53 artikla Kierrätystavoitteiden saavuttamista koskevat laskentasäännöt

1.   Laskettaessa sitä, onko 52 artiklan 1 kohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu, on noudatettava tässä artiklassa säädettyjä sääntöjä.

2.   Jäsenvaltioiden on laskettava tiettynä kalenterivuonna syntyneen pakkausjätteen paino. Syntyneen pakkausjätteen määrää laskettaessa on otettava huomioon kaikki jäsenvaltiossa syntynyt pakkausjäte.

Syntyneen pakkausjätteen määrän laskutapa pohjautuu seuraaviin lähestymistapoihin:

Tämän kohdan nojalla suoritettuja laskelmia on mukautettava tulosten vertailukelpoisuuden, luotettavuuden ja kattavuuden varmistamiseksi 56 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettavien vaatimusten ja todentamisten mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on laskettava tiettynä kalenterivuonna kierrätetyn pakkausjätteen paino. Kierrätetyn pakkausjätteen paino on laskettava niiden pakkausten painona, joista on tullut jätettä, joka sen jälkeen, kun sille on tehty kaikki tarvittavat tarkistus- ja lajittelutoimet ja muut valmistelutoimet sellaisten jätemateriaalien poistamiseksi, jotka eivät ole myöhemmän uudelleenkäsittelyn kohteena, ja laadukkaan kierrätyksen varmistamiseksi, tulee kierrätykseen, jossa jätemateriaalit tosiasiallisesti uudelleenkäsitellään tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi.

4.   Yhdistelmämateriaalipakkaukset ja muut useammasta kuin yhdestä materiaalista valmistetut pakkaukset on laskettava ja ilmoitettava pakkauksen sisältämän kunkin materiaalin mukaan. Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä vaatimuksesta, jos tiettyä materiaalia on vain merkityksetön osuus pakkausyksiköstä eikä missään tapauksessa enempää kuin viisi prosenttia pakkausyksikön kokonaismassasta.

5.   Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi kierrätettävä pakkausjäte punnitaan, kun jäte tulee kierrätykseen.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kierrätetyn pakkausjätteen paino voidaan punnita mahdollisen lajittelutoimen tuotoksena edellyttäen, että

6.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas pakkausjätteen laadunvalvonta- ja jäljittämisjärjestelmä, jotta voidaan varmistaa, että tämän artiklan 2–5 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Kyseinen järjestelmä voi koostua direktiivin 2008/98/EY 35 artiklan 4 kohdan nojalla perustetuista sähköisistä rekistereistä tai lajitellun jätteen laatuvaatimuksia koskevista teknisistä eritelmistä. Se voi koostua myös lajitellun jätteen keskimääräisistä hävikkiasteista eri jätelajien ja eri jätehuoltokäytäntöjen osalta, jos luotettavia tietoja ei voida saada muulla tavalla. Keskimääräiset hävikkiasteet on laskettava direktiivin 2008/98/EY 11 a artiklan 10 kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistettujen laskentasääntöjen perusteella.

7.   Aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan biohajoavan pakkausjätteen määrä voidaan lukea kierrätetyksi silloin, kun kyseisen käsittelyn tuloksena saadaan kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena käytettävää kompostia, mädätettä tai muuta tuotosta, joka sisältää vastaavan määrän kierrätysmateriaalia suhteessa käsittelyyn toimitetun jätteen määrään. Jos tuotos käytetään maahan, jäsenvaltiot voivat lukea sen kierrätetyksi, edellyttäen että käytöstä on hyötyä maatalouden kannalta tai siitä saadaan ekologista hyötyä.

8.   Sellaisten pakkausjätemateriaalien määrä, jotka ovat lakanneet olemasta jätettä ennen uudelleenkäsittelyä toteutetun valmistelutoimen tuloksena, voidaan laskea kierrätetyksi edellyttäen, että tällaiset materiaalit on tarkoitus uudelleenkäsitellä tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi käytettäväksi joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Materiaaleja, joita ei enää luokitella jätteeksi ja joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi taikka polttaa, käyttää maantäyttöön tai sijoittaa kaatopaikalle, ei kuitenkaan saa laskea kierrätetyiksi.

9.   Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon jätteenpolton jälkeen erotettujen metallien kierrätyksen sen mukaan, mikä on pakkausjätteen osuus poltetusta jätteestä, mikäli kierrätetyt metallit täyttävät päätöksessä (EU) 2019/1004 säädetyt laatuvaatimukset.

10.   Jos pakkausjäte on toimitettu toiseen jäsenvaltioon kierrätettäväksi kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa, ainoastaan se jäsenvaltio, jossa kyseinen pakkausjäte kerättiin voi laskea sen kierrätetyksi.

11.   Unionista viedyn pakkausjätteen saa laskea kierrätetyksi se jäsenvaltio, jossa pakkausjäte kerättiin, ainoastaan, jos 3 kohdassa asetetut vaatimukset täyttyvät ja jos viejä pystyy asetuksen (EY) N:o 1013/2006 tai tapauksen mukaan asetuksen (EU) 2024/1157 mukaisesti esittämään asiakirjatodisteita siitä, että jätteen siirto on kyseisen asetuksen vaatimusten mukaista, mukaan lukien se, että pakkausjätteen käsittely kolmannessa maassa tapahtui olosuhteissa, jotka vastaavat asiaa koskevassa unionin ympäristölainsäädännössä asetettuja vaatimuksia.