26 artikla Kriisinratkaisuvälineitä koskevat yleiset periaatteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on tarvittavat valtuudet soveltaa kriisinratkaisuvälineitä 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön, joka täyttää 19 artiklan 1 kohdassa tai 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuedellytykset.

2.   Jos kriisinratkaisuviranomainen päättää soveltaa kriisinratkaisuvälinettä johonkin 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön ja jos kyseinen kriisinratkaisutoimi johtaisi velkojille, erityisesti vakuutuksenottajille, koituviin tappioihin tai niiden saamisten uudelleenjärjestelyyn tai muuntamiseen, kriisinratkaisuviranomaisen on käytettävä pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen arvonalentamis- tai muuntamisvaltuuksia 35 artiklan mukaisesti välittömästi ennen kriisinratkaisuvälineen soveltamista tai yhtä aikaa sen kanssa.

Kaikista saaduista tuotoista, jotka ovat aiheutuneet kriisinratkaisuvälineiden tai -valtuuksien käytöstä aiheutuneiden kohtuullisten kustannusten perimisestä sovellettaessa mitä tahansa 5 kohdan mukaista kriisinratkaisuvälinettä, on ensisijaisesti maksettava korvauksia yhteisön vakuutuksenottajille ja muille velkojille siinä määrin, kuin niiden vakuutussaatavien arvo on alentunut, mutta niitä ei ole täysimääräisesti kompensoitu.

Hyväksyttävien velkojen muuntamista pääomainstrumenteiksi voidaan soveltaa vakuutussaataviin ainoastaan silloin, kun kriisinratkaisuviranomainen osoittaa, että kriisinratkaisutavoitteita ei voida saavuttaa muiden kriisinratkaisuvälineiden avulla tai että vakuutussaatavien muuntaminen antaisi vakuutuksenottajille paremman suojan muiden kriisinratkaisuvälineiden käyttöön ja vakuutussaatavien arvonalentamiseen verrattuna.

3.   Kriisinratkaisuvälineet ovat seuraavat:

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat soveltaa kriisinratkaisuvälineitä yksittäin tai minä tahansa yhdistelmänä, lukuun ottamatta varojen ja velkojen erottelua, jota on sovellettava ainoastaan yhdessä toisen kriisinratkaisuvälineen kanssa.

4.   Jos välineinä käytetään vain liiketoiminnan myyntiä ja omaisuudenhoitoyhtiötä ja niiden avulla siirretään vain osa kriisinratkaisun kohteena olevan yrityksen varoista, oikeuksista tai veloista, jäljelle jäävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai 1 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitettu jäljelle jäävä yhteisö, josta varat, oikeudet tai velat on siirretty, on likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Tällainen likvidointi on tehtävä kohtuullisessa ajassa ottaen huomioon kyseisen jäljelle jäävän vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai 1 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetun jäljelle jäävän yhteisön mahdollinen tarve tarjota palveluja tai tukea 45 artiklan nojalla, jotta vastaanottaja pystyy suorittamaan kyseisen siirron yhteydessä hankkimiaan toimintoja tai palveluja, ja ottaen huomioon kaikki muut syyt, joiden perusteella jäljelle jäävän vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai 1 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetun jäljelle jäävän yhteisön jatkaminen on tarpeen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi tai 22 artiklassa vahvistettujen periaatteiden noudattamiseksi.

5.   Kriisinratkaisuviranomainen ja mahdollinen 81 artiklan nojalla toimiva rahoitusjärjestely tai rahoitusjärjestelyn puolesta toimiva kriisinratkaisuviranomainen voivat saada korvauksen kaikista kohtuullisista kustannuksista, jotka ovat asianmukaisesti aiheutuneet kriisinratkaisuvälineiden soveltamisesta tai kriisinratkaisuvaltuuksien käytöstä, jossakin tai joissakin seuraavista muodoista:

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallista maksukyvyttömyyslainsäädäntöä, joka koskee velkojia vahingoittavien oikeustoimien pätemättömyyttä tai peräytymistä, ei sovelleta sellaisiin varoihin, oikeuksiin tai velkoihin, jotka siirretään kriisinratkaisun kohteena olevasta yrityksestä toiseen yhteisöön kriisinratkaisuvälinettä soveltamalla tai kriisinratkaisuvaltuutta käyttämällä.

7.   Jäsenvaltiot voivat antaa kriisinratkaisuviranomaisille lisävälineitä ja -valtuuksia, joita voidaan käyttää 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetun yhteisön täyttäessä 19 artiklan 1 kohdassa tai 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuedellytykset, edellyttäen, että

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos jotakin kriisinratkaisuvälineistä ei sovelleta 1 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaan yhteisöön sen erityisen keskinäisen yrityksen tai osuuskunnan oikeudellisen muodon johdosta, kriisinratkaisuviranomaisilla on tarpeelliset valtuudet soveltaa mahdollisimman samanlaisia välineitä kuin mitä tämän artiklan 3 kohdassa luetellaan, myös niiden vaikutusten suhteen.