SECTION 1 Assessment of ambient air quality in relation to sulphur dioxide, nitrogen dioxide and oxides of nitrogen, particulate matter, lead, benzene and carbon monoxide

5 artikla

Arviointijärjestelmä

1.  Rikkidioksidin, typpidioksidin ja typenoksidien, hiukkasten (PM10 ja PM2,5), lyijyn, bentseenin ja hiilimonoksidin osalta on sovellettava liitteessä II olevassa A jaksossa yksilöityjä ylempiä ja alempia arviointikynnyksiä.

Kukin alue ja taajama on luokiteltava näiden arviointikynnysten mukaisesti.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua luokitusta on kuitenkin tarkasteltava uudelleen ainakin joka viides vuosi liitteessä II olevassa B jaksossa vahvistetun menettelyn mukaisesti.

Luokituksia on tarkasteltava uudelleen useammin, jos ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi-, tai tarvittaessa typen oksidi-, hiukkas- (PM10, PM2,5), lyijy- tai hiilimonoksidipitoisuuksissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

6 artikla

Arviointiperusteet

1.  Jäsenvaltioiden on suoritettava kaikilla alueillaan ja kaikissa taajamissaan ilmanlaadun mittauksia 5 artiklassa tarkoitettujen epäpuhtauksien osalta tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti ja liitteessä III vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

2.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien tasot ylittävät näille epäpuhtauksille vahvistetut ylemmät arviointikynnykset, on käytettävä ilmanlaadun arvioinnissa kiinteitä mittauksia. Näitä kiinteitä mittauksia voidaan täydentää mallintamistekniikoilla ja/tai suuntaa-antavilla mittauksilla riittävien tietojen saamiseksi ilmanlaadun alueellisesta jakautumisesta.

3.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut ylemmät arviointikynnykset, ilmanlaadun arvioinnissa voidaan käyttää kiinteiden mittausten ja mallintamistekniikoiden ja/tai suuntaa-antavien mittausten yhdistelmää.

4.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut alemmat arviointikynnykset, on mallintamista tai objektiivista arviointia taikka molempia pidettävä riittävinä ilmanlaadun arviointimenetelminä.

5.  Edellä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen mittausten lisäksi mittauksia on tehtävä maaseudun tausta-alueilla, jotka eivät sijaitse lähellä merkittäviä epäpuhtauslähteitä, jotta mittauksista saataisiin vähintään pienhiukkasten (PM2,5) kokonaismassakonsentraatiota ja kemiallisen muodostumisen pitoisuuksia koskevat tiedot vuotuisina keskiarvoina; mittaukset on suoritettava seuraavien perusteiden mukaisesti:

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle pienhiukkasten (PM2,5) kemiallisen koostumuksen mittauksissa käytetyt mittausmenetelmät.

7 artikla

Näytteenottopaikat

1.  Rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten (PM10, PM2,5), lyijyn, bentseenin ja hiilimonoksidin mittausten näytteenottopaikkojen sijainti on määriteltävä liitteessä III lueteltujen perusteiden mukaisesti.

2.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on kutakin mitattavaa epäpuhtautta koskevia näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä V olevassa A jaksossa vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.

3.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteissä mittauksissa käytettäviltä näytteenottopaikoilta peräisin olevia tietoja täydennetään mallintamisesta ja/tai suuntaa-antavista mittauksista saatavilla tiedoilla, liitteessä V olevassa A jaksossa vahvistettua näytteenottopaikkojen kokonaismäärää voidaan vähentää enintään 50 prosenttia, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Mallintamisen ja/tai suuntaa-antavien mittausten tulokset on otettava huomioon arvioitaessa ilmanlaatua suhteessa raja-arvoihin.

4.  Komissio valvoo, että jäsenvaltiot soveltavat näytteenottopaikkojen valintaa koskevia perusteita, jotta helpotetaan kyseisten perusteiden yhdenmukaista soveltamista kaikkialla Euroopan unionissa.

8 artikla

Mittausten vertailumenetelmät

1.  Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä VI olevassa A ja C jaksossa vahvistettuja mittausten vertailumenetelmiä ja perusteita.

2.  Muita mittausmenetelmiä voidaan käyttää liitteessä VI olevassa B jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.