EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2024/1203, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja direktiivien 2008/99/EY ja 2009/123/EY korvaamisesta

1 artikla

Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä, jotka koskevat rikosten ja seuraamusten määrittelyä, jotta ympäristöä voidaan suojella entistä tehokkaammin, sekä toimenpiteistä, joiden avulla voidaan ennalta estää ja torjua ympäristörikollisuutta ja panna tehokkaasti täytäntöön unionin ympäristölainsäädäntöä.

8 artikla

Siltä osin kuin seuraavat olosuhteet eivät kuulu 3 artiklassa tarkoitettujen rikosten tunnusmerkistötekijöihin, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen asianomaisten rikosten yhteydessä raskauttavana asianhaarana voidaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti pitää yhtä tai useampaa seuraavista olosuhteista:

Tämän artiklan a alakohdassa tarkoitettua raskauttavaa asianhaaraa ei sovelleta 3 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin.

9 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen asianomaisten rikosten yhteydessä lieventävänä asianhaarana voidaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti pitää yhtä tai useampaa seuraavista olosuhteista:

10 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten rikoksentekovälineiden ja rikosten tuottaman hyödyn jäljittämisen, tunnistamisen, jäädyttämisen ja menetetyksi tuomitsemisen mahdollistamiseksi.

Jäsenvaltioiden, joita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/42/EU ( 24 ) sitoo, on toteutettava ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut toimenpiteet mainitun direktiivin mukaisesti.

13 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkintaa tai syytteeseenpanoa varten on käytettävissä tehokkaat ja oikeasuhteiset tutkintakeinot. Näihin keinoihin on tapauksen mukaan sisällyttävä erityisiä tutkintakeinoja, kuten järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten torjumiseksi käytettävät keinot.

14 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että millä tahansa henkilöillä, jotka ilmoittavat tämän direktiivin 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, toimittavat todisteita tai muutoin tekevät yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, on mahdollisuus tuki- ja aputoimenpiteisiin rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2019/1937 soveltamista.

15 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöillä, joihin tämän direktiivin 3 ja 4 artiklassa tarkoitetut rikokset vaikuttavat tai ovat omiaan vaikuttamaan, ja henkilöillä, joiden etua asia riittävästi koskee tai jotka väittävät jonkin oikeuden heikentyvän, sekä valtiosta riippumattomilla järjestöillä, jotka edistävät ympäristönsuojelua ja täyttävät kansallisen lainsäädännön mukaiset vaatimukset, on asianmukaiset prosessuaaliset oikeudet kyseisiä rikoksia koskevissa menettelyissä, kun jäsenvaltiossa on muita rikoksia koskevissa menettelyissä tällaisia prosessuaalisia oikeuksia yleisölle, jota asia koskee, esimerkiksi asianomistajana. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on myös varmistettava kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että tiedot menettelyn edistymisestä jaetaan sen yleisön kanssa, jota asia koskee, kun näin tehdään muita rikoksia koskevissa menettelyissä.

16 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheellisia toimenpiteitä, kuten asiaankuuluville julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmille suunnattuja tiedotus- ja valistuskampanjoita, sekä tutkimus- ja koulutusohjelmia, joiden tarkoituksena on vähentää ympäristörikoksia ja ympäristörikollisuuden riskiä. Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan toimittava yhteistyössä tällaisten sidosryhmien kanssa.

17 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ympäristörikoksia paljastavilla tai tutkivilla tai niistä syytteitä nostavilla tai tuomioita antavilla kansallisilla viranomaisilla on riittävästi pätevää henkilöstöä sekä riittävät taloudelliset, tekniset ja teknologiset resurssit tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvien tehtäviensä tehokasta hoitamista varten. Jäsenvaltioiden on valtiosääntöperinteensä ja oikeusjärjestelmänsä rakenteen sekä muita kansallisia olosuhteita huomioon ottaen arvioitava tarvetta nostaa tällaisten viranomaisten erikoistumisen tasoa ympäristörikosoikeuden alalla kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

18 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuomareille, syyttäjille, poliiseille ja oikeuslaitoksen henkilöstölle sekä rikosoikeudellisissa menettelyissä ja tutkintatoimissa mukana olevalle toimivaltaisten viranomaisten henkilöstölle annetaan tämän direktiivin tavoitteisiin liittyvää ja tällaisten tuomarien, syyttäjien, poliisien ja oikeusalan työntekijöiden sekä toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön tehtävien kannalta tarkoituksenmukaista säännöllistä erikoistunutta koulutusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuinten riippumattomuutta ja eri tapoja, joilla oikeuslaitokset ovat järjestäytyneet unionissa.

19 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet perustaakseen asianmukaisia mekanismeja kaikkien ympäristörikosten ennalta estämiseen ja torjuntaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaistensa keskuudessa tapahtuvaa strategisen ja operatiivisen tason koordinointia ja yhteistyötä varten. Tällaisten mekanismien tarkoituksena on oltava ainakin

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut mekanismit voivat olla muodoltaan erikoistuneita koordinointielimiä, toimivaltaisten viranomaisten välisiä yhteisymmärryspöytäkirjoja, kansallisia täytäntöönpanoverkostoja ja yhteisiä koulutustoimia.

20 artikla

Jos ympäristörikosten epäillään olevan luonteeltaan rajatylittäviä, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on harkittava näihin rikoksiin liittyvien tietojen toimittamista asianmukaisille toimivaltaisille elimille.

Rajoittamatta rajatylittävää yhteistyötä ja rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskevien sääntöjen soveltamista jäsenvaltiot, Eurojust, Europol, Euroopan syyttäjänvirasto, Euroopan petostentorjuntavirasto ja komissio tekevät toimivaltansa mukaisesti keskenään yhteistyötä 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten torjunnassa. Tätä varten Eurojust antaa tapauksen mukaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tarvitsemaa teknistä ja operatiivista apua niiden tutkintatoimien koordinoinnin helpottamiseksi. Komissio voi tapauksen mukaan antaa apua.

26 artikla

Korvataan direktiivi 2008/99/EY niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, tämän kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuksiin noudattaa määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, viittauksia direktiiviin 2008/99/EY pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Niitä jäsenvaltioita, joita tämä direktiivi ei sido, sitoo edelleen direktiivi 2008/99/EY.

27 artikla

Korvataan direktiivi 2009/123/EY niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, tämän kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuksiin noudattaa määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, viittauksia direktiivin 2005/35/EY niihin säännöksiin, jotka on lisätty tai korvattu direktiivillä 2009/123/EY, pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

Niitä jäsenvaltioita, joita tämä direktiivi ei sido, sitoo edelleen direktiivi 2005/35/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123/EY.

29 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

30 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.