3 artikla Kevyille sähkökäyttöisille hyötyajoneuvoille tarkoitettua latausinfrastruktuuria koskevat tavoitteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella otetaan käyttöön kevyille sähkökäyttöisille hyötyajoneuvoille tarkoitettuja yleisesti saatavilla olevia latausasemia tavalla, joka on oikeassa suhteessa kevyiden sähkökäyttöisten hyötyajoneuvojen yleistymiseen, ja että ne tarjoavat riittävästi antotehoa kyseisille ajoneuvoille.

Kun kevyiden akkusähkökäyttöisten hyötyajoneuvojen osuus suhteessa jäsenvaltion alueella rekisteröityjen kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaiskantaan yltää vähintään 15 prosenttiin ja jäsenvaltio osoittaa, että 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyjen vaatimusten täytäntöönpanolla on haitallisia vaikutuksia kyseisessä jäsenvaltiossa siksi, että se jarruttaa yksityisiä investointeja, eikä se ole enää perusteltua, mainittu jäsenvaltio voi esittää komissiolle perustellun pyynnön saada soveltaa kokonaisantotehon tasoa koskevia alempia vaatimuksia tai lopettaa tällaisten vaatimusten soveltaminen.

Komissio tekee päätöksen kuuden kuukauden kuluessa 2 kohdan nojalla esitetyn perustellun pyynnön vastaanottamisesta kussakin tapauksessa perustelluista syistä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava kevyille sähkökäyttöisille hyötyajoneuvoille tarkoitettujen yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden vähimmäiskattavuus tieverkossa alueellaan.

Edellä 4 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun kattavan TEN-T-tieverkon pituuden prosenttiosuuden laskenta perustuu seuraaviin seikkoihin:

TEN-T-tieverkon varrella voidaan ottaa käyttöön yksi ainoa kevyille sähkökäyttöisille hyötyajoneuvoille tarkoitettu yleisesti saatavilla oleva latauskenttä molempia kulkusuuntia varten edellyttäen, että

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 4 kohdassa säädetään, sellaisten TEN-T-verkon teiden varrella, joilla yhteenlaskettu vuotuinen keskimääräinen vuorokausiliikenne on alle 8 500 kevyttä hyötyajoneuvoa, ja jos infrastruktuurin käyttöönottoa ei voida perustella sosioekonomisella kustannus-hyötysuhteella, jäsenvaltiot voivat säätää, että kevyille sähkökäyttöisille hyötyajoneuvoille tarkoitettu yleisesti saatavilla oleva latauskenttä palvelee molempia kulkusuuntia, edellyttäen, että tämän artiklan 4 kohdassa säädetyt, yhden kulkusuunnan osalta sovellettavat latauskenttien välistä enimmäisetäisyyttä, latauskentän kokonaisantotehoa, latauspisteiden lukumäärää ja yksittäisten latauspisteiden antotehoa koskevia vaatimuksia noudatetaan ja että latauskenttään pääsee helposti molemmista kulkusuunnista ja kulku siihen ilmoitetaan asianmukaisin opastein. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tapauksista, joissa ne ovat hyödyntäneet tässä kohdassa tarkoitettua poikkeusta. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava uudelleen näitä tapauksia kahden vuoden välein osana 15 artiklassa tarkoitettua kansallista edistymisen raportointia.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 4 kohdassa säädetään, sellaisten TEN-T-verkon teiden varrella, joilla yhteenlaskettu vuotuinen keskimääräinen vuorokausiliikenne on alle 8 500 kevyttä hyötyajoneuvoa, ja jos infrastruktuurin käyttöönottoa ei voida perustella sosioekonomisella kustannus-hyötysuhteella, jäsenvaltiot voivat alentaa enintään 50 prosentilla tämän artiklan 4 kohdan nojalla vaadittua kevyille hyötyajoneuvoille tarkoitetun yleisesti saatavilla olevan latauskentän kokonaisantotehoa edellyttäen, että mainittu latauskenttä palvelee vain yhtä kulkusuuntaa ja että muut tämän artiklan 4 kohdassa säädetyt, latauskenttien välistä enimmäisetäisyyttä, latauspisteiden lukumäärää ja yksittäisten latauspisteiden antotehoa koskevat vaatimukset täyttyvät. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tapauksista, joissa ne ovat hyödyntäneet tässä kohdassa tarkoitettua poikkeusta. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava uudelleen näitä tapauksia kahden vuoden välein osana 15 artiklassa tarkoitettua kansallista edistymisen raportointia.

Poiketen tämän artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa säädetystä vaatimuksesta, joka koskee 60 kilometrin enimmäisetäisyyttä kevyille hyötyajoneuvoille tarkoitettujen yleisesti saatavilla olevien latauskenttien välillä, jäsenvaltiot voivat sallia pidemmän, enintään 100 kilometrin etäisyyden tällaisille latauskentille sellaisten TEN-T-verkon teiden varrella, joilla yhteenlaskettu vuotuinen keskimääräinen vuorokausiliikenne on alle 3 000 kevyttä hyötyajoneuvoa, edellyttäen, että etäisyys latauskenttien välillä ilmoitetaan asianmukaisin opastein. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tapauksista, joissa ne ovat hyödyntäneet tässä kohdassa tarkoitettua poikkeusta. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava uudelleen näitä tapauksia kahden vuoden välein osana 15 artiklassa tarkoitettua kansallista edistymisen raportointia.

Jos jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle tapauksesta, jossa se on hyödyntänyt 7 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, on katsottava, että 4 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä, latauskenttien välistä enimmäisetäisyyttä koskevia vaatimuksia on noudatettu.

Naapurijäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut enimmäisetäisyydet eivät ylity TEN-T-ydintieverkon ja kattavan TEN-T-tieverkon rajatylittävillä osuuksilla.