4. Otsonin näytteenottopaikkoja koskevat lisäperusteet

Näytteenottopaikan tyyppi

Mittausten tavoitteet

Edustavuus (1)

Makrotason sijoitusperusteet

Kaupunkialueiden tausta-alueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden suojelu:

kaupungissa asuvan väestön otsonille altistumisen arviointi; eli tiheästi asutut alueet, joilla otsonipitoisuudet ovat verrattain korkeat ja edustavat väestön yleistä altistumista.

1–10 km2

Ei paikallispäästöjen, kuten esim. liikenteen ja huoltoasemien vaikutusalueelle;

paikat, joissa ilmamassat ovat hyvin sekoittuneita; tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan koulujen, leikkipuistojen, sairaaloiden ja vanhainkotien kaltaiset paikat, joita herkät ja haavoittuvat väestöryhmät käyttävät usein;

sen kaltaiset paikat kuin kaupunkien asuma-alueet ja liikekeskukset, puistot (ei puiden läheisyyteen), isot kadut tai aukiot, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan liikennettä, avoimet opetus-, liikunta- tai virkistyskäyttöön tarkoitetut alueet.

Esikaupunkialueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelu:

esikaupunkialueilla asuvan väestön ja siellä kasvavan kasvillisuuden altistumisen arviointi; eli alueet, joilla esiintyvät korkeimmat otsonipitoisuudet, joille väestö ja kasvillisuus todennäköisesti altistuvat suoraan tai välillisesti.

10–100 km2

Tietylle etäisyydelle enimmäispäästöjen alueesta, päätuulensuunnan/päätuulensuuntien myötäisesti otsonin muodostumiselle otollisten olosuhteiden vallitessa;

kaupunkialueen ulkolaidat, missä väestö, herkät viljelykasvit ja ekosysteemit altistuvat korkeille otsonitasoille;

soveltuvin osin joitakin esikaupunkialueilla sijaitsevia näytteenottopaikkoja myös vastatuuleen enimmäispäästöjen alueesta otsonin alueellisten taustatasojen määrittelemiseksi.

Maaseutualueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelu:

väestön, viljelykasvien ja ekosysteemien altistumisen arviointi pienaluetason otsonipitoisuuksille.

Pienaluetasot

(100–1 000  km2)

Näytteenottopaikat voidaan sijoittaa pieniin asutuskeskittymiin tai alueille, joilla on ekosysteemejä, metsiä tai viljelykasveja;

sijainnin on oltava edustava otsonipitoisuudelle välittömien paikallispäästöjen, esim. teollisuusalueiden ja teiden ulkopuolella;

avoimet paikat.

Maaseutualueiden tausta-alueet, joilla mitataan otsonia

Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelu:

viljelykasvien ja ekosysteemien (sekä väestön) altistumisen arviointi aluetason otsonipitoisuuksille.

Alueellinen/kansallinen/manneraluetaso

(1 000 –10 000  km2)

Näytteenottopaikka sijoitetaan esim. ekosysteemejä ja metsiä sisältävälle alueelle, jonka asukastiheys on pieni ja joka sijaitsee vähintään 20 km:n etäisyydellä kaupunki- ja teollisuusalueilta ja poissa paikallispäästöjen vaikutusalueelta;

vältettävä paikkoja, joilla esiintyy paikallisia maanpintainversioita;

rannikkoalueita, joilla vallitsee voimakkaita vuorokauden sisällä vaihtelevia paikallistuulia, ei suositella.