IRRD – 9 artikla Kriisinratkaisusuunnitelma

9 artikla 1

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset laativat valvontaviranomaista kuultuaan kriisinratkaisusuunnitelman jokaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, joka ei ole osa sellaista ryhmää, joka kuuluu 10 ja 11 artiklan mukaisen kriisinratkaisun suunnittelun piiriin, ja joka täyttää tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset. Kriisinratkaisusuunnitelmassa on esitettävä kriisinratkaisutoimet, jotka kriisinratkaisuviranomainen voi toteuttaa, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys täyttää 19 artiklan 1 kohdassa tai 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuedellytykset.

9 artikla 2

2. Kriisinratkaisuviranomaisten on laadittava kriisinratkaisusuunnitelmat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille, joiden osalta ne arvioivat kriisinratkaisutoimien toteuttamisen asianomaisen yrityksen kaatuessa todennäköisemmin olevan 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun yleisen edun mukaista niiden toimivaltaan liittyviin muihin yrityksiin verrattuna tai joiden osalta viranomaiset arvioivat niiden toiminnan olevan kriittisiä toimintoja. Kyseisissä arvioinneissa on otettava huomioon vähintään tarve saavuttaa kriisinratkaisutavoitteet sekä yrityksen koko, liiketoimintamalli, riskiprofiili, sidokset, korvattavuus ja erityisesti sen rajatylittävä toiminta.

Kriisinratkaisuviranomaisten on varmistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen arviointien pohjalta, että kriisinratkaisun suunnittelua sovelletaan vähintään 40 prosenttiin jäsenvaltion henki- ja jälleenvakuutusmarkkinoista sekä 40 prosenttiin sen vahinkovakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoista siten, että osuus henkivakuutusmarkkinoista perustuu vakuutusteknisen vastuuvelan bruttomäärään ja osuus vahinkovakuutusmarkkinoista perustuu bruttomääräisiin vakuutusmaksutuloihin. Markkinoihin soveltamisen tasoa laskettaessa voidaan ottaa huomioon ryhmän tytäryritykset, jos kyseiset tytäryritykset kuuluvat ryhmän kriisinratkaisusuunnitelman piiriin.

Kriisinratkaisun suunnittelua koskevia vaatimuksia ei sovelleta pieniin ja ei-monimutkaisiin yrityksiin, jollei kriisinratkaisuviranomainen katso, että tällainen yritys muodostaa erityisen riskin kansallisella tai alueellisella tasolla.

9 artikla 3

3. Jos asianomainen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys harjoittaa merkittävää rajatylittävää toimintaa, kotijäsenvaltion kriisinratkaisuviranomaisten on toimitettava kriisinratkaisusuunnitelman luonnos vastaanottavan valtion valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisille. Vastaanottavan jäsenvaltion valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaiset voivat tutkia kriisinratkaisusuunnitelman luonnosta selvittääkseen, sisältääkö se toimia, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti vakuutuksenottajiin, reaalitalouteen tai rahoitusvakauteen niiden jäsenvaltiossa, ja ne voivat antaa kotijäsenvaltion kriisinratkaisuviranomaiselle tätä koskevia suosituksia. Kotijäsenvaltion kriisinratkaisuviranomaisen on annettava perusteltu vastaus päätöksestään noudattaa tai olla noudattamatta suosituksia. Kun kotijäsenvaltion kriisinratkaisuviranomainen ei noudata asianmukaisesti vastaanottavan jäsenvaltion valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisen suosituksia, vastaanottavan jäsenvaltion valvonta- tai kriisinratkaisuviranomainen voi siirtää asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle asetuksen (EU) N:o 1094/2010 31 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

9 artikla 4

4. Määritettäessä kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien soveltamisvaihtoehtoja kriisinratkaisusuunnitelmissa on otettava huomioon asianmukaiset kriisinratkaisuskenaariot, mukaan lukien skenaario, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kaatuminen on epäsystemaattinen tapahtuma ja skenaario, jossa se tapahtuu rahoitusalan laajemman epävakauden tai koko järjestelmää koskevien tapahtumien aikana.

Kriisinratkaisusuunnitelmissa ei saa olettaa, että käytettävissä on poikkeuksellista julkista rahoitustukea, lukuun ottamatta mahdollisia vakuutustakuujärjestelmiä tai rahoitusjärjestelyjä.

