290 artikla Stressitestit

Laitoksella on oltava käytössään vastapuoliriskin arviointia varten kattava stressitestiohjelma, jota käytetään muun muassa arvioitaessa vastapuoliriskiin liittyviä omien varojen vaatimuksia ja joka täyttää 2–10 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

Ohjelmalla on havaittava mahdolliset tapahtumat tai tulevat muutokset taloudellisessa toimintaympäristössä, jotka voivat vaikuttaa epäsuotuisasti laitoksen luottoriskeihin, sekä arvioitava laitoksen kykyä selviytyä näistä muutoksista.

Ohjelman stressimittareita on verrattava riskilimiitteihin, ja laitoksen on otettava ne huomioon osana direktiivin 2013/36/EU 81 artiklassa vahvistettua prosessia.

Ohjelmaan on sisällytettävä kattavasti liiketoimet ja vastuiden yhteismäärät kaikkien vastapuoliriskien eri muotojen osalta tiettyjen vastapuolten tasolla riittävällä aikajanalla, jotta tavanomainen stressitestaus voidaan tehdä.

Ohjelmaan on sisällytettävä vähintään kerran kuussa tehtävät keskeisiin markkinariskitekijöihin (kuten korot, valuuttakurssit, osakkeet, luottoriskimarginaalit ja hyödykehinnat) liittyvien riskien stressitestaukset laitoksen kaikkien vastapuolten osalta, jotta voidaan tunnistaa liian suuret keskittymät erityisiin hintariskeihin ja laitos voi tarpeen mukaan vähentää niitä. Riskien stressitestaus – mukaan lukien yksittäisiin tekijöihin ja useisiin tekijöihin liittyvät riskit sekä olennaiset hintaan liittymättömät riskit – ja riskien ja luottokelpoisuuden yhteisstressaus on tehtävä kutakin vastapuolta, vastapuoliryhmiä ja laitosta kokonaisuudessaan arvioivilla vastapuoliriskin tasoilla.

Ohjelmassa on sovellettava vähintään neljännesvuosittaisia useihin tekijöihin perustuvia stressitestausskenaarioita ja arvioitava olennaisia hintaan liittymättömiä riskejä, mukaan lukien tuottokäyrään liittyvä riskit ja perusriskit. Useisiin tekijöihin perustuvaan stressitestaukseen on sisällytettävä ainakin seuraavat skenaariot ja tapahtumat:

Riskitekijöihin kohdistettavien häiriöiden vakavuuden on vastattava stressitestin tarkoitusta. Kun stressitilanteeseen liittyvää vakavaraisuutta arvioidaan, riskitekijöihin kohdistettavien häiriöiden on oltava riittävän vakavia kattamaan ennätykselliset äärimmäiset markkinaolosuhteet ja äärimmäiset mutta uskottavat stressikausien markkinaolosuhteet. Stressitesteissä on arvioitava tällaisten häiriöiden vaikusta omiin varoihin, omien varojen vaatimuksiin ja tuloihin. Salkun päivittäistä seurantaa, suojausta ja keskittymien hallintaa varten testausohjelmassa on myös otettava huomioon skenaariot, jotka ovat vähemmän vakavia mutta todennäköisempiä.

Ohjelmaan olisi sisällytettävä käänteiset stressitestit, joilla tarpeen mukaan yksilöidään äärimmäiset mutta uskottavat skenaariot, jotka voisivat johtaa merkittäviin kielteisiin tuloksiin. Käänteisissä stressitesteissä on otettava huomioon olennaisen epälineaarisuuden vaikutukset salkussa.

Ohjelman mukaisen stressitestauksen tuloksista on raportoitava säännöllisesti, ainakin neljännesvuosittain, toimivalle johdolle. Raporttien ja tulosten analysoinnin on katettava laajimmat vastapuolitason vaikutukset koko salkussa, olennaiset keskittymät salkun segmenteissä (samalla toimialalla tai alueella) ja merkitykselliset salkku- ja vastapuolikohtaiset kehityssuuntaukset.

Toimivan johdon on otettava johtava rooli stressitestien sisällyttämisessä riskienvalvontajärjestelmään ja laitoksen riskikulttuuriin sekä varmistettava, että tulokset ovat mielekkäitä ja että niitä käytetään vastapuoliriskin valvomiseksi. Merkittävien riskien stressitestauksen tuloksia on arvioitava ottaen huomioon ohjeet laitoksen riskinottohalusta ja ne on toimitettava toimivalle johdolle niistä keskustelemiseksi ja toimien toteuttamiseksi niiden johdosta, jos havaitaan liiallisia tai keskittyneitä riskejä.