11 artikla Vanhentumisajat

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet säätääkseen vanhentumisajasta, jonka puitteissa 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkinta, niihin liittyvä syytteeseenpano, oikeudenkäynti ja niistä tuomitseminen on mahdollista riittävän pitkään sen jälkeen kun kyseiset rikokset on tehty, jotta niitä voidaan torjua tehokkaasti.

2.   Sellaisten rikosten, joista voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta, 1 kohdassa tarkoitetun vanhentumisajan on oltava vähintään viisi vuotta.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet säätääkseen vähintään viiden vuoden pituisesta vanhentumisajasta, joka alkaa 3 ja 4 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta lainvoiman saaneen tuomion päivämäärästä ja jonka puitteissa seuraavat seuraamukset voidaan panna täytäntöön kyseisen tuomion jälkeen:

4.   Poiketen siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää vanhentumisajasta, joka on alle viisi vuotta mutta kuitenkin vähintään kolme vuotta, edellyttäen, että tällainen vanhentumisaika voidaan keskeyttää tai pysäyttää tiettyjen toimien vuoksi.