9 artikla 5

5. Kriisinratkaisuviranomaisten on tarkistettava ja tarvittaessa päivitettävä kriisinratkaisusuunnitelmat ainakin joka toinen vuosi ja joka tapauksessa

a)

jokaisen sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oikeudellisessa tai organisatorisessa rakenteessa, sen liiketoiminnassa tai sen taloudellisessa asemassa tapahtuneen olennaisen muutoksen jälkeen, joka voisi vaikuttaa olennaisesti suunnitelman tehokkuuteen tai muuten edellyttäisi kriisinratkaisusuunnitelman tarkistamista;

b)	kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taloudellisessa asemassa voidaan odottaa tapahtuvan olennainen muutos, joka voisi vaikuttaa olennaisesti suunnitelman tehokkuuteen tai muuten edellyttää kriisinratkaisusuunnitelman tarkistamista.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sekä valvontaviranomaisten on ilmoitettava viipymättä kriisinratkaisuviranomaisille kaikista tapahtumista, joiden vuoksi kriisinratkaisusuunnitelmaa on tarkistettava tai päivitettävä.

9 artikla 6

6. Kriisinratkaisusuunnitelmissa on esitettävä vaihtoehdot kriisinratkaisuvälineiden soveltamiseksi ja kriisinratkaisuvaltuuksien käyttämiseksi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan soveltamista. Kriisinratkaisusuunnitelmiin on sisällyttävä kaikki seuraavat osat, tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan määrällisesti ilmaistuina:

a)	tiivistelmä suunnitelman keskeisistä osatekijöistä;

b)	tiivistelmä yritykseen edellisten sitä koskevien kriisinratkaisutietojen toimittamisen jälkeen kohdistuneista olennaisista muutoksista;

c)	sen osoittaminen, miten kriittiset toiminnot ja ydinliiketoiminta-alueet voitaisiin tarvittavissa määrin erotella oikeudellisesti ja taloudellisesti muista toiminnoista niiden jatkuvuuden varmistamiseksi yrityksen kaaduttua;

d)	erittely varoista, joiden voidaan olettaa käyvän vakuudesta;

e)	arvio suunnitelman jokaisen olennaisen osan toteuttamiseen tarvittavasta ajasta;

f)	yksityiskohtainen kuvaus 13 artiklan mukaisesti tehdystä purkamismahdollisuuksien arvioinnista, mukaan lukien arviointi tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn avulla toteutettavan likvidoinnin toteutettavuudesta ja uskottavuudesta;

g)	kuvaus 15 artiklan nojalla edellytettävistä toimenpiteistä, joilla puututaan 13 artiklan mukaisesti tehdyssä arvioinnissa todettuihin purkamismahdollisuuksien esteisiin tai poistetaan ne;

h)	selvitys siitä, miten kriisinratkaisun vaihtoehdot voitaisiin rahoittaa olettamatta, että käytettävissä on poikkeuksellista julkista rahoitustukea paitsi mahdollisia vakuutustakuujärjestelmiä tai rahoitusjärjestelyjä;

i)	yksityiskohtainen kuvaus erilaisista kriisinratkaisustrategioista, joita voitaisiin soveltaa ottaen huomioon erilaiset mahdolliset skenaariot ja sovellettavat aikataulut;

j)	kuvaus kriittisistä keskinäisistä sidoksista;

k)

selvitys kriisinratkaisusuunnitelman vaikutuksista yrityksen työntekijöihin, mukaan lukien arvio tähän liittyvistä kustannuksista, sekä selvitys suunnitelluista menettelyistä henkilökunnan kuulemiseksi kriisinratkaisumenettelyn aikana, ottaen tarvittaessa huomioon työmarkkinaosapuolten kanssa käytävää vuoropuhelua koskevat kansalliset järjestelmät;

l)	tiedotusvälineille ja yleisölle tiedottamista koskeva suunnitelma;

m)	kuvaus toiminnoista ja järjestelmistä, jotka ovat olennaisia yrityksen operatiivisten prosessien jatkuvan ylläpidon kannalta;

n)	soveltuvissa tapauksissa yrityksen esittämät kriisinratkaisusuunnitelmaa koskevat näkemykset.

Tiivistelmä suunnitelman keskeisistä osatekijöistä on annettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle.

9 artikla 7

7. Kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava kriisinratkaisusuunnitelmat ja kaikki niihin tehdyt muutokset asianomaisille valvontaviranomaisille.

9 artikla 8

8. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa tarkennetaan edelleen kriisinratkaisusuunnitelman sisältö.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 29 päivänä heinäkuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

9 artikla 9

9. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2027 asetuksen (EU) N:o 1094/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa täsmennetään edelleen, millä perusteilla kriittiset toiminnot määritetään.

9 artikla Kriisinratkaisusuunnitelma

1. Yleiskatsaus

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

3. Liittyvät standardit