LIITE V YHTEISET MENETELMÄT JA PERIAATTEET, JOIDEN MUKAISESTI LASKETAAN 8, 9 JA 10 ARTIKLAN SEKÄ 30 ARTIKLAN 14 KOHDAN MUKAISTEN ENERGIATEHOKKUUSVELVOITEJÄRJESTELMIEN TAI MUIDEN POLITIIKKATOIMIEN VAIKUTTAVUUS

oletetut säästöt, vastaavien kohteiden aiempien, riippumattomasti valvottujen energiaparannusten tulosten perusteella. Lähestymistavasta käytetään yleisnimitystä ”ex-ante” (ennakkoon);

mitatut säästöt, jolloin toimenpiteen tai toimenpidepaketin toteuttamisella saatavat säästöt määritetään mittaamalla energian käytön todellinen vähentyminen, ottaen asianmukaisesti huomioon sellaiset kulutukseen mahdollisesti vaikuttavat tekijät kuin säästön lisäisyys, käyttöaste, tuotantotasot ja säätila. Lähestymistavasta käytetään yleisnimitystä ”ex-post” (jälkikäteen);

laskennalliset säästöt, jolloin käytetään teknisiä arvioita säästöistä. Tätä lähestymistapaa voi käyttää ainoastaan, jos luotettavien mittaustietojen saaminen tietystä kohteesta on vaikeaa tai suhteettoman kallista, esimerkiksi jos vaihdetaan kompressori tai sähkömoottori, jolla on eri kWh-luokka kuin sillä, jonka säästöt on mitattu riippumattomasti, tai jos kyseiset arviot toteutetaan kansallisesti vahvistettujen menetelmien ja viitearvojen pohjalta sellaisten pätevien tai akkreditoitujen asiantuntijoiden toimesta, jotka ovat riippumattomia asianomaisista velvoitetuista, osallistuvista tai toimeksi saaneista osapuolista;

laskiessaan 8 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi energiansäästöjä, jotka voidaan ottaa huomioon kyseisen artiklan vaatimuksen täyttämisessä, jäsenvaltiot voivat arvioida energiansäästöt energiaköyhyydestä kärsivien henkilöiden, heikossa asemassa olevien asiakkaiden, pienituloisissa kotitalouksissa asuvien ihmisten tai tapauksen mukaan sosiaaliperusteisissa asunnoissa asuvien henkilöiden osalta teknisten arvioiden perusteella käyttäen standardisoituja käyttöasteeseen ja lämpöviihtyvyyteen perustuvia edellytyksiä tai parametreja, kuten kansallisissa rakennusmääräyksissä määriteltyjä parametreja. Jäsenvaltioiden olisi raportoitava komissiolle siitä, miten viihtyvyys otetaan huomioon rakennuksissa tehtävissä toimenpiteissä, ja toimitettava samassa yhteydessä selvitykset laskentamenetelmistään;

kyselyjen perusteella kartoitetut säästöt, jolloin määritetään kuluttajien reaktiot neuvontaan, tiedotuskampanjoihin, energiamerkintä- tai sertifiointijärjestelmiin taikka älykkäisiin mittausjärjestelmiin. Tätä lähestymistapaa saa käyttää ainoastaan sellaisten säästöjen osalta, jotka ovat seurausta muutoksista kuluttajien käyttäytymisessä. Sitä ei saa käyttää, jos säästöt johtuvat fyysisten toimenpiteiden toteuttamisesta.

jäsenvaltioiden on osoitettava, että yksi politiikkatoimen uusista tai nykyisistä tavoitteista on energiansäästöjen aikaansaaminen loppukäytössä 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niiden on toimitettava todisteet ja asiakirjansa, jotka osoittavat, että energiansäästöt ovat seurausta politiikkatoimesta, mukaan lukien vapaaehtoiset sopimukset;

säästöjen on osoitettava olevan lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien tai täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on otettava huomioon se, miten energian käyttö ja kysyntä kehittyisivät, jos kyseistä politiikkatoimea ei olisi, ottaen huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden unionin ja kansallisella tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset;

unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa, eikä niitä sen vuoksi saa ilmoittaa säästöinä 8 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa. Kyseisestä vaatimuksesta poiketen olemassa olevien rakennusten korjaukseen liittyvät säästöt, mukaan lukien säästöt, jotka saadaan rakennusten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanosta direktiivin 2010/31/EU mukaisesti, voidaan ilmoittaa energiansäästöinä 8 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, edellyttäen että tämän liitteen 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy. Toimenpiteet, joilla edistetään 5 ja 6 artiklan mukaista energiatehokkuuden parantamista julkisella sektorilla, voidaan mahdollisesti ottaa huomioon 8 artiklan 1 kohdan mukaisten energiansäästövaatimusten täyttämiseksi, edellyttäen että toimet johtavat todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa oleviin energiansäästöihin loppukäytössä. Energiansäästöjen laskennassa on noudatettava tätä liitettä;

