III LUKU ILMANLAADUN HALLINTA

12 artikla

Sovellettavat vaatimukset, kun tasot ovat alempia kuin raja-arvot

Alueilla ja taajamissa, joiden osalta ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi-, PM10-, PM2,5-, lyijy-, bentseeni- ja hiilimonoksiditasot ovat alempia kuin liitteissä XI ja XIV eritellyt näitä aineita koskevat raja-arvot, jäsenvaltioiden on pidettävä kyseisten epäpuhtauksien tasot raja-arvojen alapuolella ja pyrittävä säilyttämään kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaadun taso.

13 artikla

Raja-arvot ja varoituskynnykset ihmisten terveyden suojelemiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueilla ja taajamissa vallitsevat ilman rikkidioksidi-, PM10-, lyijy- ja hiilimonoksiditasot eivät ylitä liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja.

Liitteessä XI vahvistettuja typpidioksidin ja bentseenin raja-arvoja ei saa ylittää liitteessä vahvistetuista ajankohdista alkaen.

Näiden vaatimusten noudattamista on arvioitava liitteen III mukaisesti.

Liitteessä XI säädettyjä ylitysmarginaaleja on sovellettava 22 artiklan 3 kohdan ja 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.  Ilman rikkidioksidi- ja typpidioksidipitoisuuksien varoituskynnykset on vahvistettu liitteessä XII olevassa A jaksossa.

14 artikla

Kriittiset tasot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava liitteessä XIII vahvistettujen kriittisten tasojen noudattaminen liitteessä III olevan A jakson mukaisesti arvioituna.

2.  Jos kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä V olevassa C jaksossa täsmennetty vähimmäismäärä. Jos näitä tietoja täydennetään suuntaa-antavista mittauksista tai mallintamisesta saaduilla tiedoilla, voidaan näytteenottopaikkojen määrää vähentää enintään 50 prosenttia edellyttäen, että asiaankuuluvien epäpuhtauksien arvioidut pitoisuudet voidaan määritellä liitteessä I olevassa A jaksossa vahvistettujen laatuvaatimusten mukaisesti.

15 artikla

PM2,5-hiukkasille altistumisen kansallinen vähennystavoite ihmisten terveyden suojelemiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, vähentääkseen PM2,5-hiukkasille altistumista, jotta liitteessä XIV olevassa B jaksossa säädetty altistumisen kansallinen vähennystavoite saavutetaan liitteessä täsmennettyyn määrävuoteen mennessä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskimääräisen altistumisen indikaattori vuodeksi 2015, joka on vahvistettu liitteessä XIV olevan A jakson mukaisesti, ei ylitä kyseisessä liitteessä olevassa C jaksossa vahvistettua altistuspitoisuutta koskevaa velvoitetta.

3.  PM2,5-hiukkasia koskeva keskimääräisen altistumisen indikaattori on arvioitava liitteessä XIV olevan A jakson mukaisesti.

4.  Kunkin jäsenvaltion on liitteen III mukaisesti huolehdittava siitä, että näytteenottopaikkojen jakautumisella ja määrällä, johon PM2,5-hiukkasten keskimääräisen altistumisen indikaattori perustuu, varmistetaan, että väestön altistuminen otetaan riittävästi huomioon. Näytteenottopaikkoja ei saa olla vähemmän kuin liitteessä V olevassa B jaksossa määritellään.

16 artikla

PM2,5-hiukkasten tavoitearvo ja raja-arvo ihmisten terveyden suojelemiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, varmistaakseen, että ilman PM2,5-hiukkasten pitoisuudet eivät ylitä liitteessä XIV olevassa D jaksossa vahvistettua tavoitearvoa liitteessä täsmennetystä ajankohdasta alkaen.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman PM2,5-hiukkasten pitoisuudet eivät niiden alueilla ja taajamissa ylitä liitteessä XIV olevassa E jaksossa vahvistettua raja-arvoa liitteessä täsmennetystä ajankohdasta alkaen. Tämän vaatimuksen noudattamista on arvioitava liitteen III mukaisesti.

3.  Liitteessä XIV olevassa E jaksossa säädettyä ylitysmarginaalia on sovellettava 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

17 artikla

Sellaisia alueita ja taajamia koskevat vaatimukset, joiden osalta otsonipitoisuudet ylittävät tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, varmistaakseen, että tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan.

2.  Tavoitearvot ylittävien taajamien ja alueiden osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 2001/81/EY 6 artiklan mukaisesti laadittu ohjelma ja tarvittaessa ilmanlaatusuunnitelma pannaan täytäntöön tavoitearvojen saavuttamiseksi tämän direktiivin liitteessä VII olevassa B jaksossa täsmennetystä ajankohdasta alkaen, paitsi jos niiden saavuttaminen ei ole mahdollista toimenpiteillä, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia.

3.  Jäsenvaltioiden on valmisteltava ja toteutettava kustannustehokkaita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen alueilla ja taajamissa, joiden osalta ilman otsonitasot ovat korkeammat kuin pitkän aikavälin tavoitteet, mutta pienemmät tai yhtä suuret kuin tavoitearvot. Näiden toimenpiteiden on vähintään oltava johdonmukaisia 2 kohdassa tarkoitettujen ilmanlaatusuunnitelmien ja ohjelman kanssa.

18 artikla

Sellaisia alueita ja taajamia koskevat vaatimukset, joiden osalta otsonipitoisuudet ovat pitkän aikavälin tavoitteiden mukaiset

Otsonitasoiltaan pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisten alueiden ja taajamien osalta jäsenvaltioiden on pidettävä otsonitasot pitkän aikavälin tavoitteiden alapuolella ja oikeasuhteisin toimenpitein säilytettävä kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaadun taso sekä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso, siinä määrin kuin se on mahdollista ottaen huomioon senkaltaiset tekijät kuin otsonin aiheuttaman ilman pilaantumisen rajat ylittävä luonne ja sääolosuhteet.

19 artikla

Tiedotus- tai varoituskynnysten ylittyessä toteutettavat toimenpiteet

Liitteessä XII yksilöidyn tiedotuskynnyksen tai samassa liitteessä vahvistettujen varoituskynnysten ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet yleisölle tiedottamiseksi radion, television, sanomalehtien tai internetin välityksellä.

Jäsenvaltioiden on myös toimitettava komissiolle alustavat tiedot mitattujen epäpuhtauksien tasoista ja varoitus- tai tiedotuskynnysten ylitysjaksojen pituudesta.

20 artikla

Päästöosuudet luonnollisista lähteistä

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietyltä vuodelta luettelot alueista ja taajamista, joissa tietyn epäpuhtauden raja-arvojen ylitykset aiheutuvat luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä. Jäsenvaltioiden on toimitettava tiedot pitoisuuksista ja lähteistä sekä todisteet, jotka osoittavat ylitysten johtuvan luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä.

2.  Jos komissiolle on ilmoitettu luonnollisesta lähteestä peräisin olevista päästöistä aiheutuneesta ylityksestä 1 kohdan mukaisesti, ei tätä ylitystä pidetä direktiivissä tarkoitettuna ylityksenä.

3.  Komissio julkaisee ohjeet luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä johtuvien ylitysten osoittamista ja vähentämistä varten viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2010.

21 artikla

Teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta johtuvat ylitykset

1.  Jäsenvaltiot voivat nimetä alueita tai taajamia, joiden alueella PM10-hiukkasten raja-arvot ylittyvät, koska teiden talvihiekoitus tai -suolaus aiheuttaa ilmassa leijuman.

2.  Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle luettelo kyseisistä alueista ja taajamista sekä niiden PM10-pitoisuuksista ja -lähteistä.

3.  Toimittaessaan komissiolle 27 artiklan mukaiset tiedot jäsenvaltioiden on esitettävä tarvittavat todisteet, jotka osoittavat, että ylitykset johtuvat kyseisestä leijumasta ja että pitoisuuksien pienentämiseksi on toteutettu kohtuullisia toimenpiteitä.

4.  Jäsenvaltioiden on laadittava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alueiden ja taajamien osalta 23 artiklan mukainen ilmanlaatusuunnitelma ainoastaan, jos PM10-pitoisuuksien ylitykset johtuvat muista lähteistä kuin teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan soveltamista.

5.  Komissio julkaisee ohjeet teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta johtuvan hiukkasleijuman aiheuttamien päästöosuuksien määrittelemistä varten viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2010.

22 artikla

Tavoitteiden saavuttamisen määräaikojen pidentäminen ja tiettyjen raja-arvojen soveltamisvelvoitteita koskeva poikkeus

1.  Jos liitteessä XI eriteltyjä määräaikoja ei voida saavuttaa tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa typpidioksidin tai bentseenin raja-arvojen osalta, jäsenvaltio voi pidentää näitä määräaikoja enintään viidellä vuodella kyseisen alueen tai taajaman osalta sillä edellytyksellä, että laaditaan ilmanlaatusuunnitelma 23 artiklan mukaisesti sitä aluetta tai taajamaa varten, jota määräajan pidennys koskisi; kyseistä ilmanlaatusuunnitelmaa on täydennettävä liitteessä XV olevassa B jaksossa luetelluilla, kyseisiin epäpuhtauksiin liittyvillä tiedoilla ja siinä on osoitettava, että raja-arvoja noudatetaan ennen uuden määräajan päättymistä.

2.  Jos PM10-hiukkasille liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja ei voida saavuttaa tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa paikkakohtaisten leviämisolosuhteiden, epäsuotuisien ilmasto-olosuhteiden tai rajat ylittävien päästöjen johdosta, jäsenvaltio vapautetaan velvoitteesta soveltaa näitä raja-arvoja 11 päivään kesäkuuta 2011 asti edellyttäen, että 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että jäsenvaltio osoittaa, että se on määräaikoja noudattaakseen toteuttanut kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla kaikki asianmukaiset toimenpiteet.

3.  Jos jäsenvaltio soveltaa 1 ja 2 kohtaa, sen on varmistettava, että kutakin epäpuhtautta koskeva raja-arvo ei ylity kullekin epäpuhtaudelle liitteessä XI vahvistettua ylitysmarginaalia suuremmalla määrällä.

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne katsovat, että niiden olisi sovellettava 1 ja 2 kohtaa, ja toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmanlaatusuunnitelma kaikkine tarvittavine tietoineen, jotta komissio voi arvioida asetettujen edellytysten täyttymistä. Arviossaan komission on otettava huomioon jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun jäsenvaltioissa nyt ja tulevaisuudessa sekä nykyisten yhteisön toimien ja sellaisten suunnitteilla olevien yhteisön toimien arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun, joita komission on määrä ehdottaa.

Jos komissio ei ole ottanut kielteistä kantaa ilmoitukseen yhdeksän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, katsotaan 1 tai 2 kohdan edellytysten täyttyvän.

Jos komissio on ottanut ilmoitukseen kielteisen kannan, se voi vaatia jäsenvaltioita mukauttamaan ilmanlaatusuunnitelmiaan taikka laatimaan uudet ilmanlaatusuunnitelmat.