KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2024/856, annettu 1 päivänä joulukuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa täsmennetään valvonnalliset häiriöskenaariot, yhteiset mallinnuksen ja parametrien perusoletukset sekä jyrkän laskun määritelmä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2024/856,
annettu 1 päivänä joulukuuta 2023,
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa täsmennetään valvonnalliset häiriöskenaariot, yhteiset mallinnuksen ja parametrien perusoletukset sekä jyrkän laskun määritelmä
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (1) ja erityisesti sen 98 artiklan 5 a kohdan kolmannen alakohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1)
Baselin pankkivalvontakomitea (BCBS) on määritellyt valvonnalliset häiriöskenaariot (2), ja ne on otettu huomioon Euroopan pankkiviranomaisen ohjeissa muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttaman korkoriskin hallinnasta (3), joita sovelletaan 30 päivästä kesäkuuta 2019. On aiheellista, että tässä asetuksessa vahvistetut valvonnalliset häiriöskenaariot perustuvat näihin määritelmiin ja menetelmiin.
(2)
Oman pääoman taloudellisen arvon ja nettokorkotulon laskemiseksi on tarpeen täsmentää yhteiset mallinnuksen ja parametrien perusoletukset, joita laitosten olisi käytettävä. Tätä varten nettokorkotulon laskennassa olisi käytettävä muuttumattoman taseen oletusta yhden vuoden aikajänteellä, kun taas oman pääoman taloudellisen arvon laskennassa olisi käytettävä divestoidun taseen oletusta, jossa erääntyviä positioita ei korvata. Näillä oletuksilla pyritään varmistamaan hyvä tasapaino laskennan tarkkuuden, arvioiden luotettavuuden ja toiminnan monimutkaisuuden suhteen.
(3)
Oikean tasapainon löytämiseksi tulosten vertailukelpoisuuden varmistamisen, pitkän aikavälin edellyttämän joustavuuden ja toiminnan luontaisen monimutkaisuuden välillä nettokorkotulon laskennassa olisi otettava huomioon katteet ja muiden korkovaihtelun osatekijät, mutta oman pääoman taloudellisen arvon laskennassa laitosten olisi noudatettava sisäistä hallinta- ja mittausmenetelmäänsä, jota ne soveltavat kaupankäyntivarastoon kuulumattomien toimien korkoriskiin.
(4)
BCBS:n standardien mukaan oman pääoman taloudellisen arvon testin lisäksi suoritettavissa poikkeavien arvojen testeissä olisi käytettävä riskialtteimpien pankkien tunnistamiseen kynnysarvoa, joka on vähintään yhtä tiukka kuin se, jota sovelletaan oman pääoman taloudellisen arvon testiin (15 prosenttia ensisijaisesta pääomasta (T1)). Tämän kynnysarvon olisi tosiasiallisesti heijastettava nykytilannetta vakavaraisuuden kannalta järkevällä ja oikeasuhteisella tavalla ja edistettävä siten oikeusvarmuutta ja yhdenmukaisuuden saavuttamista kaikkialla unionissa ottaen huomioon myös se, että oman pääoman taloudellisen arvon ja nettokorkotulon poikkeavien arvojen testejä koskevien raja-arvojen ylittäminen ei välttämättä vaadi laitoksilta sisäisten järjestelyjen, prosessien tai mekanismien ja niihin liittyvien mallien ja menetelmien uudelleenkalibrointia eikä se automaattisesti edellytä valvontavaltuuksien käyttöä, jos laitos hallinnoi kaupankäyntivarastoon kuulumattomista toimista johtuvaa korkoriskiä riittävästi, oikeassa suhteessa liiketoimintamalliin eikä laitos ole liian altis tällaiselle riskille.
(5)
Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset menetelmät valvonnan poikkeavien arvojen testissä, joka koskee korkojen yllättävästä ja odottamattomasta muutoksesta johtuvaa nettokorkotulojen jyrkkää laskua, olisi otettava käyttöön viitekynnysarvo, joka on vähintään yhtä tiukka kuin oman pääoman taloudellista arvoa koskevan valvonnan poikkeavien arvojen testin kynnysarvo, sekä täsmennettävä nettokorkotulojen laskentaa.
(6)
Tämä asetus perustuu Euroopan pankkiviranomaisen komissiolle toimittamiin teknisten sääntelystandardien luonnoksiin.
(7)
Euroopan pankkiviranomainen on toteuttanut avoimen julkisen kuulemisen teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt neuvoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (4) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Kun otetaan huomioon kunkin valuutan c osalta määritetty samanaikaisten, lyhyiden ja pitkien häiriöiden ”riskitön” korko, kuudessa valvonnallisessa häiriöskenaariossa olisi sovellettava seuraavia parametrisointeja:
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).
(6) Komission delegoitu asetus (EU) 2024/857, annettu 1 päivänä joulukuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä teknisten sääntelystandardien osalta, joissa täsmennetään vakiomenetelmä ja yksinkertaistettu vakiomenetelmä sellaisista korkojen potentiaalisista muutoksista aiheutuvien riskien arvioimiseksi, jotka vaikuttavat sekä oman pääoman taloudelliseen arvoon että laitoksen kaupankäyntivarastoon kuulumattomien toimien nettokorkotuloon (EUVL L, 2024/857, 24.4.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2024/857/oj).
Part B: Calibration of interest rate shocks for currencies not referred to in Part A
(1)
Institutions shall first calculate the daily average interest rate by collecting a 16-year time series of daily ‘risk-free’ interest rates, without instrument-specific or entity-specific credit spreads or liquidity spreads, for each currency for the maturities 3M, 6M, 1Y, 2Y, 5Y, 7Y, 10Y, 15Y and 20Y and then calculate the arithmetic average interest rate for each currency c across all observations in the time series and for all maturities. The result shall be a single measure per currency.
(2)
Where the average interest rate calculated in accordance with point (1) for the first seven years is greater than 700 basis points, the data from the most recent 10 years shall be used, subject to data availability. Where the average interest rate calculated in accordance with point (1) for the first seven years is equal to or less than 700 basis points, the full 16-year time series of data shall be used.
(3)
The parallel, short and long interest rate shock by currency shall be derived from applying the relevant global shock parameter from Table 1 to the average interest rate calculated in accordance with point (1) and (2).
Table 1
Baseline global interest rate shock parameters
Parallel
60 %
Short
85 %
Long
40 %
(4)
Institutions shall apply a floor of 100 basis points as well as variable caps of 500 basis points for the short-term shock, 400 basis points for the parallel shock and 300 basis points for the long-term shock, respectively.
(5)
The set of interest rate shocks by currency shall then be rounded to the nearest 50 basis points.