SEUT 122 artiklan mukaisten hätätilasääntöjen nojalla toteutettujen energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden täytäntöönpanosta johtuvat loppukäytön energiansäästöt voidaan ilmoittaa 8 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi edellyttäen, että ne johtavat todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa oleviin energiansäästöihin loppukäytössä, lukuun ottamatta niitä energiansäästöjä, jotka johtuvat annostelu- tai rajoittamistoimenpiteistä;

asetuksen (EU) 2018/842 nojalla toteutetut toimenpiteet voidaan katsoa vaikutuksellisiksi, mutta jäsenvaltioiden on osoitettava, että ne johtavat todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa oleviin energiansäästöihin loppukäytössä. Energiansäästöjen laskennassa on noudatettava tätä liitettä;

jäsenvaltiot saavat ottaa direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluvilla aloilla tai siihen kuuluvissa laitoksissa toteutetuista politiikkatoimista johtuvat loppukäytön energiansäästöt huomioon vain, jos ne ovat seurausta tämän direktiivin 9 tai 10 artiklan täytäntöönpanosta ja jos ne menevät pidemmälle kuin direktiivissä 2003/87/EY vahvistetut vaatimukset tai pidemmälle kuin kyseisen direktiivin mukaisiin maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin liittyvien toimien täytäntöönpano. Jäsenvaltioiden on osoitettava, että politiikkatoimilla saavutetaan todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa olevia loppukäytön energiansäästöjä. Energiansäästöjen laskennassa on noudatettava tätä liitettä. Jos yhteisö on tämän direktiivin 9 artiklan mukaisen kansallisen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän ja direktiivin 2003/87/EY IV a luvun nojalla rakennuksia ja maantieliikennettä koskevan EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitettu osapuoli, seuranta- ja todentamisjärjestelmällä on varmistettava, että polttoaineen kulutukseen kyseisen luvun mukaisesti suoritetun luovuttamisen yhteydessä eteenpäin siirretty hiilen hinta otetaan huomioon laskettaessa sen energiansäästötoimenpiteistä saatavia energiansäästöjä ja raportoitaessa niistä;

säästöiksi voidaan laskea ainoastaan ne osuudet säästöistä, jotka ylittävät seuraavat tasot:

sellainen politiikka sallitaan, jolla tähdätään tuotteiden, laitteiden, liikennejärjestelmien, ajoneuvojen ja polttoaineiden, rakennusten ja rakennuselementtien, prosessien tai markkinoiden energiatehokkuustason parantamiseen, lukuun ottamatta politiikkatoimia,

energiansäästöä, joka syntyy 1 päivästä tammikuuta 2024 alkaen uusina täytäntöönpannuista politiikkatoimista, jotka koskevat fossiilisten polttoaineiden suoraa palamista tuotteissa, laitteissa, liikennejärjestelmissä, ajoneuvoissa, rakennuksissa tai rakentamisessa, ei oteta huomioon 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun energiansäästövelvoitteen täyttämiseksi. Teknologioiden yhdistelmiä edistävien politiikkatoimien tapauksessa fossiilisten polttoaineiden polttoteknologioihin liittyvien energiansäästöjen osuutta ei oteta huomioon 1 päivästä tammikuuta 2024 alkaen;

edellä olevasta i alakohdasta poiketen 1 päivän tammikuuta 2024 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana fossiilisten polttoaineiden suoran polton teknologioista saatavat energiansäästöt, jotka parantavat energiatehokkuutta teollisuusalan energiaintensiivisissä yrityksissä, voidaan katsoa energiansäästöiksi vain 8 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa sovellettaessa 31 päivään joulukuuta 2030 asti, edellyttäen, että:

toimenpiteet, joilla edistetään pienimuotoisen uusiutuvan energian teknologian asentamista rakennuksiin tai rakennusten yhteyteen, voidaan ottaa huomioon 8 artiklan 1 kohdan mukaisten energiansäästövaatimusten täyttämiseksi, edellyttäen että toimista seuraa todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa olevia energiansäästöjä loppukäytössä. Energiansäästöjen laskennassa on noudatettava tätä liitettä;

