista tapauksen mukaan ja yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin perusteella perussopimusten mukaisesti.

Komissio vahvistaa edelleen mahdollistavaa kehystä koskevia aloitteita ja pyrkii nopeuttamaan niiden hyväksymistä ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa, että edellytykset asianomaisten oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden, kuten Euroopan teollisuuden ja kansalaisten, tukemiseksi koko siirtymän ajan ovat olemassa, pyrittäessä saavuttamaan tämän artiklan 1 ja 3 kohdassa asetetut tavoitteet, 2 artiklan 1 kohdassa asetettu ilmastoneutraaliustavoite ja ilmastoneutraali talous.

4 artikla 5.

Jotta 3 kohdassa asetetun tavoitteen saavuttamista voidaan helpottaa, komissio varmistaa 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun yhteydessä, että lainsäädäntöehdotuksissa otetaan asianmukaisesti huomioon seuraavat seikat:

a)

vuodesta 2036 alkaen Pariisin sopimuksen 6 artiklan mukainen korkealaatuisten kansainvälisten hyvitysten riittävä panos vuoteen 2040 ulottuvan ilmastotavoitteen saavuttamiseksi on enintään 5 prosenttia unionin vuoden 1990 nettopäästöistä, mikä vastaa kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämistä unionin sisäisesti 85 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2040 mennessä, tavalla, joka on sekä kunnianhimoinen että kustannustehokas, mikä tukee unionia ja kolmansia maita saavutettaessa kasvihuonekaasujen nettovähennysten kehityspolut, jotka vastaavat Pariisin sopimuksen tavoitetta maapallon keskilämpötilan nousun pitämisestä selvästi alle kahdessa celsiusasteessa ja sellaisiin toimiin pyrkimisestä, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan, varmistaen kyseisten hyvitysten tinkimättömyyden ympäristötavoitteista samalla kun edistetään unionin teknologista johtoasemaa; vuosiksi 2031–2035 voidaan harkita pilottivaihetta korkealaatuisten ja tinkimättömien kansainvälisten hyvitysten markkinoiden käynnistämiseksi; tällaisten hyvitysten alkuperää, laatukriteerejä ja muita niiden hankintaa ja käyttöä koskevia ehtoja on säänneltävä unionin oikeudessa sen varmistamiseksi, että ne perustuvat uskottaviin ja muutosvoimaisiin toimiin kumppanimaissa, että voidaan saavuttaa Pariisin sopimuksessa vahvistetun pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen kanssa yhteensopivat ilmastotavoitteet ja -politiikat, että niihin sovelletaan vankkoja suojatoimia, mukaan lukien ympäristötavoitteista tinkimättömyyden varmistaminen, kaksinkertaisen laskennan välttäminen, lisäisyys, pysyvyys, avoin hallinto, vahvat tarkkailu-, raportointi- ja todentamismenetelmät, että niissä varmistetaan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät oheishyödyt ja ihmisoikeuksia koskevat suojatoimet ja että niissä on korkea tavoitetaso tulojen jakamisessa sopeutumistoimia varten ja hillintätoimista saatavien hyötyjen jakamisessa asianomaisten maiden kanssa; laatukriteerejä vahvistaessaan komissio harkitsee tarvittaessa Pariisin sopimuksen 6 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen kriteerien täydentämistä, jotta voidaan varmistaa näiden suojatoimien noudattaminen ja kansainvälisten hyvitysten mahdollisimman korkea laatu, erityisesti siltä osin kuin on kyse pysyvyydestä ja ihmisoikeuksista;

b)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY ( 1 ) unionissa perustetun kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän, jäljempänä ”EU:n päästökauppajärjestelmä”, mukaiset unionin sisäiset pysyvät poistumat, joilla kompensoidaan vaikeasti vähennettäviä jäännöspäästöjä;

c)

suurempi jousto eri alojen ja välineiden sisällä sekä niiden välillä, jotta voidaan tukea tavoitteiden saavuttamista yksinkertaisella ja kustannustehokkaalla tavalla;

d)

hiilenpoistojen realistinen vaikutus päästövähennystoimiin kokonaisuudessaan ottaen huomioon luonnollisiin poistumiin liittyvät epävarmuustekijät ja varmistaen, että mahdolliset puutteet eivät aiheuttaisi haittaa muille talouden aloille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta käyttää luonnollisten poistumien ylijäämiä kompensoimaan muiden alojen päästöjään;

e)

tarve tilanteen mukaan ylläpitää, hoitaa ja lisätä luonnollisia nieluja pitkällä aikavälillä sekä suojella ja palauttaa biologista monimuotoisuutta, edistää kestävää biokiertotaloutta sekä ottaa huomioon metsien ikärakenteen erojen vaikutukset, luonnollinen vaihtelu ja epävarmuustekijät, etenkin ne, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja luonnonhäiriöihin maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden alalla;

f)

