+8 artikla Energiansäästövelvoite
---+8 artikla 1.
---+8 artikla 2.
---+8 artikla 3.
---+8 artikla 4.
---+8 artikla 5.
---+8 artikla 6.
---+8 artikla 7.
---+8 artikla 8.
---+8 artikla 9.
---+8 artikla 10.
---+8 artikla 11.
---+8 artikla 12.
---+8 artikla 13.
---+8 artikla 14.

8 artikla Energiansäästövelvoite

1. Yleiskatsaus

,
Otsikko Sääntely
8 artikla 1.

Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään

a) 

kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppuasiakkaille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta. Liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon kyseisessä laskennassa;

b) 

kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on

i) 

0,8 prosenttia vuotuisesta energian loppukulutuksesta 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;

ii) 

1,3 prosenttia vuotuisesta energian loppukulutuksesta 1 päivän tammikuuta 2024 ja 31 päivän joulukuuta 2025 välisenä aikana laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;

iii) 

1,5 prosenttia vuotuisesta energian loppukulutuksesta 1 päivän tammikuuta 2026 ja 31 päivän joulukuuta 2027 välisenä aikana laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;

iv) 

1,9 prosenttia vuotuisesta energian loppukulutuksesta 1 päivän tammikuuta 2028 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.

Edellä ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohdasta poiketen Kyproksen ja Maltan on saavutettava kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana uusia säästöjä, jotka vastaavat 0,24:ää prosenttia vuotuisesta energian loppukulutuksesta laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan ii–iv alakohdasta poiketen Kyproksen ja Maltan on saavutettava kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2024 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana uusia säästöjä, jotka vastaavat 0,45:tä prosenttia vuotuisesta energian loppukulutuksesta laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.

Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, edellyttäen että vaaditut kumulatiiviset kokonaisenergiasäästöt on saavutettu kunkin velvoitekauden lopussa.

Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava ensimmäisen alakohdan b alakohdan iv alakohdassa säädetyn säästöasteen mukaisia vuotuisia uusia säästöjä kymmenvuotiskausina vuoden 2030 jälkeen.

8 artikla 2.
Jäsenvaltioiden on saavutettava tämän artiklan 1 kohdassa vaadittu säästöjen määrä joko perustamalla 9 artiklassa tarkoitettu energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä tai toteuttamalla 10 artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia. Jäsenvaltiot voivat yhdistää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin vaihtoehtoisia politiikkatoimia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 9 ja 10 artiklassa ja 30 artiklan 14 kohdassa tarkoitetuista politiikkatoimista johtuvat energian säästöt lasketaan liitteen V mukaisesti.
8 artikla 3.
Jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä, vaihtoehtoisia politiikkatoimia tai molempien yhdistelmä tai kansallisesta energiatehokkuusrahastosta rahoitettavia ohjelmia tai toimenpiteitä ensisijaisesti mutta ei rajoittuen energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden, pienituloisissa kotitalouksissa asuvien ihmisten ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvien henkilöiden keskuudessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan nojalla toteutetut politiikkatoimet eivät vaikuta haitallisesti kyseisiin henkilöihin. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla rahoitusta, mukaan lukien julkinen rahoitus, unionin tasolla perustetut rahoitusvälineet ja 24 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaiset päästöoikeuksista saatavat tulot, haitallisten vaikutusten poistamiseksi ja oikeudenmukaisen ja osallistavan energiasiirtymän varmistamiseksi.

Edellä 1 kohdassa edellytettyjen energiansäästöjen saavuttamiseksi ja rajoittamatta asetuksen (EU) 2019/943 ja direktiivin (EU) 2019/944 soveltamista jäsenvaltioiden on tällaisia politiikkatoimia suunnitellessaan harkittava ja edistettävä uusiutuvan energian yhteisöjen ja kansalaisten energiayhteisöjen roolia kyseisten politiikkatoimien täytäntöönpanossa.

