+EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1221/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) ja asetuksen (EY) N:o 761/2001 ja komission päätösten 2001/681/EY ja 2006/193/EY kumoamisesta
---+I LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET
------+1 artikla Tavoite
------+2 artikla Määritelmät
---+II LUKU ORGANISAATIOIDEN REKISTERÖINTI
------+3 artikla Toimivaltaisen elimen määräytyminen
---------+3 artikla 1.
---------+3 artikla 2.
---------+3 artikla 3.
------+4 artikla Rekisteröinnin valmistelu
---------+4 artikla 1.
---------+4 artikla 2.
---------+4 artikla 3.
---------+4 artikla 4.
---------+4 artikla 5.
------+5 artikla Rekisteröintihakemus
---------+5 artikla 1.
---------+5 artikla 2.
---------+5 artikla 3.
---+III LUKU REKISTERÖITYJEN ORGANISAATIOIDEN VELVOITTEET
------+6 artikla EMAS-rekisteröinnin uusiminen
---------+6 artikla 1.
---------+6 artikla 2.
---------+6 artikla 3.
------+7 artikla Pieniä organisaatioita koskeva poikkeus
---------+7 artikla 1.
---------+7 artikla 2.
---------+7 artikla 3.
------+8 artikla Merkittävät muutokset
---------+8 artikla 1.
---------+8 artikla 2.
---------+8 artikla 3.
---------+8 artikla 4.
------+9 artikla Sisäinen ympäristöauditointi
---------+9 artikla 1.
---------+9 artikla 2.
---------+9 artikla 3.
---------+9 artikla 4.
---------+9 artikla 5.
---------+9 artikla 6.
---------+9 artikla 7.
------+10 artikla EMAS-logon käyttö
---------+10 artikla 1.
---------+10 artikla 2.
---------+10 artikla 3.
---------+10 artikla 4.
---------+10 artikla 5.
---+IV LUKU TOIMIVALTAISIIN ELIMIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT
------+11 artikla Toimivaltaisten elinten nimeäminen ja tehtävät
---------+11 artikla 1.
---------+11 artikla 2.
---------+11 artikla 3.
---------+11 artikla 4.
---------+11 artikla 5.
------+12 artikla Rekisteröintiprosessia koskevat velvoitteet
---------+12 artikla 1.
---------+12 artikla 2.
---------+12 artikla 3.
------+13 artikla Organisaatioiden rekisteröinti
---------+13 artikla 1.
---------+13 artikla 2.
---------+13 artikla 3.
---------+13 artikla 4.
---------+13 artikla 5.
---------+13 artikla 6.
------+14 artikla Organisaation rekisteröinnin uusiminen
---------+14 artikla 1.
---------+14 artikla 2.
------+15 artikla Organisaatioiden väliaikainen tai pysyvä poistaminen rekisteristä
---------+15 artikla 1.
---------+15 artikla 2.
---------+15 artikla 3.
---------+15 artikla 4.
---------+15 artikla 5.
---------+15 artikla 6.
---------+15 artikla 7.
---------+15 artikla 8.
---------+15 artikla 9.
---------+15 artikla 10.
------+16 artikla Toimivaltaisten elinten yhteistyöfoorumi
---------+16 artikla 1.
---------+16 artikla 2.
---------+16 artikla 3.
---------+16 artikla 4.
------+17 artikla Toimivaltaisten elinten vertaisarviointi
---------+17 artikla 1.
---------+17 artikla 2.
---------+17 artikla 3.
---------+17 artikla 4.
---------+17 artikla 5.
---+V LUKU YMPÄRISTÖTODENTAJAT
------+18 artikla Ympäristötodentajien tehtävät
---------+18 artikla 1.
---------+18 artikla 2.
---------+18 artikla 3.
---------+18 artikla 4.
---------+18 artikla 5.
---------+18 artikla 6.
---------+18 artikla 7.
------+19 artikla Todentamisvälit
---------+19 artikla 1.
---------+19 artikla 2.
------+20 artikla Ympäristötodentajia koskevat vaatimukset
---------+20 artikla 1.
---------+20 artikla 2.
---------+20 artikla 3.
---------+20 artikla 4.
---------+20 artikla 5.
---------+20 artikla 6.
---------+20 artikla 7.
---------+20 artikla 8.
------+21 artikla Ympäristötodentajina toimivia, todentamis- ja vahvistamistehtäviä yksin suorittavia luonnollisia henkilöitä koskevat lisävaatimukset
------+22 artikla Kolmansissa maissa toimivia ympäristötodentajia koskevat lisävaatimukset
---------+22 artikla 1.
---------+22 artikla 2.
---------+22 artikla 3.
------+23 artikla Ympäristötodentajien valvonta
---------+23 artikla 1.
---------+23 artikla 2.
---------+23 artikla 3.
---------+23 artikla 4.
---------+23 artikla 5.
---------+23 artikla 6.
---------+23 artikla 7.
---------+23 artikla 8.
------+24 artikla Muussa kuin akkreditoinnin tai toimiluvan myöntäneessä jäsenvaltiossa toimivien ympäristötodentajien valvontaa koskevat lisävaatimukset
---------+24 artikla 1.
---------+24 artikla 2.
---------+24 artikla 3.
---------+24 artikla 4.
---------+24 artikla 5.
---------+24 artikla 6.
------+25 artikla Todentamisen ja vahvistamisen suorittamista koskevat edellytykset
---------+25 artikla 1.
---------+25 artikla 2.
---------+25 artikla 3.
---------+25 artikla 4.
---------+25 artikla 5.
---------+25 artikla 6.
---------+25 artikla 7.
---------+25 artikla 8.
---------+25 artikla 9.
---------+25 artikla 10.
------+26 artikla Pienten organisaatioiden todentaminen ja vahvistaminen
---------+26 artikla 1.
---------+26 artikla 2.
---------+26 artikla 3.
------+27 artikla Kolmansissa maissa suoritettavaa todentamista ja vahvistamista koskevat edellytykset
---------+27 artikla 1.
---------+27 artikla 2.
---------+27 artikla 3.
---+VI LUKU AKKREDITOINTI- JA TOIMILUPAELIMET
------+28 artikla Akkreditoinnin ja toimilupien myöntämisen hoitaminen
---------+28 artikla 1.
---------+28 artikla 2.
---------+28 artikla 3.
---------+28 artikla 4.
---------+28 artikla 5.
---------+28 artikla 6.
---------+28 artikla 7.
---------+28 artikla 8.
---------+28 artikla 9.
------+29 artikla Akkreditoinnin ja toimiluvan väliaikainen tai pysyvä peruuttaminen
---------+29 artikla 1.
---------+29 artikla 2.
---------+29 artikla 3.
---------+29 artikla 4.
------+30 artikla Akkreditointi- ja toimilupaelinten yhteistyöfoorumi
---------+30 artikla 1.
---------+30 artikla 2.
---------+30 artikla 3.
---------+30 artikla 4.
---------+30 artikla 5.
---------+30 artikla 6.
------+31 artikla Akkreditointi- ja toimilupaelinten vertaisarviointi
---------+31 artikla 1.
---------+31 artikla 2.
---+VII LUKU JÄSENVALTIOIHIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT
------+32 artikla Organisaatioiden tukeminen ympäristöä koskevien lakisääteisten vaatimusten noudattamisessa
---------+32 artikla 1.
---------+32 artikla 2.
---------+32 artikla 3.
---------+32 artikla 4.
---------+32 artikla 5.
------+33 artikla EMAS-järjestelmän edistäminen
---------+33 artikla 1.
---------+33 artikla 2.
------+34 artikla Tiedotus
---------+34 artikla 1.
---------+34 artikla 2.
------+35 artikla Edistämistoimet
---------+35 artikla 1.
---------+35 artikla 2.
------+36 artikla Pienten organisaatioiden osallistumisen edistäminen
------+37 artikla Klustereita koskeva ja vaiheittainen lähestymistapa
---------+37 artikla 1.
---------+37 artikla 2.
---------+37 artikla 3.
------+38 artikla EMAS-järjestelmän suhde yhteisön muuhun politiikkaan ja välineisiin
---------+38 artikla 1.
---------+38 artikla 2.
------+39 artikla Maksut
---------+39 artikla 1.
---------+39 artikla 2.
------+40 artikla Säännösten rikkominen
---------+40 artikla 1.
---------+40 artikla 2.
------+41 artikla Tiedot ja kertomukset komissiolle
---------+41 artikla 1.
---------+41 artikla 2.
---+VIII LUKU KOMISSIOON SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT
------+42 artikla Tiedotus
---------+42 artikla 1.
---------+42 artikla 2.
------+43 artikla Yhteistyö ja koordinointi
---------+43 artikla 1.
---------+43 artikla 2.
------+44 artikla EMAS-järjestelmän sisällyttäminen yhteisön muuhun ympäristöpolitiikkaan ja välineisiin
------+45 artikla Suhde muihin ympäristöjärjestelmiin
---------+45 artikla 1.
---------+45 artikla 2.
---------+45 artikla 3.
---------+45 artikla 4.
---------+45 artikla 5.
------+46 artikla Viiteasiakirjojen ja ohjeiden laatiminen
---------+46 artikla 1.
---------+46 artikla 2.
---------+46 artikla 3.
---------+46 artikla 4.
---------+46 artikla 5.
---------+46 artikla 6.
------+47 artikla Kertomukset
---+IX LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET
------+48 artikla Liitteiden muuttaminen
---------+48 artikla 1.
---------+48 artikla 2.
------+49 artikla Komiteamenettely
---------+49 artikla 1.
---------+49 artikla 2.
---------+49 artikla 3.
------+50 artikla Uudelleentarkastelu
------+51 artikla Kumoaminen ja siirtymäsäännökset
---------+51 artikla 1.
---------+51 artikla 2.
---------+51 artikla 3.
------+52 artikla Voimaantulo
---+LIITE I
---+LIITE II
---+LIITE III
---+LIITE IV
---+LIITE V EMAS-LOGO
---+LIITE VI REKISTERÖINTIIN VAADITTAVAT TIEDOT
---+LIITE VII YMPÄRISTÖTODENTAJAN ILMOITUS TODENTAMIS- JA VAHVISTAMISTOIMISTA
---+LIITE VIII VASTAAVUUSTAULUKKO
 English - European Union - Environment -

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1221/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) ja asetuksen (EY) N:o 761/2001 ja komission päätösten 2001/681/EY ja 2006/193/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1221/2009,

annettu 25 päivänä marraskuuta 2009,

organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) ja asetuksen (EY) N:o 761/2001 ja komission päätösten 2001/681/EY ja 2006/193/EY kumoamisesta

1. Yleiskatsaus

,
I LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET I LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET
II LUKU ORGANISAATIOIDEN REKISTERÖINTI II LUKU ORGANISAATIOIDEN REKISTERÖINTI
III LUKU REKISTERÖITYJEN ORGANISAATIOIDEN VELVOITTEET III LUKU REKISTERÖITYJEN ORGANISAATIOIDEN VELVOITTEET
IV LUKU TOIMIVALTAISIIN ELIMIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT IV LUKU TOIMIVALTAISIIN ELIMIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT
V LUKU YMPÄRISTÖTODENTAJAT V LUKU YMPÄRISTÖTODENTAJAT
VI LUKU AKKREDITOINTI- JA TOIMILUPAELIMET VI LUKU AKKREDITOINTI- JA TOIMILUPAELIMET
VII LUKU JÄSENVALTIOIHIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT VII LUKU JÄSENVALTIOIHIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT
VIII LUKU KOMISSIOON SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT VIII LUKU KOMISSIOON SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT
IX LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET IX LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET
LIITE I

LIITE I

YMPÄRISTÖKATSELMUS

Ympäristökatselmuksen on katettava seuraavat alueet:

1.    Organisaation toimintaympäristön määrittäminen

Organisaation on määritettävä ulkoiset ja sisäiset asiat, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti sen kykyyn saavuttaa ympäristöjärjestelmältä halutut tulokset.

Näihin sisältyvät merkitykselliset ympäristöolosuhteet, kuten ilmasto, ilmanlaatu, vedenlaatu, luonnonvarojen saatavuus ja luonnon monimuotoisuus.