toimenpiteet, joilla edistetään aurinkolämpöteknologian asentamista, voidaan ottaa huomioon 8 artiklan 1 kohdan mukaisten energiansäästövaatimusten täyttämiseksi, edellyttäen että toimista seuraa todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa olevia energiansäästöjä loppukäytössä. Aurinkolämpötekniikalla auringon säteilystä tuotettu lämpö voidaan olla ottamatta huomioon sen loppukäytön energiankulutuksessa;

tehokkaampien tuotteiden ja ajoneuvojen käyttöönottoa vauhdittavan politiikan osalta, lukuun ottamatta fossiilisten polttoaineiden suoraa polttoa koskevia, 1 päivästä tammikuuta 2024 uusina täytäntöönpantavia politiikkatoimia, voidaan ilmoittaa täysimääräiset säästöt, edellyttäen että osoitetaan, että tällainen käyttöönotto tapahtuu ennen tuotteen tai ajoneuvon odotetun keskimääräisen käyttöiän päättymistä tai ennen kuin tuote tai ajoneuvo tavallisesti korvattaisiin ja että säästöt ilmoitetaan vain siihen asti, kun korvattavan tuotteen tai ajoneuvon odotettu keskimääräinen käyttöikä päättyy;

edistäessään energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönottoa jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että tuotteiden, palvelujen ja toimenpiteiden käyttöönoton laatunormeista pidetään kiinni tai että tällaisia normeja otetaan käyttöön, jos niitä ei ole;

alueiden välisten sääolosuhteiden erojen huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat päättää mukauttaa säästöt tiettyyn vakioarvoon tai hyväksyä erilaisia energiansäästöjä alueiden välisten lämpötilavaihtelujen mukaisesti;

energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari ja se, missä tahdissa säästöt pienenevät ajan mittaan. Kyseinen laskelma tehdään laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja kunkin velvoitekauden loppumispäivän välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muuta menetelmää jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseistä menetelmää käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja vuoden 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti asetuksen (EU) 2018/1999 3 ja 7–12 artiklan nojalla ilmoitetuissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä laskentaa koskevaa sitovaa vaatimusta noudatetaan.

politiikkatoimilla ja yksittäisillä toimilla saadaan aikaan todennettavia energiansäästöjä loppukäytössä;

tapauksen mukaan kunkin osallistuvan osapuolen, toimeksi saaneen osapuolen tai täytäntöönpanevan viranomaisen vastuu on määritelty selvästi;

energiansäästöt, jotka saavutetaan tai on määrä saavuttaa, on määritelty avoimesti;

vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiansäästöjen määrä on ilmaistu joko primäärienergian kulutuksena tai energian loppukulutuksena 31 artiklassa tarkoitettuja tehollisia lämpöarvoja tai primäärienergiakertoimia käyttäen;

toimeksi saaneiden osapuolten, osallistuvien osapuolten ja täytäntöönpanevien viranomaisten saavuttamista energiansäästöistä laaditaan vuotuinen raportti, joka asetetaan julkisesti saataville, sekä tiedot energiansäästöjen vuotuisista suuntauksista;

tuloksia seurataan ja aiheellisia toimenpiteitä toteutetaan, jos edistyminen ei ole tyydyttävää;

yksittäisellä toimella saavutettuja energiansäästöjä ei saa ilmoittaa useampi kuin yksi osapuoli;

osoitetaan, että osallistuvan osapuolen, toimeksi saaneen osapuolen tai täytäntöönpanevan viranomaisen toiminta on vaikuttanut konkreettisesti ilmoitettujen säästöjen syntyyn;

osallistuvan osapuolen, toimeksi saaneen osapuolen tai täytäntöönpanevan viranomaisen toiminnalla ei ole kielteisiä vaikutuksia energiaköyhyydestä kärsiviin ihmisiin, heikossa asemassa oleviin asiakkaisiin ja soveltuvin osin sosiaalisessa asuntotarjonnassa asuviin henkilöihin.