Jäsenvaltioiden on suunniteltava ja saavutettava tietty osuus tarvittavasta kumulatiivisesta loppukäytön energiansäästöstä energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden, pienituloisissa kotitalouksissa asuvien ihmisten ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvien henkilöiden keskuudessa. Tämän osuuden on oltava vähintään yhtä suuri kuin jäsenvaltioiden asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti laadituissa kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan arvioima energiaköyhyydessä olevien kotitalouksen määrä. Arvioidessaan energiaköyhyyden osuutta kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat indikaattorit:

a) 

kyvyttömyys pitää asunto riittävän lämpimänä (Eurostat, SILC [ilc_mdes01]);

b) 

maksamattomat sähkö-, kaasu- ja vesilaskut (Eurostat, SILC, [ilc_mdes07]);

c) 

kokonaispopulaatio asunnossa, jossa on vuotava katto, seinien, lattian tai perustusten kosteusongelmia tai ikkunanpuitteiden tai lattian hometta (Eurostat, SILC [ilc_mdho01]);

d) 

köyhyysriskiaste (Eurostat, SILC- ja ECHP-kyselyt [ilc_li02]) (rajakohta: 60 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen).

Jos jäsenvaltio ei ole ilmoittanut kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan arvioitua energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien osuutta, energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden, pienituloisissa kotitalouksissa asuvien ihmisten ja tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvien henkilöiden keskuudessa vaaditun kumulatiivisen loppukäytön energiansäästön osuuden on oltava vähintään yhtä suuri kuin kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen indikaattoreiden arvojen aritmeettinen keskimääräinen osuus vuonna 2019 tai, jos arvoja ei ole saatavilla vuodelta 2019, lineaarinen ekstrapolaatio indikaattoreiden arvoista kolmelta viimeiseltä vuodelta, joilta ne ovat saatavilla.

8 artikla 4.
Jäsenvaltioiden on sisällytettävä tiedot sovelletuista indikaattoreista, aritmeettisesta keskimääräisestä osuudesta ja tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistettujen politiikkatoimien tuloksista asetuksen (EU) 2018/1999 14 artiklan 2 kohdan nojalla toimitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa päivityksiin, mainitun asetuksen 3 ja 7–12 artiklan nojalla ilmoitettuihin myöhempiin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa sekä mainitun asetuksen 17 artiklan nojalla toimitettuihin asiaan liittyviin kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihin.
8 artikla 5.
Jäsenvaltiot voivat laskea mukaan sekä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 että sen jälkeen käyttöön otetuista politiikkatoimista johtuvat energiansäästöt, edellyttäen että kyseisillä toimilla saadaan aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia uusia yksittäisiä toimia. Millään velvoitekaudella saavutettuja energiansäästöjä ei voida ottaa huomioon edeltävinä velvoitekausina 1 kohdassa asetettujen energiansäästöjen määrässä.
8 artikla 6.

Edellyttäen, että jäsenvaltiot täyttävät ainakin 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövelvoitteensa, ne voivat laskea kyseisessä alakohdassa vaaditun energiansäästöjen määrän yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

a) 

soveltaen vuotuista säästöastetta loppuasiakkaille myytyyn energiamäärään tai energian loppukulutukseen, laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;

b) 

jättäen laskennan perustilanteessa kokonaan tai osittain ottamatta huomioon liikenteessä käytetyn energian;

c) 

hyödyntäen mitä tahansa 8 kohdassa esitettyä vaihtoehtoa.

8 artikla 7.

Kun jäsenvaltiot hyödyntävät mitä tahansa 6 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, joka koskee 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja vaadittuja energiansäästöjä, niiden on määritettävä

a) 

oma vuotuinen säästöasteensa, jota sovelletaan laskettaessa niiden kumulatiivista loppukäytön energiansäästöä, millä varmistetaan, että niiden lopullinen energiansäästöjen nettomäärä ei ole kyseisessä alakohdassa edellytettyä pienempi;

b) 

oma laskennan perustilanteensa, jossa voidaan jättää kokonaan tai osittain ottamatta huomioon liikenteessä käytetty energia.

8 artikla 8.