Niihin voivat sisältyä myös muun muassa seuraavat olosuhteet:

— 
ulkoiset olosuhteet (kulttuuriset, yhteiskunnalliset, poliittiset, lainsäädännölliset, sääntelyyn liittyvät, rahoitukseen liittyvät, teknologiset, taloudelliset, luonnonoloihin liittyvät ja kilpailulliset olosuhteet),
— 
sisäiset organisaation ominaisuuksiin liittyvät olosuhteet (kuten sen toiminnot, tuotteet ja palvelut, strategia, kulttuuri ja kyvyt).

2.    Sidosryhmien tunnistaminen ja niiden tarpeiden ja odotusten määrittäminen

Organisaation on määritettävä sellaiset sidosryhmät, joilla on merkitystä ympäristöjärjestelmälle, näiden sidosryhmien tarpeet ja odotukset sekä se, mitä näistä tarpeista ja odotuksista sen on täytettävä tai mitkä se päättää täyttää.

Jos organisaatio päättää vapaaehtoisesti vahvistaa tai hyväksyä sidosryhmien tarpeet ja odotukset, joita lakisääteiset vaatimukset eivät kata, niistä tulee organisaation sitovia velvoitteita.

3.    Sovellettavien ympäristöön liittyvien lakisääteisten vaatimusten tunnistaminen

Organisaation on laadittava luettelo sovellettavista lakisääteisistä vaatimuksista ja sen lisäksi myös ilmoitettava, miten kaikkien lakisääteisten vaatimusten noudattaminen voidaan osoittaa.

4.    Välittömien ja välillisten ympäristönäkökohtien tunnistaminen ja merkittävien ympäristönäkökohtien määrittäminen

Organisaation on tunnistettava kaikki välittömät ja välilliset ympäristönäkökohdat, joilla on myönteisiä tai kielteisiä ympäristövaikutuksia, ja eriteltävä ne määrällisesti ja laadullisesti tarpeen mukaan sekä laadittava luettelo kaikista tunnistetuista ympäristövaikutuksista. Organisaation on myös määritettävä se, mitkä ympäristönäkökohdat ovat merkittäviä, tämän liitteen kohdan 5 mukaisesti laadittujen perusteiden pohjalta.

Tunnistettaessa välittömiä ja välillisiä ympäristönäkökohtia on tärkeää, että organisaatiot tarkastelevat myös päätoimialaansa liittyviä ympäristönäkökohtia. Ainoastaan organisaation toimipaikkaan ja laitteisiin liittyviä ympäristönäkökohtia koskeva selvitys on riittämätön.

Kun organisaatio määrittää toimintojensa, tuotteidensa ja palveluidensa välittömiä ja välillisiä ympäristönäkökohtia, sen on tarkasteltava niitä koko elinkaaren ajalta ja otettava huomioon ne elinkaaren vaiheet, joita se voi hallita tai joihin se voi vaikuttaa. Näitä vaiheita ovat yleensä raaka-aineiden hankinta, ostot ja hankinnat, suunnittelu, tuotanto, kuljetus, käyttö, loppukäsittely ja loppusijoitus organisaation toiminnoista riippuen.

4.1    Välittömät ympäristönäkökohdat

Välittömät ympäristönäkökohdat liittyvät organisaation välittömässä hallinnassa oleviin toimintoihin, tuotteisiin ja palveluihin.

Kaikkien organisaatioiden on tarkasteltava toimintoihinsa liittyviä välittömiä näkökohtia.

Välittömät ympäristönäkökohdat liittyvät muun muassa seuraaviin:

1) 

päästöt ilmaan

2) 

päästöt vesistöihin (myös imeytyminen pohjaveteen)

3) 

kiinteiden ja muiden jätteiden, erityisesti ongelmajätteiden syntyminen, kierrätys, uudelleenkäyttö, kuljetus ja loppukäsittely

4) 

maa-alueiden käyttö ja pilaantuminen

5) 

energian käyttö, luonnonvarat (myös vesi, eläimistö ja kasvisto) sekä raaka-aineet

6) 

lisä- ja apuaineiden ja puolivalmisteiden käyttö

7) 

paikalliset tekijät (melu, tärinä, haju, pöly, ulkonäkö jne.).

Tunnistettaessa ympäristönäkökohtia olisi otettava huomioon myös seuraavat:

— 
riski ympäristöonnettomuuksista sekä muista hätätilanteista, joilla voi olla ympäristövaikutuksia (esim. kemialliset onnettomuudet), sekä mahdollisista epätavallisista tilanteista, joilla voi olla ympäristövaikutuksia;
— 
tavaroiden ja palvelujen kuljetukset sekä henkilökunnan liikematkat.

4.2    Välilliset ympäristönäkökohdat

Välilliset ympäristönäkökohdat ovat näkökohtia, jotka voivat olla seurausta organisaation vuorovaikutuksesta kolmansien osapuolten kanssa ja joihin organisaatio voi vaikuttaa kohtuullisessa määrin.

Näitä ovat muun muassa seuraavat:

1) 

tuotteiden ja palvelujen elinkaareen liittyvät tekijät (raaka-aineiden hankinta, suunnittelu, ostot ja hankinnat, tuotanto, kuljetus, käyttö, loppukäsittely ja loppusijoitus), joihin organisaatio voi vaikuttaa;

2) 

pääomasijoitukset, lainojen myöntäminen ja vakuutuspalvelut;

3) 

uudet markkinat;

4) 

palvelujen valinta ja niiden koostumus (esim. kuljetukset tai ateriapalvelu);

5) 

hallinnolliset ja suunnitteluun liittyvät päätökset;

6) 

tuotevalikoima;

7) 

toimeksisaajien, alihankkijoiden, toimittajien ja niiden toimittajien ympäristönsuojelun taso ja toimintatavat.

Organisaatioiden on pystyttävä osoittamaan, että ympäristöjärjestelmässä käsitellään merkittäviä ympäristönäkökohtia ja näihin näkökohtiin liittyviä vaikutuksia.

Organisaation olisi pyrittävä varmistamaan, että toimittajat ja organisaation nimissä toimivat henkilöt noudattavat organisaation ympäristöpolitiikkaa sopimuksen mukaisessa toiminnassaan.

Organisaation on tarkasteltava sitä, missä määrin se voi vaikuttaa välillisiin ympäristönäkökohtiin ja mitä toimia se voi toteuttaa ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja ympäristölle koituvien hyötyjen lisäämiseksi.

5.    Ympäristönäkökohtien merkittävyyden arviointi

Organisaation on määritettävä arviointiperusteet sen toimintojen, tuotteiden ja palvelujen ympäristönäkökohtien merkittävyyden arvioimiseksi ja sovellettava näitä perusteita sen määrittämiseksi, millä ympäristönäkökohdilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, kun tarkastellaan koko elinkaarta.

Organisaation laatimissa arviointiperusteissa on otettava huomioon lainsäädäntö, ja niiden on oltava kattavia, puolueettomasti tarkistettavissa, toistettavissa ja julkisesti saatavilla.

Kun organisaatio laatii näitä perusteita, sen on tarkasteltava seuraavia asioita:

1) 

ympäristölle (myös biologiselle monimuotoisuudelle) aiheutuvien haittojen tai -hyötyjen mahdollisuus

2) 

ympäristön tila (kuten paikallisen, alueellisen tai maailmanlaajuisen ympäristön haavoittuvuus)

3) 

näkökohtien tai vaikutusten laajuus, määrä, esiintyvyys ja palautuvuus

4) 

asiaa koskeva ympäristölainsäädäntö ja sen vaatimukset

5) 

sidosryhmien, myös organisaation työntekijöiden, näkemykset.

Lisäksi voidaan tarkastella muita asiaan liittyviä asioita riippuen organisaation toiminnoista, tuotteista ja palveluista.

Organisaatio arvioi näiden vahvistettujen perusteiden pohjalta ympäristönäkökohtiensa ja -vaikutustensa merkittävyyden. Tätä varten organisaatio ottaa huomioon muun muassa seuraavat asiat:

1) 

organisaation tiedot raaka-aineiden ja energian käytön, päästöjen ja jätteiden aiheuttamista riskeistä;

2) 

organisaation toiminnot, joita säännellään ympäristölainsäädännössä;

3) 

hankinnat;

4) 

organisaation tuotteiden suunnittelu, tuotekehittely, valmistus, jakelu, huolto, käyttö, uudelleenkäyttö, kierrätys ja loppukäsittely;

5) 

ympäristökustannuksiltaan ja -hyödyiltään merkittävimmät organisaation toiminnot.

Arvioidessaan toimintansa ympäristövaikutusten merkittävyyttä organisaation olisi tarkasteltava tavanomaisia toimintaolosuhteita, toimintojen käynnistys- ja pysäytystilanteita sekä kohtuudella ennakoitavia hätätilanteita. Huomioon on otettava aikaisempi, nykyinen ja suunniteltu toiminta.

6.    Aikaisempien häiriötilanteiden tutkimisesta saadun palautteen arviointi

Organisaation on otettava huomioon aikaisempien häiriötilanteiden tutkimisesta saatu palaute, joka voisi vaikuttaa sen kykyyn saavuttaa ympäristöjärjestelmältä halutut tulokset.

7.    Riskien ja mahdollisuuksien määrittäminen ja dokumentointi

Organisaation on määritettävä ja dokumentoitava ympäristönäkökohtiinsa, sitoviin velvoitteisiinsa ja muihin 1–4 kohdissa esitettyihin asioihin ja vaatimuksiin liittyvät riskit ja mahdollisuudet.

Organisaation on keskityttävä niihin riskeihin ja mahdollisuuksiin, joita olisi käsiteltävä, jotta voidaan varmistaa, että ympäristöjärjestelmällä saavutetaan halutut tulokset, estetään ei-toivottuja vaikutuksia tai onnettomuuksia ja parannetaan jatkuvasti ympäristönsuojelun tasoa organisaatiossa.

8.    Nykyisten prosessien, toimintatapojen ja menettelyjen tarkastelu

Organisaation on tarkasteltava nykyisiä prosesseja, toimintatapoja ja menettelyjä ja määritettävä, mitä tarvitaan ympäristöjärjestelmän ylläpidon varmistamiseksi pitkällä aikavälillä.
LIITE II

LIITE II

YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET JA EMAS-JÄRJESTELMÄÄ TOTEUTTAVISSA ORGANISAATIOISSA HUOMIOITAVIA MUITA ASIOITA

EMAS-järjestelmän mukaiset ympäristöjärjestelmää koskevat vaatimukset ovat samat kuin standardin EN ISO 14001:2015 osassa 4–10. Nämä vaatimukset on esitetty A osassa.

Kun 4 artiklassa viitataan tämän liitteen tiettyihin kohtiin, ne olisi ymmärrettävä seuraavasti:

Viittaus kohtaan A.3.1 olisi ymmärrettävä viittaukseksi A osan kohtaan 6.1
Viittaus kohtaan A.5.5 olisi ymmärrettävä viittaukseksi A osan kohtaan 9.2

Lisäksi EMAS-järjestelmää toteuttavien organisaatioiden on otettava huomioon useita muita asioita, jotka suoraan liittyvät joihinkin standardin EN ISO 14001:2015 osassa 4 oleviin kohtiin. Nämä lisävaatimukset luetellaan tämän liitteen B osassa.


A OSA

Ympäristöjärjestelmiä koskevat vaatimukset standardin EN ISO 14001:2015 mukaan

B OSA

Lisävaatimukset EMAS-järjestelmää toteuttaville organisaatioille.

Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmään) osallistuvien organisaatioiden on noudatettava standardin EN ISO 14001:2015 (1) vaatimuksia, jotka esitetään jäljempänä.

A.4  Organisaation toimintaympäristö

A.4.1  Organisaation ja sen toimintaympäristön ymmärtäminen

Organisaation on määritettävä ulkoiset ja sisäiset asiat, jotka ovat olennaisia organisaation tarkoituksen kannalta ja jotka vaikuttavat sen kykyyn saavuttaa ympäristöjärjestelmältä halutut tulokset. Näihin asioihin on sisällytettävä ympäristöolosuhteet, jotka voivat vaikuttaa organisaatioon tai joihin organisaatio voi vaikuttaa.

