10 artikla
Näytteenottopaikat
1. Otsonin mittauksessa käytettävien näytteenottopaikkojen sijainti on määritettävä liitteessä VIII vahvistettujen perusteiden mukaisesti.
2. Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on otsonin mittauksessa käytettäviä näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä IX olevassa A jaksossa vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.
3. Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteissä mittauksessa käytettäviltä näytteenottopaikoilta peräisin olevia tietoja täydennetään mallintamisesta ja/tai suuntaa-antavista mittauksista saatavilla tiedoilla, liitteessä IX olevassa A jaksossa määriteltyä näytteenottopaikkojen määrää voidaan vähentää edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:
a)
täydentävillä menetelmillä saadaan riittävästi tietoja ilmanlaadun arvioimiseksi tavoitearvojen, pitkän aikavälin tavoitteiden sekä tiedotus- ja varoituskynnysten osalta;
b)
asennettavien näytteenottopaikkojen lukumäärä ja muiden menetelmien alueellinen erotuskyky on riittävä, jotta otsonipitoisuudet voidaan määrittää liitteessä I olevassa A jaksossa määriteltyjen laatutavoitteiden mukaisesti ja jotta mittaustulokset täyttävät liitteessä I olevassa B jaksossa määritellyt perusteet;
c)
kullakin alueella ja kussakin taajamassa on oltava vähintään yksi näytteenottopaikka kahta miljoonaa asukasta kohden tai yksi näytteenottopaikka 50 000 neliökilometriä kohden; näistä vaihtoehdoista valitaan se, jossa näytteenottopaikkojen määrä on suurempi;
d)
typpidioksidia mitataan kaikilla jäljelle jäävillä näytteenottopaikoilla lukuun ottamatta liitteessä VIII olevassa A jaksossa tarkoitettuja maaseudun tausta-asemia.
Mallintamisen ja/tai suuntaa-antavien mittausten tulokset on otettava huomioon arvioitaessa ilmanlaatua suhteessa tavoitearvoihin.
4. Myös typpidioksidia on mitattava vähintään 50 prosentissa liitteessä IX olevassa A jaksossa edellytetyistä otsonin näytteenottopaikoista. Typpioksidimittausten on oltava jatkuvia lukuun ottamatta liitteessä VIII olevassa A jaksossa tarkoitettuja maaseudun tausta-asemia, joilla voidaan käyttää muita mittausmenetelmiä.
5. Alueilla ja taajamissa, joiden osalta pitoisuudet ovat kunkin viiden viimeksi kuluneen mittausvuoden aikana alittaneet pitkän aikavälin tavoitteet, määritellään kiinteitä mittauksia suorittavien näytteenottopaikkojen määrä liitteessä IX olevan B jakson mukaisesti.
6. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueelle on asennettu ja siellä on toiminnassa vähintään yksi näytteenottopaikka liitteessä X lueteltujen otsonia muodostavien aineiden pitoisuuksia koskevien tietojen saamiseksi. Jäsenvaltioiden on määriteltävä niiden asemien määrä ja sijainti, joilla otsonia muodostavia yhdisteitä mitataan, ottaen huomioon liitteessä X vahvistetut tavoitteet ja menetelmät.