Jollei 9 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi

a) 

toteuttaa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa edellytetyn laskennan käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015, 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020;

b) 

jättää kokonaan tai osittain ottamatta huomioon direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa käytetyn energian myynnin määrän 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuna velvoitekautena tai energian loppukulutuksen kyseisen alakohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettuna velvoitekautena;

c) 

ottaa huomioon 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa ja b alakohdan i alakohdassa vaaditussa energiansäästöjen määrässä energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat seurausta 25 artiklan 4 kohdan, 26 artiklan 7 kohdan a alakohdan sekä 27 artiklan 1 kohdan, 5–9 kohdan ja 11 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle osana 3 artiklan ja 7–12 artiklan nojalla ilmoitettuja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan tämän alakohdan mukaisista politiikkatoimista, jotka ne aikovat toteuttaa 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivänä joulukuuta 2030 välisellä kaudella. Kyseisten toimenpiteiden vaikutus on laskettava liitteen V mukaisesti ja sisällytettävä kyseisiin suunnitelmiin;

d) 

ottaa huomioon vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat tulosta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista uusista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun velvoitekauden osalta ja vuoden 2020 jälkeen kyseisen alakohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun kauden osalta, ja jotka voidaan mitata ja todentaa;

e) 

ottaa huomioon vaaditussa energiansäästöjen määrässä politiikkatoimista johtuvat energiansäästöt, edellyttäen että voidaan osoittaa, että kyseisillä toimilla saadaan aikaan 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana toteutettavia yksittäisiä toimia, joilla saadaan aikaan säästöjä 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen;

f) 

jättää 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ja b alakohdan i alakohdan nojalla vaaditun energiansäästön laskemisessa ulkopuolelle 30 prosenttia rakennuksessa tai sen yhteydessä omaa käyttöä varten tuotetun energian todennettavissa olevasta määrästä, joka on tulosta uusiutuvan energian teknologian uusia asennuksia edistävistä politiikkatoimista;

g) 

laskea 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ja b alakohdan i alakohdan nojalla vaadittuun energiansäästöjen määrään ne energiansäästöt, jotka ylittävät 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisellä kaudella vaaditut energiansäästöt, edellyttäen että kyseiset säästöt johtuvat 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen politiikkatoimien nojalla toteutetuista yksittäisistä toimista, joista jäsenvaltiot ilmoittavat kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan ja joista raportoidaan jäsenvaltioiden edistymisraporteissa 26 artiklan mukaisesti.

8 artikla 9.

Jäsenvaltioiden on sovellettava ja laskettava 8 kohdan mukaan valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa ja b alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja kausia varten:

a) 

1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla velvoitekaudella vaaditun energiansäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 8 kohdan a–d alakohdassa lueteltuja vaihtoehtoja. Kaikki 8 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta energiasäästöjen määrästä;

b) 

1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla velvoitekaudella vaaditun energiansäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 8 kohdan b–g alakohdassa lueteltuja vaihtoehtoja, edellyttäen että 8 kohdan d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen. Kaikki 8 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 35 prosenttia 6 ja 7 kohdan mukaisesti lasketusta energiansäästöjen määrästä.

Riippumatta siitä, jättääkö jäsenvaltio laskennan perustilanteessaan kokonaan tai osittain ottamatta huomioon liikenteessä käytetyn energian tai hyödyntääkö se mitään 8 kohdassa luetelluista vaihtoehdoista, jäsenvaltion on varmistettava, että energian loppukulutuksessa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisellä velvoitekaudella saavutettavien uusien säästöjen laskettu nettomäärä ei ole pienempi kuin kyseisessä alakohdassa tarkoitetun vuotuisen säästöasteen soveltamisesta johtuva määrä.