A.4.2  Sidosryhmien tarpeiden ja odotusten ymmärtäminen

Organisaation on määritettävä

a)  ympäristöjärjestelmän kannalta olennaiset sidosryhmät

b)  näiden sidosryhmien olennaiset tarpeet ja odotukset (eli vaatimukset)

c)  tarpeet ja odotukset, joista tulee sitä koskevia sitovia velvoitteita.

A.4.3  Ympäristöjärjestelmän soveltamisalan määrittäminen

Organisaation on päätettävä ympäristöjärjestelmän rajauksista ja soveltamisesta, jotta järjestelmän soveltamisalan voi määritellä.

Kun organisaatio päättää ympäristöjärjestelmänsä soveltamisalasta, sen on tarkasteltava

a)  kohdassa A.4.1 mainittuja ulkoisia ja sisäisiä asioita

b)  kohdassa A.4.2 mainittuja sitovia velvoitteita

c)  sen organisaatioon kuuluvia yksiköitä, toimintoja ja fyysisiä rajoja

d)  sen toimintoja, tuotteita ja palveluita

e)  sen toimivaltaa ja kykyä ohjata ja vaikuttaa.

Kun soveltamisala on määritelty, kaikki siihen sisältyvät organisaation toiminnot, tuotteet ja palvelut on sisällytettävä ympäristöjärjestelmään.

Soveltamisalaa on ylläpidettävä dokumentoituna tietona, ja sen on oltava sidosryhmien saatavissa.

A.4.4  Ympäristöjärjestelmä

Organisaation on luotava ja otettava käyttöön ympäristöjärjestelmä, johon sisältyvät tarvittavat prosessit ja niiden keskinäiset vaikutukset, sekä ylläpidettävä ja parannettava sitä jatkuvasti tämän kansainvälisen standardin vaatimusten mukaisesti, jotta se voi saavuttaa halutut tulokset, joihin sisältyy ympäristönsuojelun tason parantaminen.

Ympäristöjärjestelmän luomisessa ja ylläpidossa organisaation on tarkasteltava kohdissa 4.1 ja 4.2 hankittua tietämystä.

 

A.5  Johtajuus

A.5.1  Johtajuus ja sitoutuminen

Ylimmän johdon on osoitettava johtajuutta ja sitoutumista ympäristöjärjestelmän suhteen

a)  kantamalla vastuun ympäristöjärjestelmän vaikuttavuudesta

b)  varmistamalla, että ympäristöpolitiikka laaditaan ja ympäristötavoitteet asetetaan ja että ne ovat yhdenmukaisia organisaation strategian ja toimintaympäristön kanssa

c)  varmistamalla, että ympäristöjärjestelmän vaatimukset yhdistetään organisaation liiketoimintaprosesseihin

d)  varmistamalla, että ympäristöjärjestelmää varten tarvittavat resurssit ovat saatavilla

e)  viestimällä siitä, miten tärkeää on, että ympäristöasioiden hallinta on vaikuttavaa ja että ympäristöjärjestelmää koskevia vaatimuksia noudatetaan

f)  varmistamalla, että ympäristöjärjestelmä saavuttaa halutut tulokset

g)  ohjaamalla ihmisiä lisäämään ympäristöjärjestelmän vaikuttavuutta ja tukemalla heitä siinä

h)  edistämällä jatkuvaa parantamista

i)  tukemalla muiden johtoon kuuluvien johtajuutta heidän vastuualueillaan.

Huom.  Tässä kansainvälisessä standardissa ’liiketoiminnalla’ tarkoitetaan yleisesti niitä toimintoja, jotka ovat organisaation olemassaolon tarkoituksen kannalta keskeisiä.

 

A.5.2  Ympäristöpolitiikka

Ylimmän johdon on laadittava, otettava käyttöön ja ylläpidettävä ympäristöpolitiikkaa, joka ympäristöjärjestelmän määritellyn soveltamisalan mukaisesti

a)  sopii organisaation tarkoitukseen ja toimintaympäristöön, johon sisältyvät organisaation toimintojen, tuotteiden ja palveluiden luonne, laajuus ja ympäristövaikutukset

b)  muodostaa perustan ympäristötavoitteiden asettamiselle

c)  sisältää sitoutumisen ympäristönsuojeluun, johon sisältyvät ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja muut organisaation toimintaympäristön kannalta olennaiset sitoumukset.

Huom.  Muita erityisiä sitoumuksia ympäristönsuojeluun ovat esimerkiksi resurssien kestävä käyttö, ilmastonmuutoksen lieventäminen ja siihen sopeutuminen sekä biodiversiteetin ja ekosysteemien suojeleminen.

d)  sisältää sitoutumisen organisaatiota sitovien velvoitteiden täyttämiseen

e)  sisältää sitoutumisen ympäristöjärjestelmän jatkuvaan parantamiseen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi.

Ympäristöpolitiikan

— on oltava saatavilla ylläpidettynä dokumentoituna tietona

— on oltava koko organisaation tiedossa

— on oltava sidosryhmien saatavilla.

B.1  Ympäristönsuojelun tason jatkuva parantaminen

Organisaatioiden on sitouduttava ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen.

Jos organisaatiossa on yksi tai useampi toimipaikka, jokaisen toimipaikan, johon EMAS-järjestelmää sovelletaan, on noudatettava kaikkiaEMAS-järjestelmän vaatimuksia 2 artiklan 2 kohdassa määritelty ympäristönsuojelun tason jatkuva parantaminen mukaan lukien.

A.5.3  Organisaation tehtävät, vastuut ja valtuudet

Ylimmän johdon on varmistettava, että olennaisiin rooleihin liittyvät vastuut ja valtuudet määritellään ja viestitään organisaatiossa.

Ylimmän johdon on määriteltävä, kenellä tai keillä on vastuu ja valtuudet

a)  varmistaa, että ympäristöjärjestelmä on tämän kansainvälisen standardin vaatimusten mukainen

b)  raportoida ylimmälle johdolle ympäristöjärjestelmän suorituskyvystä, johon sisältyy ympäristönsuojelun taso.

B.2  Johdon edustaja(t)

Ylimmän johdon on nimitettävä erityinen ylimmän johdon edustaja tai edustajia, joilla muista vastuualueista riippumatta on tehtävät, vastuualueet ja valtuudet varmistaa tämän asetuksen mukainen ympäristöjärjestelmä ja raportoida ylimmälle johdolle ympäristöjärjestelmän suorituskyvystä.

Ylimmän johdon edustaja voi olla organisaation ylimmän johdon jäsen.

A.6  Suunnittelu

A.6.1  Riskien ja mahdollisuuksien käsittely

A.6.1.1  Yleistä

Organisaation on luotava, otettava käyttöön ja ylläpidettävä prosessit, joita tarvitaan kohdissa 6.1.1–6.1.4 esitettyjen vaatimusten täyttämiseen.

Organisaation on ympäristöjärjestelmää suunnitellessaan tarkasteltava

— kohdassa 4.1 mainittuja asioita

— kohdassa 4.2 esitettyjä vaatimuksia

— ympäristöjärjestelmän soveltamisalaa ja määritettävä riskit ja mahdollisuudet, jotka liittyvät sen

— 

— ympäristönäkökohtiin (ks. kohta 6.1.2),

— sitoviin velvoitteisiin (ks. kohta 6.1.3),

— tai muihin asioihin ja vaatimuksiin, jotka on tunnistettu kohdissa 4.1 ja 4.2 ja joita on käsiteltävä, jotta voidaan

— 

— taata, että ympäristöjärjestelmä voi saavuttaa halutut tulokset

— estää tai vähentää ei-toivottuja vaikutuksia, joihin sisältyy ulkoisten ympäristöolosuhteiden mahdollinen vaikutus organisaatioon

— saada aikaan jatkuvaa parantamista.

Organisaation on määritettävä ympäristöjärjestelmän soveltamisalan puitteissa mahdolliset hätätilanteet, joihin sisältyvät hätätilanteet, joilla voi olla ympäristövaikutuksia.

Organisaation on ylläpidettävä dokumentoitua tietoa

— riskeistä ja mahdollisuuksista, joita on käsiteltävä

— kohdissa 6.1.1–6.1.4 tarvituista prosesseista siinä laajuudessa, että voidaan luottaa siihen, että ne suoritetaan suunnitellusti.

A.6.1.2  Ympäristönäkökohdat

Ympäristöjärjestelmän määritellyn soveltamisalan mukaisesti organisaation on määritettävä toimintojensa, tuotteidensa ja palveluidensa ympäristönäkökohdat, joita se voi hallita ja joihin se voi vaikuttaa, sekä niihin liittyvät ympäristövaikutukset elinkaarinäkökulmasta tarkastellen.

Kun organisaatio määrittää ympäristönäkökohtia, sen on otettava huomioon

a)  muutokset, kuten suunnitellut tai uudet kehityssuunnat ja uudet tai muuttuneet toiminnot, tuotteet ja palvelut

b)  normaalista poikkeavat olosuhteet ja kohtuuden rajoissa ennustettavissa olevat hätätilanteet.

Organisaation on laadittuja kriteerejä käyttäen määritettävä ne näkökohdat, joilla on tai voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, eli merkittävät ympäristönäkökohdat.

Organisaation on viestittävä merkittävistä ympäristönäkökohdistaan organisaation eri tasojen ja toimintojen välillä asianmukaisesti.

Organisaation on ylläpidettävä dokumentoitua tietoa

— ympäristönäkökohdista ja niihin liittyvistä ympäristövaikutuksista

— sen merkittävien ympäristönäkökohtien määrittämiseen käytetyistä kriteereistä

— merkittävistä ympäristönäkökohdista.

Huom.  Merkittävistä ympäristönäkökohdista voi aiheutua joko haitallisiin ympäristövaikutuksiin (uhkiin) tai hyödyllisiin ympäristövaikutuksiin (mahdollisuuksiin) liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia.

B.3  Ympäristökatselmus

Organisaatioiden on suoritettava ja dokumentoitava alustava ympäristökatselmus liitteen I mukaisesti.

Unionin ulkopuolisten organisaatioiden on viitattava myös ympäristöön liittyviin lakisääteisiin vaatimuksiin, joita sovelletaan vastaavanlaisiin organisaatioihin jäsenvaltiossa, jossa ne aikovat jättää hakemuksen.

A.6.1.3  Sitovat velvoitteet

Organisaation on

a)  määritettävä ja pidettävä saatavilla sitovat velvoitteet, jotka liittyvät sen ympäristönäkökohtiin

b)  määritettävä, miten nämä sitovat velvoitteet koskevat organisaatiota

c)  otettava nämä sitovat velvoitteet huomioon ympäristöjärjestelmän luomisessa, käyttöönotossa, ylläpitämisessä ja jatkuvassa parantamisessa.

Organisaation on ylläpidettävä dokumentoitua tietoa sitovista velvoitteistaan.

Huom.  Sitovat velvoitteet voivat luoda riskejä ja mahdollisuuksia organisaatiolle.

A.6.1.4  Toimenpiteiden suunnittelu

Organisaation on suunniteltava

a)  toimenpiteet, joilla se käsittelee

1)  merkittäviä ympäristönäkökohtia

2)  sitovia velvoitteita

3)  kohdassa 6.1.1 tunnistettuja riskejä ja mahdollisuuksia

b)  kuinka

1)  nämä toimenpiteet yhdistetään sen ympäristöjärjestelmän prosesseihin (ks. kohdat 6.2, 7, 8 ja 9.1) tai muihin liiketoimintaprosesseihin ja kuinka ne toteutetaan

2)  näiden toimenpiteiden vaikuttavuus arvioidaan (ks. kohta 9.1).

Näitä toimenpiteitä suunnitellessaan organisaation on tarkasteltava teknologisia vaihtoehtojaan sekä taloudellisia, toiminnallisia ja liiketoiminnallisia vaatimuksiaan.

