8.3. Luontaisen rahoitusriskin arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida laitoksen rahoitusriskiä ja sitä, täytetäänkö keskipitkän ja pitkän aikavälin varat ja taseen ulkopuoliset erät asiaankuuluvasti erilaisin pysyvän varainhankinnan välinein sekä normaali- että stressitilanteissa. Tähän arviointiin sisältyvät seuraavat osa-alueet:

• a. laitoksen rahoitusprofiilin arviointi
• b. rahoitusprofiilin vakauteen kohdistuvien riskien arviointi
• c. tosiasiallisen markkinoillepääsyn arviointi
• d. laitoksen rahoitussuunnitelmaan perustuvan rahoitusriskien odotetun muutoksen arviointi.

Laitoksen rahoitusprofiilin arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida laitoksen rahoitusprofiilin asianmukaisuutta, myös sekä keskipitkällä että pitkällä aikavälillä ilmeneviä sopimusperusteisia ja käyttäytymisperusteisia maturiteettieroja, suhteessa sen liiketoimintamalliin, strategiaan ja riskinottohaluun. Niiden tulisi ottaa huomioon, rahoitetaanko laitoksen keskipitkän ja pitkän aikavälin varat ja taseen ulkopuoliset erät asianmukaisesti erilaisin pysyvän varainhankinnan välinein asetuksen (EU) N:o 575/2013 413 artiklan mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tukea tätä arviointia analysoimalla pysyvän varainhankinnan vaatimusta asetuksen (EU) N:o 575/2013 kuudennen osan IV osaston mukaisesti ja arvioida, onko se raportoitu oikein.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella kaikkien sellaisten (paikallisten) sääntely- ja sopimustekijöiden vaikutusta laitoksen rahoitusprofiiliin, jotka vaikuttavat rahoittajien käyttäytymisen ominaispiirteisiin (esim. selvitystä, bail-in menettelyä ja talletussuojajärjestelmiä koskevat säännökset, koska ne voivat vaikuttaa rahoittajien käyttäytymiseen).

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida, voisivatko laitoksen rahoitusprofiilin mahdolliset puutteet, kuten hyväksyttävät rajat ylittävät maturiteettierot, rahoituslähteiden liiallinen keskittyminen, vakuussidonnaisuuden liiallinen taso tai pitkäaikaisten omaisuuserien epäasianmukainen tai epävakaa rahoitus, johtaa siihen, että laitoksen rahoituskustannukset nousevat ja rahoitusmahdollisuudet vähenevät tavalla, jota ei voida hyväksyä. Erityisesti oletukset, jotka koskevat rahoitusteknologiaan perustuvien tai vähemmän perinteisten kanavien – kuten esimerkiksi verkkotalletusalustojen – kautta hankitun rahoituksen pysyvyyttä, on arvioitava huolellisesti suunniteltaessa tai laadittaessa stressiskenaarioita.

Rahoitusprofiilin vakauteen kohdistuvien riskien arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi tarkastella tekijöitä, jotka voivat heikentää rahoitusprofiilin vakautta varojen, taseen ulkopuolisten omaisuuserien ja vastuiden tyyppiin ja ominaispiirteisiin nähden. Niiden tulisi ottaa huomioon varojen ja velkojen välinen rakenteellinen maturiteettiero (myös valuuttaerojen vaikutus), asianmukaiset rakenteelliset rahoitusmittarit (esim. laina-/talletussuhde, asiakasrahoitusvaje ja käyttäytymisen mukaan mukautettu maturiteettitaulukko) sekä rahoituksen ominaisuudet, jotka voivat viitata rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien kasvuun ja huolenaiheisiin vakavaraisuuden näkökulmasta. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös ottaa huomioon tappioiden vaikutus rahoituksen vakauteen ja tiedostaa, että rahoittajat saattavat reagoida herkästi jo huomattavasti pienempiin tappioihin kuin niihin, jotka vaarantaisivat vakavaraisuussuhteet.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida rahoitusprofiilin kestävyyteen kohdistuvia riskejä, jotka johtuvat rahoituslähteiden keskittymisestä (erityisesti käytettyjen rahoitusvälineiden tyypin, tiettyjen rahoitusmarkkinoiden sekä yksittäisten tai toisiinsa liittyvien vastapuolten osalta). Niiden tulisi esimerkiksi ottaa huomioon niiden olennaisimpien alojen ominaispiirteet, joilla laitoksella on palveluja, ja se, miten tämä vaikuttaa laitoksen rahoitusriskiprofiiliin, sekä kiinnittää erityistä huomiota altistumiseen suhdanneherkille tai epävakaille aloille.

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi myös arvioida riskiä siitä, että varojen vakuussidonnaisuudella voi olla kielteinen vaikutus laitoksen vakuudetonta velkaa koskevaan markkinoiden kysyntään (markkinan tai markkinoiden, jolla tai joilla laitos toimii, erityispiirteet ja laitoksen liiketoimintamalli huomioon ottaen).

Tosiasiallisen markkinoillepääsyn arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi olla tietoisia laitoksen tosiasiallisesta markkinoillepääsystä ja siihen kohdistuvista nykyisistä ja tulevista uhista, kuten valuuttamarkkinoille pääsyn häiriöistä (myös laitoskohtaisista). Niiden tulisi arvioinnissa ottaa huomioon, missä määrin laitos asettaa tiettyjä markkinoita tai vastapuolia (myös keskuspankkeja) kohtaan korkeita vaatimuksia suhteessa kyseisten markkinoiden tai vastapuolten kapasiteettiin, mahdolliset merkittävät tai odottamattomat muutokset velan liikkeeseenlaskussa, riskin siitä, että laitosta koskevat uutiset saattavat vaikuttaa kielteisesti markkinoihin (käsitys/luottamus) ja siten markkinoille pääsyyn, sekä merkit siitä, että lyhytaikaiset likviditeettiriskit saattavat heikentää laitoksen pääsyä tärkeimmille rahoitusmarkkinoilleen.

Rahoitusriskien odotetun muutoksen arviointi laitoksen rahoitussuunnitelman perusteella

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi arvioida rahoitusriskien odotettua muutosta laitoksen rahoitussuunnitelman perusteella ja muodostaa käsitys suunnitelman toteutettavuudesta (esimerkiksi toteutumatestauksessa vaihtoehtoisia skenaarioita tarkastelemalla).