8 artikla 10.
Jäsenvaltioiden on asetuksen (EU) 2018/1999 14 artiklan 2 kohdan nojalla toimitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa päivityksissä, asetuksen (EU) 2018/1999 3 ja 7–12 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) 2018/1999 liitteen III mukaisesti ilmoitetuissa myöhemmissä yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan sekä niitä koskevissa edistymisraporteissa kuvattava laskentatapa energiansäästöille, jotka on saavutettava 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen kauden aikana, ja jäsenvaltioiden on tarvittaessa selitettävä, miten vuotuinen säästöaste ja laskennan perustilanne määritettiin ja mitä ja missä määrin tämän artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja sovellettiin.
8 artikla 11.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettujen vaadittujen energiansäästöjen määrä, kuvaus politiikkatoimista, jotka toteutetaan kumulatiivisten loppukäytön energiansäästöjen vaaditun kokonaismäärän saavuttamiseksi, ja niiden tämän direktiivin liitteen V mukaiset laskentamenetelmät osana asetuksen (EU) 2018/1999 14 artiklan 2 kohdan nojalla toimitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa päivityksiä ja osana asetuksen (EU) 2018/1999 3 ja 7–12 artiklan nojalla ilmoitettuja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan. Jäsenvaltioiden on käytettävä komission jäsenvaltioiden käyttöön antamaa raportointimallia.
8 artikla 12.
Jos komissio katsoo asetuksen (EU) 2018/1999 29 artiklan mukaisen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien edistymisraporttien arvioinnin tai asetuksen (EU) 2018/1999 14 artiklan nojalla toimitetun viimeisimmän ilmoitetun yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman päivitysluonnoksen tai lopullisen päivityksen arvioinnin tai asetuksen (EU) 2018/1999 3 ja myöhempien 7–12 artiklan nojalla ilmoitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnosten ja lopullisten suunnitelmien arvioinnin perusteella, että politiikkatoimilla ei voida varmistaa vaadittujen kumulatiivisten loppukäytön energiansäästöjen saavuttamista velvoitekauden loppuun mennessä, komissio voi antaa asetuksen (EU) 2018/1999 34 artiklan mukaisesti suosituksia niille jäsenvaltioille, joiden politiikkatoimien se katsoo olevan riittämättömiä sen varmistamiseksi, että ne täyttävät energiansäästövelvoitteensa.
8 artikla 13.
Jos jäsenvaltio ei ole saavuttanut vaadittuja kumulatiivisia loppukäytön energiansäästöjä kunkin 1 kohdassa säädetyn velvoitekauden loppuun mennessä, sen on saavutettava puuttuvat energiansäästöt seuraavien velvoitekausien loppuun mennessä vaadittujen kumulatiivisten loppukäytön energiansäästöjen lisäksi.

Vaihtoehtoisesti jos jäsenvaltio on saavuttanut vaadittua suuremmat kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt kunkin 1 kohdassa säädetyn velvoitekauden loppuun mennessä, sillä on oikeus siirtää enintään 10 prosenttia tällaisesta ylimenevästä osuudesta seuraavalle velvoitekaudelle ilman että sen tavoitepanosta nostetaan.

8 artikla 14.

Jäsenvaltioiden on osoitettava (EU) 2018/1999 14 artiklan 2 kohdan nojalla toimittamissaan kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa päivityksissä, kyseisen asetuksen 17 artiklan nojalla toimittamissaan asiaankuuluvissa kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymiskertomuksissa ja myöhemmissä kyseisen asetuksen 3 ja 7–12 artiklan nojalla ilmoittamissaan yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mukaan lukien tarvittaessa näyttö ja laskelmat,

a) 

että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan;

b) 

miten tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti saavutetut energiansäästöt edistävät niiden 4 artiklan mukaisen kansallisen panoksen saavuttamista;

c) 

että niiden energiansäästövelvoitteen täyttämiseksi on otettu käyttöön politiikkatoimia, jotka on suunniteltu tämän artiklan mukaisesti, ja että kyseiset politiikkatoimet voidaan ottaa huomion ja ovat sopivia sen varmistamiseksi, että vaaditut kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt saavutetaan kunkin velvoitekauden loppuun mennessä.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset
Lähde Vaatimus

3. Liittyvät standardit

Standardit
Lähde Vaatimus
  • Builddate: 05.08.2026 00:00:00 -Doknr: CELEX:32023L1791
  • EULAW -

    EN: Legal acts of the European Union from EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © European Union. Re-use is authorised by Decision 2011/833/EU, provided the source is acknowledged; the consolidated texts are licensed under CC BY 4.0 (EUR-Lex legal notice). Divided into sections and converted into the GRCA format, the wording unchanged. Only the legislation published in the Official Journal of the European Union is deemed authentic.

    DE: Rechtsakte der Europäischen Union aus EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © Europäische Union. Weiterverwendung nach Beschluss 2011/833/EU mit Quellenangabe gestattet; die konsolidierten Fassungen stehen unter CC BY 4.0 (Rechtlicher Hinweis von EUR-Lex). In Abschnitte aufgeteilt und in das GRCA-Format umgewandelt, der Wortlaut unverändert. Verbindlich sind allein die im Amtsblatt der Europäischen Union veröffentlichten Rechtsakte.