B.4  Lainsäädännön noudattaminen

Organisaatioiden, jotka on rekisteröity EMAS-järjestelmään, on pystyttävä osoittamaan, että ne täyttävät seuraavat edellytykset:

1)  ne ovat tietoisia kaikista sovellettavista ympäristöön liittyvistä lainsäädännön vaatimuksista;

2)  ne varmistavat ympäristölainsäädännön noudattamisen, mukaan lukien ympäristöluvat ja niissä asetetut rajoitukset;

3)  organisaatiossa on käytössä menettelyt, joita noudattamalla se pystyy jatkuvasti täyttämään nämä vaatimukset.

A.6.2  Ympäristötavoitteet ja niiden saavuttamiseen tarvittavien toimien suunnittelu

 

A.6.2.1  Ympäristötavoitteet

Organisaation on asetettava ympäristötavoitteet asiaankuuluville toiminnoille ja tasoille ottamalla huomioon organisaation merkittävät ympäristönäkökohdat ja niihin liittyvät sitovat velvoitteet sekä tarkastelemalla riskejä ja mahdollisuuksia.

Ympäristötavoitteiden on täytettävä seuraavat ehdot:

a)  Niiden on oltava yhdenmukaisia ympäristöpolitiikan kanssa.

b)  Niiden on oltava mitattavissa (jos mahdollista).

c)  Niitä on seurattava.

d)  Niistä on viestittävä.

e)  Niitä on päivitettävä, kun se on tarkoituksenmukaista.

Organisaation on ylläpidettävä dokumentoitua tietoa ympäristötavoitteista.

A.6.2.2  Ympäristötavoitteiden saavuttamiseen tarvittavien toimenpiteiden suunnittelu

Kun organisaatio suunnittelee, kuinka se voi saavuttaa ympäristötavoitteensa, sen on määritettävä

a)  mitä tehdään

b)  mitä resursseja tarvitaan

c)  kuka tai ketkä ovat vastuussa

d)  milloin tarvittavat toimet saadaan valmiiksi

e)  kuinka tulokset arvioidaan ja millaisilla indikaattoreilla seurataan mitattavissa olevien ympäristötavoitteiden saavuttamista (ks. kohta 9.1.1).

Organisaation on tarkasteltava, kuinka ympäristötavoitteiden saavuttamiseen käytettävät toimenpiteet voidaan yhdistää organisaation liiketoimintaprosesseihin.

B.5  Ympäristötavoitteet

Organisaatioiden on pystyttävä osoittamaan, että hallintajärjestelmän ja auditointimenettelyjen avulla arvioidaan organisaation ympäristönsuojelun tosiasiallinen taso välittömien ja välillisten näkökohtien osalta.

Päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät keinot eivät voi olla ympäristötavoitteita.

A.7  Tukitoiminnot

A.7.1  Resurssit

Organisaation on määritettävä ja varattava ympäristöjärjestelmän luomiseen, käyttöönottoon, ylläpitoon ja jatkuvaan parantamiseen tarvittavat resurssit.

 

A.7.2  Pätevyys

Organisaation on

a)  määritettävä, millainen pätevyys niillä sen ohjauksessa työskentelevillä henkilöillä täytyy olla, joiden työ vaikuttaa ympäristönsuojelun tasoon ja organisaation kykyyn täyttää sitovat velvoitteet

b)  varmistettava, että nämä henkilöt ovat päteviä sopivan koulutuksen, harjoittelun tai kokemuksen perusteella

c)  määritettävä ympäristönäkökohtiinsa ja ympäristöjärjestelmäänsä liittyvät koulutustarpeet

d)  hankittava tarvittaessa vaadittava pätevyys eri toimenpitein sekä arvioitava tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Huom.  Toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi nykyisten työntekijöiden kouluttaminen, mentorointi tai siirtäminen toisiin tehtäviin tai pätevien henkilöiden palkkaaminen tai vuokraaminen.

Organisaation on säilytettävä asianmukaista dokumentoitua tietoa näyttönä pätevyydestä.

B.6  Henkilöstön osallistuminen

1)  Organisaation olisi oltava tietoinen siitä, että henkilöstön aktiivinen osallistuminen on jatkuvan ja tuloksellisen ympäristönsuojelun parantamisen liikkeellepaneva voima ja välttämätön edellytys ja avainasemassa myös ympäristönsuojelun tason parantamisessa. Henkilöstön aktiivinen osallistuminen on myös oikea keino vakiinnuttaa ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä onnistuneesti osaksi organisaation toimintaa.

2)  ”Henkilöstön osallistumisen” olisi katsottava tarkoittavan yksittäisten työntekijöiden ja heidän edustajiensa osalta sekä toimiin osallistumista että heille suunnattua tiedotusta. Tämän vuoksi kaikilla tasoilla olisi oltava henkilöstön osallistumiseen kannustava järjestelmä. Organisaation olisi oltava selvillä siitä, että edellä kuvattujen toimien onnistuminen edellyttää johdolta sitoutumisen osoittamista, vastaanottavaista asennetta sekä aktiivista tukea. Tässä yhteydessä johdon olisi annettava työntekijöille asianmukaista palautetta.

3)  Näiden vaatimusten lisäksi työntekijöiden ja heidän edustajiensa on osallistuttava prosessiin, jolla pyritään jatkuvasti parantamaan organisaation ympäristönsuojelun tasoa seuraavilla toimilla:

a)  alustava ympäristökatselmus

b)  ympäristönsuojelun tasoa parantavan ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän luominen ja täytäntöönpano;

c)  ympäristökomiteat ja työryhmät, jotka keräävät tietoa sekä varmistavat ympäristöasioista vastaavan henkilön ja johdon edustajien sekä työntekijöiden ja työntekijöiden edustajien osallistumisen;

d)  ympäristöohjelmaa ja ympäristöauditointia käsittelevien yhteisten työryhmien toiminta;

e)  ympäristöselontekojen laadinta.

4)  Tätä varten olisi hyödynnettävä soveltuvia osallistumismuotoja, kuten aloitelaatikkoa, projektiryhmiä tai ympäristökomiteoita. Organisaatioiden on otettava huomioon komission ohjeet alan parhaista käytännöistä. Myös henkilöstön edustajien on voitava osallistua toimintaan, jos he sitä pyytävät.

A.7.3  Tietoisuus

Organisaation on varmistettava, että sen ohjauksessa työskentelevät henkilöt ovat tietoisia

a)  ympäristöpolitiikasta

b)  omaan työhönsä liittyvistä merkittävistä ympäristönäkökohdista ja niihin liittyvistä todellisista ja mahdollisista ympäristövaikutuksista

c)  siitä, miten he voivat osaltaan lisätä ympäristöjärjestelmän vaikuttavuutta ja millaista hyötyä ympäristönsuojelun tason parantamisesta on

d)  seurauksista, joita ympäristöjärjestelmän vaatimusten, kuten organisaatiota sitovien velvoitteiden, noudattamatta jättämisellä voi olla.

 

A.7.4  Viestintä

A.7.4.1  Yleistä

Organisaation on luotava, otettava käyttöön ja ylläpidettävä prosesseja ympäristöjärjestelmän kannalta olennaiseen sisäiseen ja ulkoiseen viestintään. Näihin viestintäprosesseihin on sisällytettävä

a)  mistä viestitään

b)  milloin viestitään

c)  keiden kanssa viestitään

d)  kuinka viestitään.

Viestintäprosessejaan luodessaan organisaation on

— otettava huomioon sitovat velvoitteensa

— varmistettava, että viestittävä ympäristöön liittyvä tieto on yhteensopivaa ympäristöjärjestelmässä muodostetun tiedon kanssa ja luotettavaa.

Organisaation on vastattava olennaiseen viestintään, joka koskee sen ympäristöjärjestelmää.

Organisaation on säilytettävä dokumentoitua tietoa näyttönä viestinnästään, kun se on tarkoituksenmukaista.

A.7.4.2  Sisäinen viestintä

Organisaation on

a)  viestittävä sisäisesti ympäristöjärjestelmänsä kannalta olennaisesta tiedosta organisaation eri tasojen ja toimintojen välillä, myös ympäristöjärjestelmään tehdyistä muutoksista, kun se on tarkoituksenmukaista

b)  varmistettava, että sen viestintäprosessit mahdollistavat sen, että kaikki organisaation ohjauksessa työskentelevät voivat osallistua jatkuvaan parantamiseen.

 

A.7.4.3  Ulkoinen viestintä

Organisaation on viestittävä ulkoisesti ympäristöjärjestelmän kannalta olennaisesta tiedosta sen viestintäprosessien ja sitovien velvoitteiden mukaisesti.

B.7  Viestintä

1)  Organisaatioiden on pystyttävä osoittamaan, että ne käyvät yleisön, viranomaisten ja muiden sidosryhmien, myös paikallisyhteisöjen ja asiakkaiden, kanssa avointa vuoropuhelua toimintansa, tuotteidensa ja palvelujensa ympäristövaikutuksista.

2)  Jotta voidaan varmistaa avoimuuden korkea taso ja lisätä sidosryhmien luottamusta, EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden on annettava erityistä ympäristötietoa, sellaisena kuin se määritetään liitteessä IV (ympäristöraportointi).

A.7.5  Dokumentoitu tieto

A.7.5.1  Yleistä

Organisaation ympäristöjärjestelmän on sisällettävä

a)  kansainvälisessä standardissa edellytetty dokumentoitu tieto

b)  dokumentoitu tieto, jonka organisaatio on määrittänyt ympäristöjärjestelmän vaikuttavuuden kannalta välttämättömäksi.

Huom.  Ympäristöjärjestelmän dokumentoidun tiedon laajuus voi olla erilainen eri organisaatioissa, koska siihen vaikuttavat

— organisaation koko sekä sen toimintojen, prosessien, tuotteiden ja palveluiden tyyppi

— tarve osoittaa sitovien velvoitteiden täyttäminen

— prosessien monimutkaisuus ja niiden välinen vuorovaikutus

— organisaation ohjauksessa työskentelevien henkilöiden pätevyys.

A.7.5.2  Dokumentoidun tiedon luominen ja päivittäminen

Organisaation on dokumentoitua tietoa luodessaan ja päivittäessään varmistettava sen asianmukainen

a)  yksilöinti ja tunnistus (esim. otsikko, päiväys, laatija, viitenumero)

b)  tallennusmuoto (esim. kieli, ohjelmistoversio, kuvat) ja tallennusväline (esim. paperi, sähköinen)

c)  soveltuvuuden ja tarkoituksenmukaisuuden tarkistaminen ja hyväksyminen.

A.7.5.3  Dokumentoidun tiedon hallinta

Ympäristöjärjestelmän ja tämän kansainvälisen standardin edellyttämää dokumentoitua tietoa on hallittava, jotta voidaan varmistaa, että

a)  se on aina tarvittaessa saatavilla käyttötarkoitukseen sopivassa muodossa

b)  se on suojattu asianmukaisesti (esimerkiksi luottamuksellisia tietoja ei luovuteta luvatta, tietojen asiaton käyttö on estetty ja tiedot pysyvät muuttumattomana kokonaisuutena).

Organisaation dokumentoidun tiedon hallinnan on aina tarvittaessa katettava seuraavat kohdat:

— jakelu, pääsy tietoihin, esillesaanti ja käyttö

— varastointi ja säilytys, johon kuuluu myös luettavuuden säilyttäminen

— muutostenhallinta (esim. versionhallinta)

— säilytysaika ja hävittäminen.

Ulkopuolista alkuperää oleva dokumentoitu tieto, jonka organisaatio on määrittänyt tarpeelliseksi ympäristöjärjestelmän suunnittelun ja toiminnan kannalta, on yksilöitävä asianmukaisella tavalla, ja sitä on hallittava.

Huom.  Pääsyllä tietoihin voidaan tarkoittaa päätöstä siitä, kenellä on lupa tarkastella dokumentoitua tietoa tai lupa ja valtuudet tarkastella ja muuttaa sitä.