huomioon otetaan vain sellaisilla verotustoimenpiteillä saavutetut energiansäästöt, jotka ylittävät neuvoston direktiiveissä 2003/96/EY ( 18 ) tai 2006/112/EY ( 19 ) vaaditut polttoaineverojen vähimmäistasot;

energiaverotustoimenpiteiden vaikutuksen laskemiseen käytettyjen lyhyen aikavälin hintajoustojen on edustettava energian kysynnän reagoivuutta hinnan muutoksiin, ja ne on arvioitava tuoreiden ja edustavien virallisten tietolähteiden perusteella, joita sovelletaan kyseisen jäsenvaltion osalta ja jotka perustuvat, tapauksen mukaan, riippumattoman laitoksen asiaan liittyviin tutkimuksiin. Jos käytetään muuta hintajoustoa kuin lyhyen aikavälin hintajoustoa, jäsenvaltioiden on selitettävä, miten muun unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvat energiatehokkuuden parannukset on sisällytetty energiansäästöjen arvioinnissa käytettävään perustasoon tai miten on vältetty muusta unionin lainsäädännöstä saatujen energiansäästöjen laskeminen kahteen kertaan;

energiansäästöt, jotka saavutetaan asiaan liittyvillä veropoliittisilla välineillä, mukaan lukien verokannustimet tai maksut rahastoon, on laskettava erikseen;

lyhyen aikavälin hintajoustoa koskevia arvioita olisi käytettävä verotoimenpiteistä saatavien energiansäästöjen arviointiin, jotta vältetään päällekkäisyydet unionin lainsäädännön ja muiden politiikkatoimien kanssa;

jäsenvaltioiden on määritettävä verotuksen ja vastaavien toimenpiteiden jakaumavaikutukset energiaköyhyydestä kärsiviin henkilöihin, heikossa asemassa oleviin asiakkaisiin ja soveltuvin osin sosiaalisessa asuntotarjonnassa asuviin henkilöihin, ja osoitettava 24 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti toteutettujen hillintätoimenpiteiden vaikutukset;

jäsenvaltioiden on toimitettava näyttöä, mukaan lukien laskentamenetelmät, siitä että jos energia- tai hiiliverotoimenpiteiden tai direktiivin 2003/87/EY mukaisen päästökaupan vaikutukset ovat päällekkäisiä, energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan.

8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla vaaditun energiansäästön taso tai odotetut säästöt koko 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 väliseltä ajalta;

miten 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla vaadittu uusien energiansäästöjen laskettu määrä tai odotetut energiansäästöt jaksotetaan velvoitekauden aikana;

velvoitetut, osallistuvat tai toimeksi saaneet osapuolet tai täytäntöönpanevat viranomaiset;

kohdealat;

politiikkatoimet ja yksittäiset toimet, mukaan luettuna energiasäästöjen odotettu kumulatiivinen kokonaismäärä kutakin toimea kohti;

kansallisesta energiatehokkuusrahastosta rahoitetut politiikkatoimet tai ohjelmat tai toimenpiteet, jotka toteutetaan ensisijaisesti energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden ja tapauksen mukaan sosiaalisessa asuntotuotannossa asuvien henkilöiden keskuudessa;

energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden ja tapauksen mukaan sosiaalisessa asuntotuotannossa asuvien henkilöiden energiansäästöjen osuus ja määrä;

tapauksen mukaan sovelletut indikaattorit ja 8 artiklan 3 kohdan nojalla vahvistettujen politiikkatoimien aritmeettinen keskiarvo ja tulokset;

tapauksen mukaan 8 artiklan 3 kohdan nojalla toteutettujen politiikkatoimien vaikutukset ja haittavaikutukset energiaköyhyydestä kärsiviin ihmisiin, heikossa asemassa oleviin asiakkaisiin ja tapauksen mukaan sosiaalisessa asuntotarjonnassa asuviin henkilöihin;

velvoitekauden kesto energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän osalta;

tapauksen mukaan velvoitetuille osapuolille asetettujen energiasäästö- tai kustannusalennustavoitteiden määrä energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten, heikossa asemassa olevien asiakkaiden ja tapauksen mukaan sosiaalisessa asuntotuotannossa asuvien henkilöiden keskuudessa;

politiikkatoimeen liittyvät toimet;

laskentamenetelmä, myös se, miten lisäisyys ja vaikutuksellisuus määritetään ja mitä menetelmiä ja viitearvoja käytetään oletettuja tai laskennallisia säästöjä varten, ja soveltuvin osin käytetyt teholliset lämpöarvot ja muuntokertoimet;

toimenpiteiden elinikä ja eliniän laskentatapa tai se, mihin se perustuu;

jäsenvaltion sisäisten sääolosuhteiden erojen käsittelytapa;

9 ja 10 artiklan nojalla toteutettuja toimenpiteitä koskevat seuranta- ja todentamisjärjestelmät ja se, miten niiden riippumattomuus velvoitetuista, osallistuvista tai toimeksi saaneista osapuolista varmistetaan;

verojen osalta: