284 artikla Vastuuarvo

Jos laitoksella on 283 artiklan 1 kohdan mukainen lupa käyttää sisäisen mallin menetelmää laskeakseen joidenkin tai kaikkien kyseisessä kohdassa mainittujen liiketoimien vastuuarvon, sen on laskettava kyseisten liiketoimien vastuuarvo nettoutusryhmän tasolla.

Jotta mallilla voidaan ottaa huomioon vakuuksien (margining) vaikutukset, vakuusarvon mallin on täytettävä sisäisen mallin menetelmän määrälliset, laadulliset ja tietoja koskevat vaatimukset tämän jakson mukaisesti, ja laitos voi sisällyttää nettoutusryhmän markkina-arvon muutoksien ennustejakaumaan ainoastaan 197 ja 198 artiklassa sekä 299 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut hyväksytyt rahoitusvakuudet.

Kun kyseessä ovat vastapuoliriskit, joihin laitos soveltaa sisäisen mallin menetelmää, vastapuoliriskiä koskeva omien varojen vaatimus on korkeampi seuraavista:

Lukuun ottamatta niitä vastapuolia, joilla katsotaan olevan wrong-way -erityisriski ja joihin sovelletaan 291 artiklan 4 ja 5 kohtaa, laitosten on laskettava vastuuarvo tulona, joka saadaan kertomalla alfa (α) efektiivisellä EPE:llä seuraavasti:

jossa

α

=

1,4, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi suurempaa alfaa tai anna laitoksille lupaa käyttää omia estimaattejaan 9 kohdan mukaisesti.

Efektiivinen EE on laskettava rekursiivisesti:

jossa

Efektiivinen EPE on keskimääräinen efektiivinen EE tulevan riskin ensimmäisen voimassaolovuoden aikana. Jos kaikki nettoutusryhmään kuuluvat sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, EPE on keskimääräinen EE siihen saakka, kun kaikki nettoutusryhmään kuuluvat sopimukset erääntyvät. Efektiivinen EPE lasketaan efektiivisen EE:n painotettuna keskiarvona:

▼C3

▼B

jossa painot

mahdollistavat tapaukset, joissa tuleva riski lasketaan ajankohtina, jotka eivät jakaannu tasaisesti ajan mittaan.

Laitosten on perustettava odotetun vastapuoliriskin tai suurimman vastapuoliriskin laskeminen vastapuoliriskien riskijakaumaan, jossa otetaan huomioon riskijakauman mahdollinen ei-normaalisuus.

Laitos voi käyttää sisäisellä mallilla laskettua jakaumalukua, joka on varovaisempi kuin 4 kohdassa esitetyn yhtälön mukainen luku, joka saadaan kertomalla alfa efektiivisellä EPE:llä, kaikkien vastapuolten osalta.

Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset käyttävät omia alfan estimaattejaan, joissa:

Estimoidessaan alfan 9 kohdan mukaisesti laitoksen on varmistettava, että osoittaja ja nimittäjä lasketaan johdonmukaisesti suhteessa mallintamismenetelmään, parametrien määritelmiin ja salkun koostumukseen. Alfan estimointiin sovellettavan lähestymistavan on perustuttava laitoksen sisäisen pääoman menetelmään, se on dokumentoitava asianmukaisesti ja sen on oltava riippumattoman tahon validoima. Lisäksi laitoksen on tarkistettava alfan estimaattinsa vähintään neljännesvuosittain tai useammin, jos salkun koostumus vaihtelee ajan mittaan. Laitoksen on myös arvioitava malliriski.

Laitoksen on osoitettava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että sen sisäiset alfan estimaatit kuvaavat osoittajassa riittävän hyvin riippuvuuden olennaisia lähteitä sen jälkeen, kun liiketoimien tai liiketoimisalkkujen markkina-arvoista on laskettu jakauma kaikkien vastapuolten osalta. Sisäisissä alfan estimaateissa on otettava huomioon salkkuihin sisältyvien vastuiden keskittyneisyys.

Valvoessaan 9 kohdan mukaisten estimaattien käyttöä toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon alfan estimaattien merkittävä vaihtelu, jota aiheutuu mahdollisista epätarkkuuksista osoittajassa käytetyissä malleissa, varsinkin jos esiintyy konveksisuutta.

Markkina- ja luottoriskin yhteismallintamisessa käytettyjen markkinariskitekijöiden volatiliteeteissa ja korrelaatioissa otetaan tarvittaessa huomioon luottoriskitekijä, jotta niissä ilmenisi volatiliteetin tai korrelaation mahdollinen lisäys talouden laskusuhdanteessa.