A.8  Toiminta

A.8.1  Toiminnan suunnittelu ja ohjaus

Organisaation on luotava, otettava käyttöön, ohjattava ja ylläpidettävä prosesseja, joita tarvitaan ympäristöjärjestelmää koskevien vaatimusten täyttämiseen ja kohdissa 6.1 ja 6.2 yksilöityjen toimenpiteiden toteuttamiseen. Tätä varten sen on

— määriteltävä toimintakriteerit näille prosesseille

— toteutettava prosessien ohjaus toimintakriteerien mukaisesti

Huom.  Hallintakeinot voivat sisältää teknisiä hallintakeinoja ja menettelyjä. Hallintakeinot voidaan toteuttaa hierarkian mukaisesti (esim. poistaminen, korvaaminen, hallintatoimenpiteet), ja niitä voidaan käyttää erikseen tai yhdessä.

Organisaation on hallittava suunniteltuja muutoksia ja arvioitava tahattomien muutosten seurauksia sekä pyrittävä lieventämään mahdollisia haittavaikutuksia tarpeen mukaan.

Organisaation on varmistettava, että ulkoistettuja prosesseja valvotaan tai että niihin vaikutetaan. Prosesseihin käytettävän hallintakeinon tai vaikutuksen tyyppi ja laajuus on määriteltävä ympäristöjärjestelmässä.

Elinkaarinäkökulman mukaisesti organisaation on

a)  laadittava asianmukaiset hallintakeinot, joilla voidaan varmistaa, että tuotteiden ja palveluiden suunnittelu- ja kehittämisprosessissa käsitellään sen ympäristövaatimuksia ja tarkastellaan kaikkia elinkaaren vaiheita

b)  määritettävä tuotteiden ja palvelujen hankintaa koskevat ympäristövaatimuksensa, kun se on tarkoituksenmukaista

c)  viestittävä olennaisista ympäristövaatimuksistaan ulkoisille toimittajille, kuten palveluntuottajille

d)  tarkasteltava tarvetta tarjota tietoa mahdollisista merkittävistä ympäristövaikutuksista,

jotka liittyvät sen tuotteiden tai palveluiden kuljetukseen tai toimitukseen, käyttöön, loppukäsittelyyn ja loppusijoitukseen.

Organisaation on ylläpidettävä dokumentoitua tietoa tarvittavassa laajuudessa voidakseen luottaa siihen, että prosessit on toteutettu suunnitellusti.

A.8.2  Valmius ja toiminta hätätilanteissa

Organisaation on luotava, otettava käyttöön ja ylläpidettävä prosesseja, joilla valmistaudutaan ja reagoidaan kohdassa 6.1.1 tunnistettuihin mahdollisiin hätätilanteisiin.

Organisaation on

a)  valmistauduttava reagoimaan suunnittelemalla toimenpiteitä, joilla estetään tai lievennetään hätätilanteiden aiheuttamia haitallisia ympäristövaikutuksia

b)  reagoitava todellisiin hätätilanteisiin

c)  ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla estetään tai lievennetään hätätilanteiden seurauksia sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista hätätilanteen ja mahdollisen ympäristövaikutuksen suuruuteen nähden

d)  testattava hätätilanteessa toimimiseen suunniteltuja toimenpiteitä määräajoin, kun se on käytännössä mahdollista

e)  katselmoitava ja päivitettävä prosesseja ja hätätilanteessa toimimiseen suunniteltuja toimenpiteitä määräajoin ja erityisesti hätätilanteiden tai testausten jälkeen

f)  tarjottava tarpeen mukaan asiaankuuluville sidosryhmille hätätilanteisiin valmistautumiseen ja reagointiin liittyvää asianmukaista tietoa ja koulutusta. Näihin kuuluvat myös organisaation ohjauksessa työskentelevät henkilöt.

Organisaation on ylläpidettävä dokumentoitua tietoa tarvittavassa laajuudessa voidakseen luottaa siihen, että prosessit on toteutettu suunnitellusti.

A.9  Suorituskyvyn arviointi

A.9.1  Seuranta, mittaus, analysointi ja arviointi

A.9.1.1  Yleistä

Organisaation on seurattava, mitattava, analysoitava ja arvioitava ympäristönsuojelun tasoaan.

Organisaation on määritettävä

a)  mitä täytyy seurata ja mitata

b)  millä seuranta-, mittaus-, analysointi- tai arviointimenetelmillä varmistetaan kelvolliset tulokset tarvittaessa

c)  kriteerit, joilla organisaatio arvioi ympäristönsuojelun tasoaan, sekä asianmukaiset indikaattorit

d)  milloin seuranta ja mittaus on toteutettava

e)  milloin seurannan ja mittauksen tuloksia on analysoitava ja arvioitava.

Organisaation on varmistettava, että tarvittaessa käytetään ja ylläpidetään kalibroituja tai todennettuja seuranta- ja mittausvälineitä.

Organisaation on arvioitava ympäristönsuojelun tasonsa ja ympäristöjärjestelmänsä vaikuttavuus.

Organisaation on viestittävä sisäisesti ja ulkoisesti olennaisesta ympäristönsuojelun tasoon liittyvästä tiedosta sen mukaisesti, mitä sen viestintäprosesseissa on yksilöity ja mitä sen sitovat velvoitteet edellyttävät.

Organisaation on säilytettävä asianmukaista dokumentoitua tietoa näyttönä seurannan, mittauksen, analysoinnin ja arvioinnin tuloksista.

A.9.1.2  Vaatimustenmukaisuuden arviointi

Organisaation on luotava, otettava käyttöön ja ylläpidettävä prosesseja, joita tarvitaan sitä koskevien sitovien velvoitteiden täyttymisen arviointiin.

Organisaation on

a)  määritettävä, miten usein vaatimustenmukaisuus arvioidaan

b)  arvioitava vaatimustenmukaisuus ja ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin

c)  ylläpidettävä tietämystä ja ymmärrystä vaatimustenmukaisuustilanteestaan.

Organisaation on säilytettävä dokumentoitua tietoa näyttönä vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tuloksista.

A.9.2  Sisäinen auditointi

A.9.2.1  Yleistä

Organisaation on tehtävä suunnitelluin aikavälein sisäisiä auditointeja, jotta niistä saatujen tietojen perusteella voidaan määrittää

a)  onko ympäristöjärjestelmä

1)  organisaation omien ympäristöjärjestelmää koskevien vaatimusten mukainen

2)  kansainvälisen standardin vaatimusten mukainen

b)  onko ympäristöjärjestelmä otettu käyttöön ja ylläpidetty vaikuttavasti.

A.9.2.2  Sisäiset auditointiohjelmat

Organisaation on laadittava, toteutettava ja ylläpidettävä sisäisiä auditointiohjelmia, joissa määritellään muun muassa sisäisten auditointien taajuus, menetelmät, vastuut, suunnitteluvaatimukset ja raportointi.

Sisäistä auditointiohjelmaa laatiessaan organisaation on tarkasteltava kyseisten prosessien tärkeyttä ympäristön kannalta, organisaatioon vaikuttavia muutoksia sekä edellisten auditointien tuloksia.

Organisaation on

a)  määriteltävä kussakin auditoinnissa käytettävät auditointikriteerit ja soveltamisala

b)  valittava auditoijat ja suoritettava auditoinnit siten, että auditointiprosessin objektiivisuus ja puolueettomuus voidaan varmistaa

c)  varmistettava, että auditointien tuloksista raportoidaan asiaankuuluville johtoon kuuluville henkilöille.

Organisaation on säilytettävä dokumentoitua tietoa näyttönä auditointiohjelman toteuttamisesta ja auditointien tuloksista.

A.9.3  Johdon katselmus

Ylimmän johdon on katselmoitava organisaation ympäristöjärjestelmä suunnitelluin väliajoin varmistaakseen, että se on edelleen soveltuva, tarkoituksenmukainen ja vaikuttava.

Johdon katselmuksessa on tarkasteltava

a)  aiempien johdon katselmusten vuoksi käynnistettyjen toimenpiteiden tilannetta

b)  muutoksia seuraaviin:

1)  ympäristöjärjestelmän kannalta olennaiset ulkoiset ja sisäiset asiat

2)  sidosryhmien tarpeet ja odotukset, mukaan lukien sitovat velvoitteet

3)  merkittävät ympäristönäkökohdat

4)  riskit ja mahdollisuudet

c)  ympäristötavoitteiden saavuttamisen tasoa

d)  tietoja organisaation ympäristönsuojelun tasosta, mukaan lukien seuraavista kehityssuunnista:

1)  poikkeamat ja korjaavat toimenpiteet

2)  seurannan ja mittauksen tulokset

3)  sitovien velvoitteiden täyttäminen

4)  auditointien tulokset

e)  resurssien riittävyyttä

f)  asianmukaisia viestejä ulkoisilta sidosryhmiltä, mukaan lukien valitukset

g)  jatkuvan parantamisen mahdollisuuksia.

Johdon katselmusten tuloksiin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

— johtopäätökset ympäristöjärjestelmän jatkuvasta soveltuvuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikuttavuudesta

— jatkuvan parantamisen mahdollisuuksiin liittyvät päätökset

— päätökset, jotka liittyvät tarpeisiin muuttaa ympäristöjärjestelmää, mukaan lukien resurssitarpeet

— tarvittavat toimenpiteet, jos ympäristötavoitteita ei ole saavutettu

— mahdollisuudet parantaa ympäristöjärjestelmän yhdistämistä muihin liiketoimintaprosesseihin, jos tarpeen

— mahdolliset organisaation strategiaan kohdistuvat seuraukset.

Organisaation on säilytettävä dokumentoitua tietoa osoituksena vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tuloksista.

A.10  Parantaminen

A.10.1  Yleistä

Organisaation on määritettävä parantamismahdollisuudet (ks. kohdat 9.1, 9.2 ja 9.3) ja toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, joilla saavutetaan ympäristöjärjestelmältä halutut tulokset.

A.10.2  Poikkeamat ja korjaavat toimenpiteet

Kun havaitaan poikkeama, organisaation on

a)  reagoitava poikkeamaan ja tilanteesta riippuen

1)  ryhdyttävä toimiin sen hallitsemiseksi ja korjaamiseksi

2)  käsiteltävä seurauksia, mukaan lukien haitallisten ympäristövaikutusten lieventäminen

b)  arvioitava, tarvitaanko toimenpiteitä, joilla poistetaan poikkeaman syyt, jotta poikkeama ei toistu tai esiinny muualla

1)  katselmoimalla poikkeama

2)  selvittämällä poikkeaman syyt

3)  etsimällä vastaavia poikkeamia tai niiden mahdollisuuksia

c)  toteutettava tarvittavat toimenpiteet

d)  arvioitava suoritettujen korjaavien toimenpiteiden vaikuttavuus

e)  tehtävä muutoksia ympäristöjärjestelmään, jos se on tarpeellista.

Korjaavien toimenpiteiden on oltava tarkoituksenmukaisia poikkeamien aiheuttamien vaikutusten merkittävyyteen nähden, kun huomioidaan myös ympäristövaikutukset.

Organisaation on säilytettävä dokumentoitua tietoa näyttönä

— poikkeamien luonteesta sekä niiden johdosta tehdyistä toimenpiteistä

— tehtyjen korjaavien toimenpiteiden tuloksista.

A.10.3  Jatkuva parantaminen

Organisaation on parannettava jatkuvasti ympäristöjärjestelmän soveltuvuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja vaikuttavuutta ympäristönsuojelun tason parantamiseksi.

 
(1)   

Tässä liitteessä toistetun kansallisen standardin käyttö tapahtuu Euroopan standardointikomitean (CEN) luvalla. Kansallisen standardin koko teksti voidaan ostaa kansallisilta standardointielimiltä, joiden luettelo on Euroopan standardointikomitean virallisilla internetsivuilla. Tämän liitteen minkääntyyppinen kopioiminen kaupallisiin tarkoituksiin ei ole sallittua.

LIITE III

LIITE III

SISÄINEN YMPÄRISTÖAUDITOINTI

1.    Auditointiohjelma ja auditointivälit

1.1    Auditointiohjelma

Auditointiohjelmalla on varmistettava, että organisaation johdolla on tiedot, joita se tarvitsee tarkastellakseen organisaation ympäristönsuojelun tasoa ja ympäristöjärjestelmän vaikuttavuutta ja voidakseen osoittaa, että eri toiminnot ovat hallinnassa.