jäsenvaltioiden vuoden 2030 jälkeisissä tavoitteissa ja toimissa olisi otettava huomioon kustannustehokkuus ja yhteisvastuu pitäen mielessä erilaiset kansalliset olosuhteet ja erityispiirteet, mukaan lukien saarten ja syrjäisimpien alueiden olosuhteet ja erityispiirteet;

g)

paras käytettävissä oleva ja uusin tieteellinen näyttö, mukaan lukien IPCC:n ja neuvottelukunnan uusimmat raportit;

h)

sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristövaikutukset eri jäsenvaltioissa, myös suhteessa Euroopan teollisuuden hiilestä irtautumista ja kilpailukykyä koskeviin tavoitteisiin;

i)

toimimatta jättämisen kustannukset ja toiminnan hyödyt keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

j)

tarve varmistaa tasapuolinen ja oikeudenmukainen, pragmaattinen, kustannustehokas ja sosiaalisesti tasapainoinen siirtymä kaikille ja tukea sitä ottaen huomioon erilaiset kansalliset olosuhteet ja kiinnittäen erityistä huomiota kuluttajahintoihin ja energiaköyhyyteen ja liikenneköyhyyteen kohdistuviin vaikutuksiin sekä sellaisiin alueisiin ja aloihin, niiden investointikapasiteetti mukaan lukien, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jäljempänä ”pk-yritykset”, maanviljelijöihin ja haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin, joihin ilmastoneutraaliuteen siirtyminen vaikuttaa;

k)

yksinkertaistaminen ja hallinnollisen rasituksen vähentäminen, teknologianeutraalius, kustannustehokkuus, taloudellinen tehokkuus ja taloudellinen turvallisuus;

l)

ilmastotoimet investointien, innovoinnin ja paremman kilpailukyvyn vauhdittajana;

m)

tarve vahvistaa unionin talouden häiriönsietokykyä ja maailmanlaajuista kilpailukykyä ja vähentää hiilivuodon riskiä, erityisesti pk-yritysten sekä hiilivuodolle eniten alttiina olevien teollisuuden alojen osalta, myös viennin yhteydessä, jotta voidaan varmistaa tasapuolinen kilpailu;

n)

parhaat käytettävissä olevat kustannustehokkaat, turvalliset ja skaalautuvat teknologiat;

o)

energian saatavuus ja kohtuuhintaisuus, toimitusvarmuus, energiaturvallisuus ja energiatehokkuus, mukaan lukien energiatehokkuus etusijalle -periaate, sekä sähköverkkojen ja yhteenliitäntöjen vahvistaminen, jotta voidaan luoda aito energiaunioni ja edistää unionissa tuotettua energiaa;

p)

hiilettömien, vähähiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden rooli liikenteen, myös tieliikenteen, hiilestä irtautumisessa vuoden 2030 jälkeen ja konkreettiset toimenpiteet, joilla autetaan raskaiden hyötyajoneuvojen valmistajia saavuttamaan tavoitteensa, ottaen huomioon tuotannon eurooppalaisuusaste;

q)

oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä;

r)

tarve varmistaa ympäristönsuojelullinen tehokkuus ja edistyminen ajan mittaan niin, että samalla turvataan sosiaalinen yhteenkuuluvuus sekä varmistetaan ruokaturva ja oikeudenmukainen siirtymä;

s)

investointitarpeet ja -mahdollisuudet, mukaan lukien julkisen ja yksityisen rahoituksen saatavuus sekä innovointituki ja innovatiivisten teknologioiden saatavuus kaikissa jäsenvaltioissa ottaen huomioon maantieteellinen tasapaino;

t)

kansainvälinen kehitys sekä Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden ja ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) perimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi toteutetut toimet sekä unionin kumppaneilleen antama tuki ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjunnassa.

4 artikla 6.

Komissio voi kuuden kuukauden kuluessa Pariisin sopimuksen 14 artiklassa tarkoitetusta toisesta maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta ehdottaa vuoteen 2040 ulottuvan unionin ilmastotavoitteen tarkistamista tämän asetuksen 11 artiklan mukaisesti.

4 artikla 7.

Tämän artiklan säännöksiä on tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon kansainvälinen kehitys ja Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetut toimet, myös kansallisesti määriteltyjen panosten yleisiä aikatauluja koskevien kansainvälisten keskustelujen lopputuloksen osalta.

4 artikla 8.

Komissio arvioi 6 päivästä maaliskuuta 2027 ja sen jälkeen kahden vuoden välein tässä asetuksessa asetettujen välitavoitteiden ja hiilestä irtautumisen kehityspolkujen täytäntöönpanoa ja antaa siitä kertomuksen ottaen huomioon uusimman tieteellisen näytön, teknologian kehityksen sekä unionin maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn liittyvät muuttuvat haasteet ja mahdollisuudet. Arviointiin voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotuksia.

4 artikla Ilmastoa koskevat unionin välitavoitteet

1. Yleiskatsaus

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

3. Liittyvät standardit