1. Kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön yksi tai useampi rahoitusjärjestely sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuviranomainen saa käytettäviinsä riittävästi varoja kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevien kolmansien maiden yritysten unionissa toimivien sivuliikkeiden ennakkoon tai jälkikäteen suorittamista rahoitusosuuksista tai niiden yhdistelmistä, jotta se voi kattaa vähintään 57 artiklassa tarkoitetun erotuksen maksamisen osakkeenomistajille, vakuutuksenottajille, edunsaajille, korvauksenhakijoille tai muille velkojille.
Jäsenvaltiot voivat säätää mahdollisuudesta käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja rahoitusjärjestelyjä myös kriisinratkaisuvälineiden käyttöön liittyvien muiden kustannusten kattamiseen, siltä osin kuin rahoitusjärjestelyjen käyttö on tarpeen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi.
Jäsenvaltiot voivat käyttää rahoitusjärjestelyissään samaa hallintorakennetta kuin vakuutustakuujärjestelmissään ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (26).