1.2    Auditointiohjelman tavoitteet

Tavoitteisiin on erityisesti kuuluttava käytössä olevien ympäristöjärjestelmien arviointi ja sen arviointi, ovatko ne organisaation politiikan ja ohjelman mukaisia. Tähän sisältyy myös ympäristöön liittyvien lakisääteisten ja muiden sitovien vaatimusten noudattaminen.

1.3    Auditointiohjelman laajuus

Kunkin auditoinnin tai tarvittaessa auditointijakson kunkin vaiheen laajuus on määriteltävä selkeästi, ja lisäksi on nimenomaisesti eriteltävä

1) 

käsitellyt aihealueet;

2) 

auditoitavat toiminnot;

3) 

huomioon otettavat ympäristöperusteet;

4) 

auditoinnin kattama ajanjakso.

Ympäristöauditointi sisältää niiden asioiden tarkastelun, jotka ovat tarpeen ympäristönsuojelun tason arvioimiseksi.

1.4    Auditointivälit

Auditointi tai auditointijakso, joka kattaa kaikki organisaation toiminnot, on toteutettava tarpeen mukaan enintään kolmen vuoden välein tai jos sovelletaan 7 artiklassa säädettyä poikkeusta, enintään neljän vuoden välein. Yksittäisen toiminnon auditointitiheys vaihtelee seuraavien asioiden perusteella:

1) 

toimintojen luonne, laajuus ja monimutkaisuus;

2) 

toiminnon ympäristövaikutusten merkittävyys;

3) 

edellisissä auditoinneissa havaittujen ongelmien tärkeys ja kiireellisyys;

4) 

aikaisemmat ympäristöongelmat.

Monimutkaisia toimintoja, joiden ympäristövaikutukset ovat muita merkittävämpiä, on auditoitava useammin.

Organisaation on suoritettava auditoinnit vähintään joka vuosi, koska näin organisaation johdolle ja ympäristötodentajalle voidaan osoittaa, että organisaation keskeiset ympäristönäkökohdat ovat hallinnassa.

Organisaation on auditoitava

1) 

ympäristönsuojelunsa tasoa; ja

2) 

sovellettavien ympäristöön liittyvien lakisääteisten ja muiden vaatimusten noudattamista.

2.    Auditointitoimet

Auditointitoimiin on kuuluttava ympäristönsuojelun tasoa koskevat keskustelut henkilöstön kanssa, toimintaolosuhteiden ja laitteiden tarkastaminen sekä arkistojen, kirjallisten menettelyjen ja muiden asian kannalta olennaisten asiakirjojen tarkastaminen. Näiden toimien tavoitteena on arvioida auditoitavan toiminnon ympäristönsuojelun tasoa sen määrittämiseksi, onko toiminto sovellettavien standardien, säännösten tai ympäristöpäämäärien ja -tavoitteiden mukainen. Lisäksi määritetään, onko ympäristövastuun ja ympäristönsuojelun tason hoitamiseksi käyttöönotettu järjestelmä vaikuttava ja asianmukainen. Koko ympäristöjärjestelmän toimivuus olisi määritettävä muun muassa tekemällä pistokokeita, joilla tarkistetaan arviointiperusteiden noudattaminen.

Auditointiprosessissa on oltava erityisesti seuraavat vaiheet:

1) 

ympäristöjärjestelmien ymmärtäminen;

2) 

ympäristöjärjestelmien vahvuuksien ja heikkouksien arviointi;

3) 

näytön kerääminen sen osoittamiseksi, miltä osin ympäristöjärjestelmä toimii ja miltä osin ei;

4) 

auditointihavaintojen arviointi;

5) 

auditoinnin johtopäätösten valmistelu;

6) 

auditointihavainnoista ja auditoinnin johtopäätöksistä annettava selvitys.

3.    Selvitys auditointihavainnoista ja auditoinnin johtopäätöksistä

Kirjallisen auditointiselvityksen perustavoitteina on

1) 

dokumentoida auditoinnin laajuus;

2) 

antaa johdolle tietoa siitä, miten organisaation ympäristöpolitiikkaa noudatetaan ja miten organisaatio on edistynyt ympäristötoimissaan;

3) 

antaa johdolle tietoa siitä, miten lakisääteisiä ja muita ympäristöön liittyviä vaatimuksia noudatetaan, sekä toimenpiteistä, joita on toteutettu sen varmistamiseksi, että vaatimusten noudattaminen voidaan osoittaa;

4) 

antaa johdolle tietoa organisaation ympäristövaikutusten seuranta- ja lieventämisjärjestelyjen vaikuttavuudesta ja luotettavuudesta;

5) 

osoittaa tarvittaessa korjaavien toimenpiteiden tarpeellisuus.

Kirjallisen auditointiselvityksen on sisällettävä näiden tavoitteiden noudattamiseksi tarvittavat tiedot.

▼M3

LIITE IV

LIITE IV

YMPÄRISTÖRAPORTOINTI

A.    Johdanto

Ympäristötiedot on esitettävä selkeästi ja johdonmukaisesti, ja niiden olisi oltava saatavilla mieluiten sähköisessä muodossa. Organisaation on määritettävä paras tapa asettaa nämä tiedot sidosryhmiensä saataville käyttäjäystävällisessä muodossa.

B.    Ympäristöselonteko

Ympäristöselonteossa on oltava vähintään seuraavat tiedot, ja sen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

a) 

yhteenveto organisaation toiminnoista, tuotteista ja palveluista ja tarvittaessa sen suhteesta mahdollisiin emo-organisaatioihin sekä selkeä ja yksiselitteinen kuvaus EMAS-rekisteröinnin laajuudesta, mukaan lukien luettelo rekisteröintiin sisältyvistä toimipaikoista;

b) 

organisaation ympäristöpolitiikka ja lyhyt kuvaus organisaation ympäristöjärjestelmää tukevasta hallintorakenteesta;

c) 

kuvaus organisaation kaikista merkittävistä välittömistä ja välillisistä ympäristönäkökohdista, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, sekä lyhyt kuvaus lähestymistavasta kyseisten näkökohtien merkittävyyden määrittämiseen ja selitys niihin liittyvien vaikutusten luonteesta;

d) 

kuvaus merkittäviin ympäristönäkökohtiin ja -vaikutuksiin liittyvistä ympäristöpäämääristä ja -tavoitteista;

e) 

kuvaus toimista, joita on toteutettu ja suunniteltu ympäristönsuojelun tason parantamiseksi, päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi sekä ympäristöön liittyvien lakisääteisten vaatimusten noudattamiseksi.

Olisi viitattava 46 artiklassa tarkoitetuissa alakohtaisissa viiteasiakirjoissa esitettyihin ympäristöasioiden hallinnan parhaisiin toimintatapoihin, jos sellaisia on saatavilla;

f) 

yhteenveto tiedoista, joita on saatavilla organisaation ympäristönsuojelun tasosta suhteessa sen merkittäviin ympäristönäkökohtiin.

Raportoinnin on koskettava sekä ympäristönsuojelun tason keskeisiä indikaattoreita että ympäristönsuojelun tason erityisiä indikaattoreita, jotka esitetään C osassa. Jos on olemassa ympäristöpäämääriä ja -tavoitteita, niitä koskevat tiedot on raportoitava;

g) 

viittaus tärkeimpiin säännöksiin, jotka organisaation on otettava huomioon varmistaakseen ympäristöön liittyvien lakisääteisten vaatimusten noudattamisen, sekä lausunto lainsäädännön noudattamisesta;

h) 

vakuutus 25 artiklan 8 kohdan vaatimusten noudattamisesta sekä ympäristötodentajan nimi ja akkreditointi- tai toimilupanumero sekä vahvistamisen päivämäärä. Tämän sijasta voidaan käyttää liitteessä VII tarkoitettua ympäristötodentajan allekirjoittamaa ilmoitusta.

Päivitetyssä ympäristöselonteossa on oltava vähintään e–h alakohdassa tarkoitetut tiedot, ja sen on täytettävä kyseisissä alakohdissa esitetyt vähimmäisvaatimukset.

Organisaatiot voivat päättää sisällyttää ympäristöselontekoonsa lisätietoja organisaation toiminnoista, tuotteista ja palveluista tai erityisten vaatimusten noudattamisesta. Kaikkien ympäristöselontekoon sisältyvien tietojen on oltava ympäristötodentajan vahvistamia.

Ympäristöselonteko voidaan sisällyttää organisaation muihin raportointiasiakirjoihin (esim. hallintoa, kestävyyttä tai yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevat raportit). Jos tiedot on sisällytetty tällaisiin asiakirjoihin, on tuotava selvästi esille, mitkä niistä ovat vahvistettuja ja mitkä vahvistamattomia. Ympäristöselonteon on oltava selvästi yksilöity (esimerkiksi EMAS-logolla), ja asiakirjassa on oltava lyhyt selitys EMAS-järjestelmän vahvistusprosessista.

C.    Raportointi ympäristönsuojelun tason indikaattorien ja laadullisten tietojen perusteella

1.    Johdanto

Organisaatioiden on raportoitava sekä ympäristöselonteossa että päivitetyssä ympäristöselonteossa merkittävistä välittömistä ja välillisistä ympäristönäkökohdistaan käyttäen jäljempänä esitettyjä ympäristönsuojelun tason keskeisiä indikaattoreita ja ympäristönsuojelun tason erityisiä indikaattoreita. Jos määrällisiä tietoja ei ole saatavilla, organisaatioiden on raportoitava laadulliset tiedot 4 kohdan mukaisesti.

Raportoinnissa on annettava tietoja todellisesta panoksesta ja tuotoksesta. Jos tietojen antaminen vaikuttaisi haitallisesti organisaation kaupallisten tai teollisten tietojen salassapitoon ja jos kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä säädetään tällaisesta salassapidosta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi, organisaatio voi indeksoida kyseiset tiedot niistä raportoidessaan esimerkiksi määrittämällä vertailuvuoden (jonka indeksi on 100), jonka perusteella todellisen panoksen/tuotoksen kehitys käy ilmi.

Indikaattoreiden on

a) 

annettava oikea kuva organisaation ympäristönsuojelun tasosta;

b) 

oltava helposti ymmärrettäviä ja yksiselitteisiä;

c) 

mahdollistettava vertailu edellisvuosiin nähden sen arvioimiseksi, onko organisaation ympäristönsuojelun taso parantunut; tällaisen vertaamisen mahdollistamiseksi raportoinnin on katettava vähintään kolme toimintavuotta, jos niiltä on tiedot saatavilla:

d) 

mahdollistettava tarvittaessa vertailu alakohtaisten, kansallisten tai alueellisten esimerkkien kanssa;

e) 

mahdollistettava tarvittaessa vertailu lainsäädännössä asetettujen vaatimusten kanssa.

Tämän tueksi organisaation on määriteltävä lyhyesti ala (mukaan lukien organisatoriset ja materiaaliset rajat, sovellettavuus ja laskentamenetelmä), jonka kukin indikaattori kattaa.

2.    Ympäristönsuojelun tason keskeiset indikaattorit

a) 

Keskeisissä indikaattoreissa keskitytään seuraaviin keskeisiin ympäristöasioiden osa-alueisiin:

i) 

energia;

ii) 

materiaali;

iii) 

vesi;

iv) 

jätteet;

v) 

maankäyttö biologisen monimuotoisuuden kannalta; ja

vi) 

päästöt.

Keskeisistä ympäristönsuojelun tason indikaattoreista raportoiminen on pakollista. Organisaatio voi kuitenkin arvioida kyseisten indikaattorien merkityksellisyyden suhteessa sen merkittäviin ympäristönäkökohtiin ja -vaikutuksiin. Jos organisaatio katsoo, että yksi tai useampi keskeinen indikaattori ei ole merkityksellinen organisaation merkittävien ympäristönäkökohtien ja -vaikutusten kannalta, sen ei tarvitse raportoida kyseisistä keskeisistä indikaattoreista. Siinä tapauksessa organisaation on ilmoitettava ympäristöselonteossa tälle selkeä ja perusteltu selitys.

b) 

Kuhunkin keskeiseen indikaattoriin kuuluu

i) 

luku A, joka ilmoittaa vuosittaisen kokonaispanoksen/-tuotoksen kyseisellä osa-alueella;

ii) 

luku B, joka ilmoittaa organisaation toiminnan vuotuisen viitearvon; sekä

iii) 

luku R, joka on A:n ja B:n suhdeluku.

Organisaatioiden on ilmoitettava kunkin indikaattorin kaikki kolme osatekijää.

c) 

Vuosittainen kokonaispanos/-tuotos kyseisellä osa-alueella eli luku A on ilmoitettava seuraavasti:

i) 

energia:

— 
”välitön energian kokonaiskäyttö”, joka vastaa organisaation vuosittain käyttämän energian kokonaismäärää,
— 
”uusiutuvan energian kokonaiskäyttö”, joka vastaa organisaation vuosittain käyttämän uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kokonaismäärää,
— 
”uusiutuvan energian kokonaistuotanto”, joka vastaa organisaation vuosittain tuottaman uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kokonaismäärää.

Viimeksi mainittu tieto on ilmoitettava vain, jos organisaation uusiutuvista energialähteistä tuottaman energian kokonaismäärä ylittää merkittävästi organisaation kuluttaman uusiutuvan energian määrän tai jos organisaatio ei ole käyttänyt tuottamaansa uusiutuvaa energiaa.

Jos on käytetty tai uusiutuvan energian tapauksessa tuotettu erityyppistä energiaa (kuten sähköä, lämpöä, polttoaineita tai muuta), niiden vuotuinen kulutus tai tuotanto on raportoitava tapauksen mukaan erikseen.

Energian määrä olisi ilmoitettava mieluiten käyttäen yksikköjä kWh, MWh, GJ tai muita yleisesti käytettyjä mittareita kulutetun tai tuotetun energian raportoimiseksi.

ii) 

materiaali:

— 
”käytettyjen keskeisten materiaalien vuosittainen massavirta” (energian kantajia ja vettä lukuun ottamatta) ilmaistuna mieluiten painoyksikköinä (esim. kilogrammoina tai tonneina) tai tilavuutena (esim. m3) tai muilla alalla yleisesti käytetyillä mittareilla.

Jos käytetään erityyppisiä materiaaleja, niiden vuosittainen massavirta olisi raportoitava tapauksen mukaan erikseen.

iii) 

vesi:

— 
”vuosittainen veden kokonaiskulutus” ilmaistuna tilavuusyksikköinä (esim. litroina tai kuutiometreinä),
iv) 

jätteet:

— 
”vuosittainen jätteiden kokonaistuotanto” tyypeittäin eriteltynä ja ilmaistuna mieluiten painoyksikköinä (esim. kilogrammoina tai tonneina) tai tilavuusyksikköinä (esim. m3) tai muilla alalla yleisesti käytetyillä mittareilla,
— 
”vuosittainen ongelmajätteiden kokonaistuotanto” ilmaistuna mieluiten painoyksikköinä (esim. kilogrammoina tai tonneina) tai kuutiometreinä taikka muilla alalla yleisesti käytetyillä mittareilla,
v) 

maankäyttö biologisen monimuotoisuuden kannalta:

— 
maankäytön muodot biologisen monimuotoisuuden kannalta ilmaistuna pinta-alayksikköinä (esim. m2 tai ha):
— 
maankäytön kokonaismäärä
— 
vettä läpäisemättömän alueen kokonaismäärä
— 
luonnonsuojelusuuntautuneen alueen kokonaismäärä toimipaikassa
— 
luonnonsuojelusuuntautuneen alueen kokonaismäärä toimipaikan ulkopuolella

”Luonnonsuojelusuuntautunut alue” on pääasiassa luonnon säilyttämiseen tai ennallistamiseen tarkoitettu alue. Luonnonsuojelusuuntautuneita alueita voi olla toimipaikan alueella, ja niihin voi sisältyä kattoja, julkisivuja, vedenpoistojärjestelmiä tai muita vastaavia, jotka on suunniteltu tai mukautettu tai joita hallinnoidaan biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi. Luonnonsuojelusuuntautuneita alueita voi olla myös organisaation toimipaikan ulkopuolella, jos alue on organisaation omistama tai hallinnoima ja tarkoitettu pääasiassa biologisen monimuotoisuuden edistämiseen. Kuvaukseen voidaan sisällyttää myös yhteisesti hallinnoituja alueita, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta, jos yhteishallinnointi on selkeästi määritelty.

”Vettä läpäisemätön alue” on alue, jolla maaperä on katettu (kuten tiet) siten, että vesi ei pääse siitä läpi. Tällaisesta läpäisemättömyydestä voi aiheutua ympäristövaikutuksia.

vi) 

päästöt:

— 
”vuosittaiset kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt”, mukaan luettuina vähintään CO2-, CH4-, N2O-, HFC-, PFC-, NF3- ja SF6- päästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuna.

Organisaation olisi harkittava kasvihuonekaasupäästöjensä raportoimista vakiintuneen metodologian – esimerkiksi kasvihuonekaasupöytäkirjan – mukaisesti.

— 
”vuosittaiset ilmaan joutuvat päästöt”, mukaan luettuina vähintään SO2-, NOx- ja PM-päästöt kilogrammoina tai tonneina ilmaistuna.
d) 

Organisaation toiminnan vuotuinen viitearvo eli luku B valitaan ja raportoidaan seuraavien vaatimusten mukaisesti:

Luvun B on

i) 

oltava kattava;

ii) 

kuvattava parhaiten organisaation vuotuista yleistä toimintaa;

iii) 

mahdollistettava organisaation ympäristönsuojelun tason asianmukainen kuvaus, ottaen huomioon organisaation erityispiirteet ja toiminnot;

iv) 

muodostettava organisaation toiminta-alan yhteinen viitearvo esimerkiksi seuraavien osalta:

— 
vuosittainen fyysinen kokonaistuotos
— 
työntekijöiden lukumäärä yhteensä
— 
yöpymisten kokonaismäärä
— 
kokonaisasukasluku alueella (julkishallinnon tapauksessa)
— 
tonneja käsiteltyä jätettä (jätehuollon alalla toimivien organisaatioiden tapauksessa)
— 
tuotetun energian kokonaismäärä (energiantuotannon alalla toimivien organisaatioiden tapauksessa)
v) 

turvattava raportoitujen indikaattorien vertailukelpoisuus ajan mittaan. Kun luku B on määritelty, sitä on käytettävä tulevissa ympäristöselonteoissa.

Jos lukua B muutetaan, muuttaminen on perusteltava ympäristöselonteossa. Jos luku B muutetaan, organisaation on varmistettava, että luku on vähintään kolmen vuoden ajan vertailukelpoinen siten, että edellisten vuosien indikaattorit lasketaan uusiksi uudelleen määritellyn luvun B mukaan.

3.    Ympäristönsuojelun tason erityiset indikaattorit

Kunkin organisaation on raportoitava vuosittain suoritustasostaan niissä merkittävissä välittömissä ja välillisissä ympäristönäkökohdissa ja -vaikutuksissa, jotka liittyvät sen ydinliiketoimintaan ja ovat mitattavissa ja todennettavissa ja joita keskeiset indikaattorit eivät ole vielä kattaneet.

Näiden indikaattorien raportoinnissa on noudatettava tämän osion johdannossa esitettyjä vaatimuksia.

Jos 46 artiklassa tarkoitettuja alakohtaisia viiteasiakirjoja on saatavilla, organisaation on otettava ne huomioon merkityksellisten alakohtaisten indikaattorien määrittämiseksi.

4.    Raportointi merkittävistä ympäristönäkökohdista laadullisten tietojen perusteella

Jos merkittävistä välittömistä ja välillisistä ympäristönäkökohdista raportoimista varten ei ole saatavilla määrällisiä tietoja, organisaatioiden on raportoitava ympäristönsuojelun tasostaan laadullisten tietojen pohjalta.

D.    Paikallinen vastuu

EMAS-järjestelmään rekisteröityvät organisaatiot voivat halutessaan julkaista konsernitason ympäristöselonteon, joka kattaa useita maantieteellisiä paikkoja.

EMAS-järjestelmällä pyritään varmistamaan paikallinen vastuu, ja tästä syystä organisaatioiden on huolehdittava siitä, että tällaisessa konsernitason ympäristöselonteossa yksilöidään selkeästi kunkin toimipaikan merkittävät ympäristövaikutukset.

E.    Julkinen saatavuus

Organisaation on varmistettava kykenevänsä osoittamaan ympäristötodentajalle, että kuka tahansa organisaation ympäristönsuojelun tasosta kiinnostunut voi saada B ja C kohdassa tarkoitetut tiedot helposti ja vapaasti. Tällaisen avoimuuden turvaamiseksi ympäristöselonteon olisi mieluiten oltava julkisesti saatavilla organisaation verkkosivustolla.

Organisaation on huolehdittava siitä, että nämä tiedot yksittäisestä toimipaikasta tai organisaatiosta ovat saatavilla sen jäsenvaltion tai kolmannen maan virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä, jossa organisaation toimipaikka sijaitsee.

Konsernitason ympäristöselonteon tapauksessa organisaation on lisäksi varmistettava, että nämä tiedot ovat (rekisteröintitarkoituksissa) saatavilla sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä, jossa organisaatio on rekisteröity, taikka yhdellä tai jollakin unionin virallisista kielistä siten kuin rekisteröinnistä vastaavan toimivaltaisen elimen kanssa on sovittu.

Ympäristöselonteko voi olla saatavilla myös muilla kielillä sillä edellytyksellä, että käännetyn asiakirjan sisältö vastaa ympäristötodentajan vahvistaman alkuperäisen ympäristöselonteon sisältöä ja siinä mainitaan selvästi, että kyseessä on käännös vahvistetusta asiakirjasta.

▼B

LIITE V EMAS-LOGO

LIITE V

EMAS-LOGO

image

▼M1

1.

Logoa voi käyttää jollakin seuraavista 24 kielestä, kun käytetään seuraavaa sanamuotoa:



bulgaria:

”Проверено управление по околна среда”

tšekki:

”Ověřený systém environmentálního řízení”

kroaatti:

”Verificirani sustav upravljanja okolišem”

tanska:

”Verificeret miljøledelse”

hollanti:

”Geverifieerd milieuzorgsysteem”

englanti:

”Verified environmental management”

viro:

”Tõendatud keskkonnajuhtimine”

suomi:

”Todennettu ympäristöasioiden hallinta”

ranska:

”Management environnemental vérifié”

saksa:

”Geprüftes Umweltmanagement”

kreikka:

”επιθεωρημένη περιβαλλοντική διαχείριση”

unkari:

”Hitelesített környezetvédelmi vezetési rendszer”

italia:

”Gestione ambientale verificata”

iiri:

”Bainistíocht comhshaoil fíoraithe”

latvia:

”Verificēta vides pārvaldība”

liettua:

”Įvertinta aplinkosaugos vadyba”

malta:

”Immaniggjar Ambjentali Verifikat”

puola:

”Zweryfikowany system zarządzania środowiskowego”

portugali:

”Gestão ambiental verificada”

romania:

”Management de mediu verificat”

slovakki:

”Overené environmentálne manažérstvo”

sloveeni:

”Preverjen sistem ravnanja z okoljem”

espanja:

”Gestión medioambiental verificada”

ruotsi:

”Verifierat miljöledningssystem”

▼B

2.

Logoa käytetään joko

— 
kolmivärisenä (Pantone No. 355 vihreä; Pantone No. 109 keltainen; Pantone No. 286 sininen),
— 
mustana,
— 
valkoisena, tai
— 
harmaan eri sävyissä.
LIITE VI REKISTERÖINTIIN VAADITTAVAT TIEDOT

LIITE VI

REKISTERÖINTIIN VAADITTAVAT TIEDOT

(annettava tarvittaessa)


1.  ORGANISAATIO

 

Nimi

…

Osoite

…

Kaupunki

…

Postinumero

…

Maa/osavaltio/alue/autonominen alue

…

Yhteyshenkilö

…

Puhelin

…

FAKSI

…

Sähköposti

…

Internet-osoite

…

Ympäristöselonteon tai sen päivitetyn version julkinen saatavuus

 

a)  painettuna

…

b)  sähköisessä muodossa

…

Rekisterinumero

…

Rekisteröinnin päivämäärä

…

Väliaikaisen rekisteristä poistamisen päivämäärä

…

Pysyvän rekisteristä poistamisen päivämäärä

…

Seuraavan ympäristöselonteon päivämäärä

…

Seuraavan päivitetyn ympäristöselonteon päivämäärä

…

Pyydetty 7 artiklan mukaista poikkeusta

KYLLÄ – EI

…

NACE-toimialakoodi

…

Työntekijöiden määrä

…

Liikevaihto tai tilikauden tase

…

2.  TOIMIPAIKKA

 

Nimi

…

Osoite

…

Postinumero

…

Kaupunki

…

Maa/osavaltio/alue/autonominen alue

…

Yhteyshenkilö

…

Puhelin

…

FAKSI

…

Sähköposti

…

Internet-osoite

…

Ympäristöselonteon tai sen päivitetyn version julkinen saatavuus

 

a)  painettuna

…

b)  sähköisessä muodossa

…

Rekisterinumero

…

Rekisteröinnin päivämäärä

…

Väliaikaisen rekisteristä poistamisen päivämäärä

…

Pysyvän rekisteristä poistamisen päivämäärä

…

Seuraavan ympäristöselonteon päivämäärä

…

Seuraavan päivitetyn ympäristöselonteon päivämäärä

…

Pyydetty 7 artiklan mukaista poikkeusta

KYLLÄ – EI

…

NACE-toimialakoodi

…

Työntekijöiden määrä

…

Liikevaihto tai tilikauden tase

…

3.  YMPÄRISTÖTODENTAJA

 

Ympäristötodentajan nimi

…

Osoite

…

Postinumero

…

Paikkakunta

…

Maa/osavaltio/alue/autonominen alue

…

Puhelin

…

FAKSI

…

Sähköposti

…

Akkreditoinnin tai toimiluvan rekisterinumero

…

Akkreditoinnin tai toimiluvan pätevyysalue (NACE-koodit)

…

Akkreditointi- tai toimilupaelin

…

Tehty … (paikka) …/…/20.. (päivämäärä)

…

Organisaation edustajan allekirjoitus

…
LIITE VII YMPÄRISTÖTODENTAJAN ILMOITUS TODENTAMIS- JA VAHVISTAMISTOIMISTA

LIITE VII

YMPÄRISTÖTODENTAJAN ILMOITUS TODENTAMIS- JA VAHVISTAMISTOIMISTA

… (nimi),

joka on rekisteröity EMAS-ympäristötodentajaksi numerolla …

ja akkreditoitu tai saanut toimiluvan pätevyysalueelle … NACE-koodi),

on suorittanut todentamisen sen tarkistamiseksi, vastaavatko organisaation … (nimi), rekisterinumero (jos on) … ympäristöselonteossa / päivitetyssä ympäristöselonteossa ( *1 ) mainitut toimipaikat tai koko organisaatio

kaikkia organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 vaatimuksia.

Allekirjoittamalla tämän ilmoituksen vakuutan, että

— 
todentaminen ja vahvistaminen on suoritettu täysin mainitun asetuksen vaatimusten mukaisesti,
— 
todentamisella ja vahvistamisella on saatu varmuus siitä, ettei ole näyttöä, jonka mukaan organisaatio ei täyttäisi soveltuvia ympäristöön liittyviä lakisääteisiä vaatimuksia,
— 
organisaation/toimipaikan (*1)  ympäristöselonteossa / päivitetyssä ympäristöselonteossa (*1)  annetaan luotettavat, uskottavat ja oikeat tiedot kaikista organisaation/toimipaikan (*1)  toiminnoista ympäristöselonteossa mainitussa laajuudessa.

Tämä asiakirja ei vastaa EMAS-rekisteröintiä. EMAS-rekisteröinnin voi myöntää ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukainen toimivaltainen elin. Tätä asiakirjaa ei saa käyttää erillisenä julkisena tiedotteena.

Laadittu (paikka) …/…/20.. (päivämäärä)

Allekirjoitus
LIITE VIII VASTAAVUUSTAULUKKO

LIITE VIII

VASTAAVUUSTAULUKKO


Asetus (EY) N:o 761/2001

Tämä asetus

1 artiklan 1 kohta

1 artikla

1 artiklan 2 kohdan a alakohta

—

1 artiklan 2 kohdan b alakohta

—

1 artiklan 2 kohdan c alakohta

—

1 artiklan 2 kohdan d alakohta

—

2 artiklan a alakohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan b alakohta

—

2 artiklan c alakohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan d alakohta

—

2 artiklan e alakohta

2 artiklan 9 kohta

2 artiklan f alakohta

2 artiklan 4 kohta

2 artiklan g alakohta

2 artiklan 8 kohta

2 artiklan h alakohta

2 artiklan 10 kohta

2 artiklan i alakohta

2 artiklan 11 kohta

2 artiklan j alakohta

2 artiklan 12 kohta

2 artiklan k alakohta

2 artiklan 13 kohta

2 artiklan l alakohta

2 artiklan 16 kohta

2 artiklan l alakohdan i alakohta

—

2 artiklan l alakohdan ii alakohta

—

2 artiklan m alakohta

—

2 artiklan n alakohta

2 artiklan 17 kohta

2 artiklan o alakohta

2 artiklan 18 kohta

2 artiklan p alakohta

—

2 artiklan q alakohta

2 artiklan 20 kohta

2 artiklan r alakohta

—

2 artiklan s alakohdan ensimmäinen alakohta

2 artiklan 21 kohta

2 artiklan s alakohdan toinen alakohta

—

2 artiklan t alakohta

2 artiklan 22 kohta

2 artiklan u alakohta

—

3 artiklan 1 kohta

—

3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

3 artiklan 2 kohdan a alakohdan toinen alakohta

4 artiklan 3 kohta

3 artiklan 2 kohdan b alakohta

4 artiklan 1 kohdan c alakohta

3 artiklan 2 kohdan c alakohta

4 artiklan 1 kohdan d alakohta

3 artiklan 2 kohdan d alakohta

4 artiklan 5 kohta

3 artiklan 2 kohdan e alakohta

5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta; 6 artiklan 3 kohta

3 artiklan 3 kohdan a alakohta

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

3 artiklan 3 kohdan b alakohdan ensimmäinen virke

6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta

3 artiklan 3 kohdan b alakohdan toinen virke

7 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

—

4 artiklan 2 kohta

51 artiklan 2 kohta

4 artiklan 3 kohta

—

4 artiklan 4 kohta

—

4 artiklan 5 kohdan ensimmäinen virke

25 artiklan 10 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 5 kohdan toinen virke

25 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan toinen virke

4 artiklan 6 kohta

41 artikla

4 artiklan 7 kohta

—

4 artiklan 8 kohdan ensimmäinen alakohta

30 artiklan 1 kohta

4 artiklan 8 kohdan toinen alakohta

30 artiklan 3 ja 5 kohta

4 artiklan 8 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

31 artiklan 1 kohta

4 artiklan 8 kohdan kolmannen alakohdan viimeinen virke

31 artiklan 2 kohta

5 artiklan 1 kohta

11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

5 artiklan 2 kohta

11 artiklan 3 kohta

5 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke

12 artiklan 1 kohta

5 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen ensimmäinen luetelmakohta

12 artiklan 1 kohdan a alakohta

5 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen toinen luetelmakohta

12 artiklan 1 kohdan b alakohta

5 artiklan 4 kohta

11 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta

5 artiklan 5 kohdan ensimmäinen virke

16 artiklan 1 kohta

5 artiklan 5 kohdan toinen virke

16 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke

5 artiklan 5 kohdan kolmas virke

17 artiklan 1 kohta

5 artiklan 5 kohdan neljäs virke

16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta ja 4 kohdan toinen alakohta

6 artiklan 1 kohta

13 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 5 artiklan 2 kohdan a alakohta

6 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 5 artiklan 2 kohdan c alakohta

6 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 5 artiklan 2 kohdan d alakohta

6 artiklan 1 kohdan neljäs luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan c alakohta

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke

6 artiklan 2 kohta

15 artiklan 3 kohta

6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

15 artiklan 3 kohdan a alakohta

6 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta

15 artiklan 3 kohdan b alakohta

6 artiklan 3 kohdan kolmas luetelmakohta

—

6 artiklan 3 kohdan viimeinen virke

15 artiklan 8 kohta

6 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

15 artiklan 2 kohta

6 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

15 artiklan 4 kohta

6 artiklan 5 kohdan ensimmäinen virke

15 artiklan 6 kohta

6 artiklan 5 kohdan toinen virke

15 artiklan 8 ja 9 kohta

6 artiklan 6 kohta

15 artiklan 10 kohta

7 artiklan 1 kohta

28 artiklan 8 kohta

7 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke

12 artiklan 2 kohta

7 artiklan 2 kohdan toinen virke

12 artiklan 3 kohta

7 artiklan 3 kohta

42 artiklan 2 kohdan a alakohta

8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke

10 artiklan 1 kohta

8 artiklan 1 kohdan toinen virke

10 artiklan 2 kohta

8 artiklan 2 kohta

—

8 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

10 artiklan 4 kohta

8 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

—

9 artiklan 1 kohdan johdantokappale

4 artiklan 3 kohta

9 artiklan 1 kohdan a alakohta

45 artiklan 4 kohta

9 artiklan 1 kohdan b alakohta

45 artiklan 4 kohta

9 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

45 artiklan 5 kohta

9 artiklan 2 kohta

—

10 artiklan 1 kohta

—

10 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

38 artiklan 1 ja 2 kohta

10 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

41 artikla

10 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toinen virke

47 artikla

11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

36 artikla

11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

36 artiklan a alakohta

11 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

36 artiklan c alakohta

11 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

36 artiklan b alakohta

11 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

37 artiklan 1 kohta

11 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toinen virke

—

11 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kolmas virke

37 artiklan 2 kohta

11 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan neljäs virke

37 artiklan 3 kohta

11 artiklan 2 kohta

43 artiklan 2 kohta

11 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke

41 artiklan 2 kohta

11 artiklan 3 kohdan toinen virke

47 artikla

12 artiklan 1 kohdan a alakohta

—

12 artiklan 1 kohdan b alakohta

35 artiklan 1 kohta

12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

—

12 artiklan 2 kohta

41 artiklan 2 kohta

12 artiklan 3 kohta

—

13 artikla

40 artiklan 1 kohta

14 artiklan 1 kohta

49 artiklan 1 kohta

14 artiklan 2 kohta

—

14 artiklan 3 kohta

—

15 artiklan 1 kohta

50 artikla

15 artiklan 2 kohta

48 artikla

15 artiklan 3 kohta

—

16 artiklan 1 kohta

39 artiklan 1 kohta

16 artiklan 2 kohta

42 artiklan 2 kohta

17 artiklan 1 kohta

—

17 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

51 artiklan 2 kohta

17 artiklan 5 kohta

—

18 artikla

52 artikla

( 1 ) EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1).

( 3 ) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

( 4 ) EYVL L 247, 17.9.2001, s. 24.

( 5 ) EUVL L 70, 9.3.2006, s. 63.

( *1 ) tarpeeton yliviivataan

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit
  • Builddate: 12.07.2023 00:00:00 -Doknr: CELEX:32009R1221
  • EULAW -

    EN: Legal acts of the European Union from EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © European Union. Re-use is authorised by Decision 2011/833/EU, provided the source is acknowledged; the consolidated texts are licensed under CC BY 4.0 (EUR-Lex legal notice). Divided into sections and converted into the GRCA format, the wording unchanged. Only the legislation published in the Official Journal of the European Union is deemed authentic.

    DE: Rechtsakte der Europäischen Union aus EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © Europäische Union. Weiterverwendung nach Beschluss 2011/833/EU mit Quellenangabe gestattet; die konsolidierten Fassungen stehen unter CC BY 4.0 (Rechtlicher Hinweis von EUR-Lex). In Abschnitte aufgeteilt und in das GRCA-Format umgewandelt, der Wortlaut unverändert. Verbindlich sind allein die im Amtsblatt der Europäischen Union veröffentlichten Rechtsakte.